Jussi Nygren
Yle
Mikromuovia on löydetty Suomen järvistä. Samoista järvistä, joista otamme juomavettä. On mahdollista, että kaikkein pienimmät mikromuovipartikkelit pääsevät puhdistamojen läpi juomaveteen. Norjalaisselvityksen mukaan autoilu on suurin mikromuovin lähde.
- Olemme löytäneet yllättävän paljon mikromuovia järvivedestä, samoista paikoista, joista otetaan raakavettä juomavedeksi, kertoo Itä- Suomen yliopiston mikromuovitutkija Samuel Hartikainen alustavista tuloksistaan.
Muovia on löydetty mm. Kallavedestä, jonka mikromuovipitoisuudet ovat korkeat verrattuna maailmalta raportoituihin tuloksiin järvistä ja joista.
Hartikainen pitää mahdollisena, että osa mikromuovista päätyy talousveteen.
- Tietyn koon alittavat partikkelit eivät pysähdy jätevedenpuhdistamolle.
Menevätkö ne myös talousveden valmistukseen käytettävien puhdistusprosessien läpi, sitä ei vielä tiedetä. Mitä pienemmäksi muovi hajoaa, sitä helpommin se menee läpi suodatusjärjestelmistä. Tämä muovin lopullinen hajoaminen tunnetaan huonosti.
- Emme tiedä, kuinka pieneksi muovi lopulta hajoaa.
Mikromuovin tarkkailuun ei ole työkaluja
- Kyselyjä mikromuovista on tullut kuluttajilta, sanoo vedentuotannon tuotantopäällikkö Markku Lehtola Kuopion Vedestä.
Mikromuovin pitoisuutta ei tällä hetkellä valvota eikä valvontaan ole edes olemassa työkaluja. Alan suositukset tulevat Maailman terveysjärjestö WHO:lta. Mikromuoville järjestö ei ole asettanut mittausmenetelmiä eikä raja-arvoja, ainakaan vielä.
Kuopiossa juomavesi on tekopohjavettä. Se on siis järven pintavettä, joka on kulkenut puolen kilometrin rantakaistaleen läpi puhdistuslaitokselle.
- Se matka voi kestää pari kuukauttakin.
Lehtola epäilee, että suurin osa mikromuovista jää tähän rantakaistaleeseen. Tämän lisäksi vedestä saostetaan ja suodatetaan orgaanisia yhdisteitä ja pieniä partikkeleita
Tutkimusmenetelmien puutteen takia kaikkein pienimmistä mikromuovihippusista ei voi sanoa varmaksi mitään. Näyttöä altistumisesta mikromuoveille ei kuitenkaan ole.
- Ollaan tuota vettä juotu vuosikausia ilman terveysvaikutuksia, mutta hyvä tätä on seurata.
Lähes puolet suomalaisten juomavedestä tulee pintavesistä
39 % suomalaisesta juomavedestä otetaan suoraan järvien ja jokien pintavedestä.
Suurissa kaupungeissa, kuten Helsingissä, riittävän isoa pohjavesivarantoa ei ole löydettävissä lähistöltä. Helsinkiläisten vesi tulee käsittelemättömänä 120 kilometriä pitkää Päijänne-tunnelia pitkin Pitkäkosken ja Vanhankaupungin vedenpuhdistuslaitoksille, joissa siitä tehdään talousvettä.
- Ei meillä olla hirveästi tästä mikromuoviasiasta keskusteltu, sanoo Tuula Laakso, vedenpuhdistuksen mikrobiologi Helsingin seudun ympäristöpalveluista
Pintavesi pitää käsitellä pohjavettä perusteellisemmin. Ensin veteen lisätään ferrisulfaattia, johon kiinnittyy orgaanista ainetta, enimmäkseen humusta. Sakka vajoaa saostusaltaan pohjalle.
- Mahdollisesti mikromuovipartikkeleita tarttuu tässä vaiheessa sakkaan, kertoo Laakso.
Tämän jälkeen vesi kulkee vielä perusteellisen hiekka- ja aktiivihiilisuodatuksen läpi. Näissä poistuu pienempiä partikkeleita, luultavasti myös mikromuovia. Tämän jälkeen vesi otsonoidaan, jolloin kaikki bakteerit, alkueläimet ja virukset kuolevat.
- Jos mikromuovi hyvin pientä, niin voi se tulla läpi.
Vedenpuhdistus siis ainakin vähentää merkittävästi mikromuovien määrää, mutta poistaako kokonaan, siitä ei kukaan osaa vielä sanoa mitään.
- Kunhan olisi hiukan lisää tietoa, Laakso huokaa.
Autoilu on suurin mikromuovin lähde
Uuden norjalaisselvityksen mukaan autoilu on suurin mikromuovin lähde. Norjan ympäristöviranomaisten mukaan jopa puolet vesistöjen mikromuovista on peräisin liikenteestä eli autojen renkaista ja tiepinnotteista. Viranomaiset selvittivät asiaa Oslon edustan vesistöissä.
- Aiomme esittää liikenneministeriölle toimia, joilla mikromuovien syntymistä ehkäistään. Harkitsemme mm. liikenteen rajoittamista, teiden ja tiepölyn puhdistusta ja sadevesien käsittelyn kehittämistä, toteaa asiantuntija Hannah Hildonen Norjan ympäristökeskuksesta.
- On tärkeää keskittyä mikromuovin synnyn ehkäisyyn, sillä siivoaminen merestä on kallista ja hankalaa.
Mikromuovien on todettu päätyvän vesistöihin useista lähteistä. Muovijätteet hajoavat UV-säteilyn vaikutuksesta. Vaatteista irtoaa pesussa keinokuituja ja ne päätyvät vesistöihin. Myös talomaaleista irtoaa sadevesien mukana mikromuoveja.
- Liikenteen merkitys saattaa olla vielä arvioitua suurempi. Liikenne jauhaa pinnoilta muovia ja se päätyy sadevesikaivojen kautta vesistöihin. Etenkin kaupunkialueet ovat riskialuetta, toteaa ympäristöekologian professori Heikki Setälä Helsingin yliopistosta
Suomessa liikenteen tuottaman mikromuovin määriä ei ole vielä laajemmin tutkittu.
Mikromuovitutkimus on vasta alkamassa
- Tämä on kuin elävä laboratorio. Täällä mikromuovin lähteet tunnetaan hyvin, kuvailee Kuopion seutua mikromuovitutkija Samuel Hartikainen.
Hän on mukana Suomen Akatemian rahoittamassa nelivuotisessa Mikromuovit Suomen vesistöissä -hankkeessa, joka alkoi syyskuussa 2016.
- Hiukan kummeksuin, että mikromuovia oli järven jäässä ja jäälle sataneessa lumessakin niin paljon.
Hartikainen epäilee, että mikromuovia saattaa tulla sateen mukana taivaaltakin. Epäily ei ole perätön. Hiljattain ilmestyneessä ranskalaistutkimuksessa havaittiin myös sadeveden sisältävän mikroskooppisen pientä muovia.
- Voimme tutkia järvisedimentteihin kerrostuneen mikromuovin määrää ja laatua koko muovin historian eli viimeisen 60 vuoden ajalta. Tavoitteena on selvittää, mihin suuntaan mikromuovien määrä Kallavedessä on muuttumassa.
Kuinka pieneksi muovi lopulta hajoaa ja mihin se menee? Tällä hetkellä emme tiedä, mutta näitä kysymyksiä Hartikainen pyrkii ratkomaan nyt alkaneessa uraauurtavassa tutkimuksessa.
