Millainen tarina syntyy, kun tv-katsojat havainnoivat omaa ympäristöään ja luovat näkemänsä ja kokemansa pohjalta tv-draaman? Lähiö-projektin käsikirjoitus-, musiikki- ja näyttelijätyöpajoissa tavalliset tesomalaiset tekivät Pieniä ihmeitä.
Idea ja sen isä
Yle Draaman päällikkö Jarmo Lampela kertoo vierailustaan tamperelaisessa lähiössä pilke silmässä. – Ostoskeskuksen parkkipaikan nurmikolla oleili porukka, jonka yksi jäsen oli uuvahtanut porottavan auringon paahteeseen. Kaverit siirsivät sammunutta puiden varjoon. Vähän matkan päässä asukkaat puursivat puutarhatalkoissa ja kulman takana terassilla ryhmä bikereita nautti hellejuomaa pyörätuolissa istuvan kaverinsa kanssa. Läheisellä uimarannalla lapsiperheet vilvoittelivat ja viihtyivät vilteillään.
Jos yhdellä puolituntisella iltapäiväkävelyllä levittäytyy eteen tällainen tapahtumien kirjo, millaisia ihmiskohtaloita lähiö lopulta kätkee sisäänsä?
Siitähän piti ottaa selvää yhdessä asiantuntijoiden eli lähiöläisten kanssa. Alkoi hahmottua ajatus yhteisöllisestä tv-draamasta.
Työpajat eli Hullujen ideoiden sulatusuuni
Pieniä ihmeitä -draaman tekotapa, tv:n katselijoiden ideointi ja työskentely ammattilaisten vetämissä työpajoissa, on poikkeuksellinen. Tavallisesti tv-draamaa tehdään siten, että yksi tai kaksi ihmistä löytävät aiheen tai synnyttävät idean, jota lähdetään kehittelemään. Hankkeen toteuttamismahdollisuuksia ja resursseja mietitään tarkkaan ja tehdään monta kompromissia. Ennen tuotantovaihetta käsikirjoituksen ovat arvioineet lukemattomat ammattilaiset, ja prosessissa saattaa mennä vuosia.
Pieniä ihmeitä kehittyi ja syntyi kahdeksassa kuukaudessa ja pääosin amatöörivoimin. Siksi tekemiseen piti tutustua pienin askelin. 12– 70-vuotiaat tesomalaiset harjoittelivat käsikirjoittamista, näyttelemistä ja musiikin tekemistä työpajoissa, joissa syntyi vähitellen myös itse tuotetta eli draamasisältöä.
Käsikirjoittaminen
Henkilöt ja tarinat luotiin dramaturgi Anne Nissisen ohjauksessa.
Tekeminen oli vauhdikasta ja turvallista, niin suurta naurun räkätystä ja toisen ihmisen kunnoittamista en ole missään nähnyt!Nissinen luonnehtii ryhmää tasa-arvoiseksi erilaisten ihmisten sulatusuuniksi, jossa uskallettiin esittää mitä hulluimpia ideoita.
Yhdeksänhenkinen käsikirjoituspaja ammensi tarinoita ja hahmoja osallistujien omasta elämästä. Metodi tuotti valtavasti hyvää materiaalia, ja lopulta suurin työ olikin ideoiden tiivistämisessä ja karsimisessa: mitä jättää pois, kun yksi tarina ei ole toista parempi, ainoastaan erilainen.
Näytteleminen
Näyttelijä Auvo Vihro lähti näyttelijätyöpajassaan niin ikään alkeista liikkeelle, sillä ryhmäläiset piti ensiksi tutustuttaa näyttelijäntyön ja taiteen perusajatuksiin.
Näyttelijätyöpajaan osallistunut Kia Suolahti tottui kameran läsnäoloon jo Reunalla-realityssä, mutta silti nuorta naista jännittää. Kun realityssä sai olla oma itsensä, nyt pitää uida Minnan nahkoihin.
Minnan reploja en osaa ulkoa, mutta kun se kohtaus tulee, kyllä ne tulee jostain tuolta takaraivosta!
Musiikki
Lyhytelokuvan musiikki syntyi muusikko ja musiikkipedagogi Petri Niemisen pajassa.
Amatöörejä ohjaamassa
Ville "Rise" Rissanen on tuttu ohjaaja mm. Uusi Päivä -sarjan musiikkivideoista, joissa on ollut mukana suuria määriä avustajia. - Amatöörinäyttelijöitä on tullut ohjattua ennenkin, mutta ei tässä mittasuhteessa, että kaikki on amatöörejä. Plus vielä sitten, että teksti on amatöörien tekemää. Mielenkiintoinen haaste ja se sujui aivan loistavasti.
Rissanen myöntää jännittäneensä etukäteen, mihin oikein on lähtenyt mukaan. Pelko oli kuitenkin turhaa:
Noi ihmiset yllätti mut joka päivä, että mitenkä ne uskaltaa heittäytyä ja lähtee mukaan.
Ylen ja yleisön kumppanuutta
Lampelalaisen lämpimästi kuvailtu kesäinen iltapäivä tamperelaisessa lähiössä on samalla kuvaus erilaisten yhteisöjen rinnakkaiselosta. Juuri yhteisöllisyys ja sen lisääminen tuntuvat olevan Lampelalle tärkeä missio, ja hänen mielestään Ylen on jaettava omaa asiantuntemustaan ja osaamistaan ja tartuttava tämänkaltaisiin projekteihin: – Ne tuovat uudenlaista näkökulmaa tv-sisältöihin. Tulee paikallisuutta ja yhteisöllisyyttä, jota Suomessa ei ole koskaan liikaa!
