Freestyle-laskija Pekka Hyysalon toipumisen ajan kuvattu New Run on kaunis tarina ja selvityminen, sinnikkyys ja optimismi hienoja sanoja. Mutta mistä dokumentti oikein kertoo?
Pekka Hyysalo oli 19-vuotias, kun hän löi päänsä laskettelurinteeseen Ylläksellä huhtikuussa 2010.
Henkiinjäämistä pidettiin epätodennäköisenä. Erittäin menestynyt freestylelaskija oli 17 päivää koomassa. Lasketteluelokuvan kuvauksessa tapahtuneessa onnettomuudessa aivot ikään kuin paukkuivat kallon eri puolia vasten. Vauriot olivat mittavia.
Kaikki meni siis uusiksi. Mahdollisuus ammattiurheilijan uraan katkesi osumasekunnilla. Se, että Hyysalo ylipäänsä nyt puhuu, kävelee ja jopa juoksee, on pieni ihme. Onnettomuuden jälkeen hän ei kyennyt nielemään, ei heti liikuttamaan edes isovarvastaan.
Hyysalon toipumisen ajan kuvattu New Run on kaunis tarina. Mutta dokumenttina New Runissa parasta on vain se, että se on totta.
Tarina on eräänlainen seurantadokumentti. Vuosi onnettomuuden jälkeen Hyysalo puhuu huonosti ja motoriikkakin on niin ja näin. Hyysalo hymyilee silti. Edes muistellessaan, kuinka hän ennen onnettomuuttaan kuvitteli olevansa tuhoutumaton teräsmies, hän ei vaikuta kovin surulliselta.
Myöhemmin Hyysalosta tulee ”Vuoden turkulainen” ja ”Suomen positiivisin ihminen”. Hän uskoo olevansa kolmekymppisenä täysin kunnossa - hieman yliampuvaa optimismia, mutta ei pelkkä vitsi. Hän uskoo olevansa pian miljonääri, koska nyt hänellä on oma bisnes, kuntoutumisbrändi Fight Back.
Dokumentissa tavataan ystäviä, urheilijatovereita ja sukulaisiakin. Kaikki on hyvin, kun asenne on reipas ja kohdallaan.
Niin, onko Hyysalon hymyn alla kaikki hyvin?
Niin, onko Hyysalon hymyn alla kaikki hyvin? Tunnin elokuvassa on pari pientä vihjettä, että sankari kokisi ristiriitojakin. Hän käy terapeuttinsa kanssa tiukkaa keskustelua, jossa terapeutti sanoo, että omaa kehoa pitää kuunnella ja ei pidä vaatia siltä liikaa. No, se siitä! Kuin sivumennen mainitaan mielialalääkkeiden käytön lopettaminen. Viikon oli outo olo. No, se siitä!
Toki New Run voi olla hyödyllinen. Kenties se levittää ja tartuttaa optimistista elämänasennetta, sellaista, että kaikesta kyllä selviää. Jos haluaa fanileffan hyvistä asioista ja vaikeuksien keskellä hymyilemisestä, saa kyllä mitä haluaa. New Run on varmasti huippudokkari, jos niin päättää etukäteen.
Toinen tapa katsoa New Runia on turhautua ihmetellen, minkä tässä pitäisi olla kiinnostavaa ja mistä katsojan pitäisi vakuuttua? Elokuvakerrontaan, dokumenttiinkin, kuuluvat jännitteet. Onnen tunne on sata kertaa voimakkaampi, jos se asetetaan rinnan surun ja epätoivon kanssa. Tarina taas on sitä, että on kerrotaan asioista, jotka vaikuttavat toisiinsa. New Runissa ei ole mitään uutta sen esiteltyä alkuasetelmansa. Kasvutarinassa ilman kasvua ei ole tarinaa.
Hyvässä elokuvassa ja dokumentissa ilmaistaan jotain aitoa. Se ei vain kuvaa ja esitä asiaa, joka on kaunis ja aito, vaan tekijät kertovat jotain asiasta, josta heillä on sekä tunteita että ajatuksia.
New Runissa ei ole mitään uutta sen esiteltyä alkuasetelmansa. Kasvutarinassa ilman kasvua ei ole tarinaa.
Ei ole kyynistä sanoa, että optimismia optimismin päälle tuuttaava tuntinen elokuva on pitkä markkinointivideo. Se on positiivisuusbrändiksi itsensä (ja vaikeuksien tason vuoksi äärimmäisen ihailtavasti!) luoneen Hyysalon, Rajul Vasan kuntoutusmenetelmän sekä Fight Back -kuntoutusbrändin myymistä. Tämä seikka kerrotaan lopputeksteissäkin.
Rinne jäi, bisnes on edessä. Katsokaa, Jari Sarasvuo! Oi, Bruce Oreck! Kun Hyysalo itse puhuu tulevista miljoonistaan, hän vaikuttaisi olevan aivan tosissaan. Se, että maratonin juokseminen osoittautuu vielä mahdottomaksi, näyttää toki pettymykseltä, mutta siitä taas jatkuu monotoninen unelmia kohti -jurnutus.
Lukeudun valitettavasti katsojaryhmään, joka ihmettelee tätä elokuvaa. Kavahdan New Runin liki fanaattista ja ristiriidat tarkoituksella maton alle lakaisevaa pakko-optimismia. Olisin oikeastaan halunnut kuulla enemmän tästä fysioterapeutti Rajul Vasan ilmeisen nerokkaasta kuntoutusmenetelmästä, koska siitä puhuttiin juuri sen verran, että kiinnostus todella heräsi. Ai niin, olikohan se tarkoituskin?
”Sitä vaan vetää autopilotin päälle ja selviää tai en mä tiedä”, Hyysalo itse sanoo loppupuolella. Tuohon lauseen lopun epäilykseen liittyvät kaikki ne mahdollisuudet, jotka tekisivät tarinasta moniulotteisen. Ehkei siis tätäkään epäilyksen hetkeä olisi kannattanut elokuvaan jättää, koska se vain entistä tyrmäävämmin muistuttaa, että nyt kerrotaan tarinasta ja elämästä puleerattua versiota. Pinnan alla olisi varmasti vaikeampiakin tunteita, mutta New Run ykskantaan kieltää ne. Se on markkinointimentaliteetilla rakennettu kolmen nuotin sankarilaulu, mitä yksitoikkoisen puunattu ilme ilmakuvineen, hidastuksineen ja ylikyllästettyine väreineen korostaa.
Dokumentin lässyys ei ole Hyysalon tai hänen asenteensa vika. Ehkä ohjaaja, Miika Niemi, on liian lähellä sankariaan. Ehkä tämä on tosiaan vain markkinointia. Mutta jokainen ihminen on dokumentin arvoinen - siis hyvän dokumentin.
