Hyppää pääsisältöön

Ollako suomalainen näytelmäkirjailija vai eikö olla?

Aleksis Kiven patsas.
Aleksis Kiven patsas. Kuva: Sirkku :) /Creative Commons aleksis kivi

Kirjailijat, muusikot ja taiteilijat ovat kautta aikojen lainanneet toisiltaan. Joskus tämä on tietoista, joskus taas tiedostamatonta. Aristoteleen kantapää perehtyy tämän viikon jaksossaan Aleksis Kiven William Shakespeareltä ottamiin vaikutteisiin. Haastatteluvieras dosentti Riitta Pohjola-Skarpin mukaan Kiven tuotannosta löytyvät vaikutteet ovat sekä tietoisesti otettuja, mutta myös tiedostomattomia lainauksia.

Myös William Shakespeare tunnettiin ahkerana lainailijana ja useat hänen näytelmistään ovatkin kokoelmia ja muunnelmia aiemmin tunnetuista tarinoista ja legendoista. 400-vuotta sitten ei vielä tunnettu tai tarvittu tekijänoikeuden käsitettä. Itsenäisen, omaperäisen ja autenttisen taiteilijan myytti oli kuitenkin ehtinyt jo muodostua vahvaksi Aleksis Kiven aikaan 1800-luvulla. Kiven arvostelijat väittivätkin tämän olevan täysin Shakespearen draamallisen kerronnan läpäisemä.

Kivellä oli ilmeisesti aika täydellinen kokoelma Shakespearen näytelmiä.― Riitta Pohjola-Skarp

Aleksis Kiven rakentaessa pohjaa suomenkieliselle näytelmäkirjallisuudelle, ei William Shakespearen tuotantoa oltu tuolloin vielä suomennettu lainkaan. Kivi tutustuikin Shakespearen näytelmiin ensisijaisesti ruotsinnosten kautta. Oletetaan, että Shakespearen näytelmiä Kivi luki jo ennen opiskeluaikaansa. Silloinkin Kivi keskittyi opiskelutovereidensa mukaan enemmän juuri Shakespearen näytelmien tutkimiseen, kuin varsinaisiin opintoihinsa.

Se mikä minua on erityisesti kiinnostanut Kiven ja Shakespearen suhteessa, on miten tämä Shakespearen dramaturgia on vaikuttanut Kiveen.― Riitta Pohjola-Skarp

Kuuntele aiheesta lisää Aristoteleen kantapään keskiviikon ohjelmasta:

  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri