Hyppää pääsisältöön

Pianisti Ossi Tanner: "Meillä oli kotona piano, jota veljeni eivät olleet ilmeisesti suostuneet soittamaan."

Pianisti Ossi Tanner.
Pianisti Ossi Tanner. Kuva: Yle/Laila Kangas ossi tanner

"Viimeisimpänä on kolahtanut oikein kunnolla Rahmaninovin toinen sinfonia." Pianisti Ossi Tanner opiskelee toista vuotta Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Hän piipahti Kantapöydän opiskelijatreffeillä 12.10.2016.

Kuka?

Olen Ossi Tanner, 19-vuotias pianisti. Synnyin 21.04.1997 Helsingissä. Perheeseeni kuuluu isä, äiti, kaksi isoveljeä ja koira.

Vanhempani harrastavat musiikkia käymällä konserteissa ja lukemalla musiikkiaiheista kirjallisuutta. Isoveljeni soittivat nuorempina kitaraa ja rumpuja, mutta lopettivat soittamisen aikoja sitten.

Missä olet viettänyt tähän astisen elämäsi?

Olen asunut puolet elämästäni isäni töiden takia ulkomailla, Yhdysvalloissa ja Belgiassa. Kun olin 10-vuotias, muutimme takaisin Suomeen ja siitä saakka olen asunut Helsingin Munkkiniemessä. Tänä syksynä koitti muutto Töölöön.

Eskaria kävin Washington DC:ssä ja ala-astetta Brysselin Eurooppa-koulussa. Munkkiniemessä kävin peruskoulun loppuun, jonka jälkeen kirjoitin ylioppilaaksi Kruununhaan Sibelius-lukiosta.

Mikä paikkakunta tai maisema on sinulle tärkeä ja inspiroiva?

Munkkiniemen ranta on minulle rauhoittava ja inspiroiva paikka. Olen kävellyt siellä koiran kanssa päivittäin viimeiset kahdeksan vuotta. Lukemattomat mieltä askarruttaneet asiat olen käsitellyt niissä maisemissa.

Ossi Tanner Kantapöydässä 12.10.2016
Ossi Tanner opiskelijatreffeillä Kantapöydässä. Ossi Tanner Kantapöydässä 12.10.2016 Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen ossi tanner

Musiikkiopintojen aloittaminen?

Aloitin pianonsoiton kuusivuotiaana Brysselissä Sirpa Heikkilän oppilaana. Meillä oli kotona piano, jota veljeni eivät olleet ilmeisesti suostuneet soittamaan. Varmaan sen vuoksi äiti vei minut pianotunnille kokeilemaan.

Kun kysytään muista instrumenteista, niin haluaisin oppia soittamaan selloa. Aloitan sen ehkä joskus, jos on vaan aikaa.

Opettajat? Missä vaiheessa olet menossa nyt opinnoissasi? Häämöttääkö valmistuminen?

Sirpa Heikkilän tunneilla kävin Belgiassa neljä vuotta, Länsi-Helsingin musiikkiopistossa ensin kaksi vuotta Tuula Pulkilla ja sen jälkeen kuusi vuotta Junio Kimasella. Aloitin juuri toisen vuoden Sibelius-Akatemiassa professori Erik T. Tawaststjernan oppilaana.

Olen myös opiskellut Niklas Pokin vetämässä Nuorten pianoakatemiassa ja saanut sitä kautta huippuopetusta monilta merkittäviltä suomalaisilta ja ulkomaalaisilta opettajilta. Lukuisat opettajat ovat olleet siis tärkeitä kehityksessäni, kuten vaikka Konstantin Bogino ja Paavali Jumppanen.

Minulla on nyt toinen vuosi meneillään Sibelius-Akatemiassa. Valmistuminen ei mielessäni ainakaan vielä häämötä, eikä minulla ole kiirettä saada jotain titteliä ansioluetteloon.

Lempisäveltäjäsi? Teos? Ja miksi?

Chopin, Rahmaninov ja Beethoven ovat erityisen lähellä sydäntäni. Pidän heidän musiikkinsa soittamisesta ja kuuntelemisesta. Voisin luetella lukemattomia muita säveltäjiä, joiden musiikista nautin myös suunnattomasti. Nämä kolme nimeä tulevat ensimmäisenä mieleen.

Minun on mahdoton sanoa yksittäistä teosta. Mitä enemmän teoksia, joista nauttii, sen parempi. Viimeisimpänä on kolahtanut oikein kunnolla muistaakseni Rahmaninovin toinen sinfonia.

Millainen musiikki ylipäätään vetoaa ja puhuttelee?

Romanttinen musiikki menee minulla usein tunteisiin. Se puhuttelee kaikkein eniten.

Idolisi?

Ihailen esim. Daniel Barenboimia ja Lang Langia muusikoina valtavasti. Sen lisäksi legendaariset jo edesmenneet pianistit, kuten Horowitz, Rubinstein ja Cziffra ovat aivan käsittämätöntä kuultavaa. Nyt tuli lueteltua pelkkiä pianisteja, ei voi mitään…

Harrastukset?

Pelaan golfia ja jalkapalloa. Nautin myös penkkiurheilusta! Kuuntelen paljon musiikkia ja pyrin käymään mahdollisimman usein konserteissa. Kavereiden kanssa ajan viettäminen on tärkeää minulle.

Mikä sinusta tulee isona?

Minusta tulee isona pianisti. Tähän kysymykseen on onneksi helppo vastata.

Onko sinulla muita vaihtoehtoja kuin musiikki ja soittaminen?

Ei ole käynyt mielessä.

Musiikkiesityksenä Ossi Tanner soittaa videolla Rahmaninovin preludin op.23 nro 4 D-duuri.

Lisää ohjelmasta

  • Riemastuttava oopperalöytö!

    Levyarvio

    Provinsiaalisen uran tehneen sveitsiläisen kapellimestarin, säveltäjän ja opettajan Richard Fluryn ensimmäinen ooppera, yksinäytöksinen ”Firenzeläinen tragedia” valmistui vuonna 1928 ja sai kantaesityksessään Solothurnissa Pohjois-Sveitsissä seuraavana keväänä varsin myönteisen vastaanoton lehdistöltä. Eipä ihme: hieman yli kolmekymmenvuotiaan paikallisen säveltämäksi se on suorastaan nerokas vetäen vertaansa selvästi esikuvallisen Richard Straussin Salome-oopperalle – Oscar Wilden tekstiin sekin. Vajaan kolmen vartin kestävä yksikohtauksinen nostatus sisältää niin wildemaisia lausahduksia kuin taiten verhoiltua sosiopoliittista debatointia.

  • Erika Foxin improvisatorinen välittömyys

    Levyarvio

    On sanottu että säveltäminen ja improvisaatio olisivat hyvin lähellä toisiaan, ja että hyvät sävellykset ovat vain hyvien improvisoijien ylöskirjoituksia. Riippuu varmaankin keneltä kysytään – mutta englantilaisen Erika Foxin musiikissa improvisatorinen välittömyys on kiehtovasti läsnä jokaisessa nuotissa osana jotain sellaista josta rakentuu kokonaisuuksia, vapaata muotoa.

  • Pianistin tarinointia rauhallisesti ja liioittelematta

    Levyarvio

    Tällä vuosikymmenellä vuoden 2010 Kuningatar Elisabeth -pianokilvan voiton jälkeen paikkansa kysytyimpien konserttipianistien joukossa vakiinnuttanut Denis Kozhuhin on tänä syksynä ihastuttanut levyjulkaisuja seuraavia miellyttävästi soivalla ja hyvin soitetulla albumilla valikoimasta Felix Mendelssohnin Sanattomia lauluja ja Edvarg Griegin Lyyrisiä kappaleita. Se sopii olohuoneisiin mitä parhaiten, erityisesti nyt iltojen pimetessä kynttilänvalolle sopivasti lämpöä antamaan. Lyyrisyyden lisäksi minua kuulijana miellyttää myös Kozhuhin tapa tarinoida rauhallisesti ja liioittelematta.

  • Clara Schumannin laulut vihdoin yksissä kansissa

    Levyarvio

    Clara Schumannin syntymästä tuli viime kuussa kuluneeksi 200 vuotta, mikä on poikinut jonkin verran Schumann-konsertteja ja -julkaisuja pariskunnan pitkäikäisemmältä ja omana aikanaan menestyneemmältä osapuolelta. Clara Schumann oli 1800-luvun ylistetyin pianisti Franz Lisztin ohella, ja hän myös sävelsi sekä sai sävellyksiään julkaistuksi, mikä ei naiselle ollut kovin tavanomaista. Juhlavuoden kunniaksi on nyt julkaistu myös Schumannin lauluista kokonaislevytys, ensimmäinen laatuaan.