Hyppää pääsisältöön

Furrerin äänitaidetta ehyinä kokemuksina

Aikamme persoonallisimpiin ja kiinnostavimpiin säveltäjiin lukeutuvan Beat Furrerin musiikki väistää perinteen asettamia ennakko-odotuksia ja toimii aivan omilla ehdoillaan. Siitä huolimatta se on intuitiivisesti, humaanilla tavalla puhuttelevaa. Kaksi Suomen musiikkivientiin viime vuosina ansiokkaasti osallistunutta kokoonpanoa, Helsingin kamarikuoro ja Uusinta Ensemble astuvat merkittäviin saappaisiin levyttäessään Beat Furrerin teoksia kuorolle ja soitinyhtyeelle—ja onnistuvat siinä erinomaisesti.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Sveitsissä vuonna 1954 syntynyt ja Itävaltaan 1975 asettunut Beat Furrer on yksi eurooppalaisen modernismin avainhahmoista. Erinomaisena säveltäjänä ja aikaansaavana kapellimestarina Furrer on myös ehtinyt perustaa yhtyeitä ja festivaaleja—kirkkaimpana kruununa eliittikokoonpano Klangforum Wien—sekä opettaa sävellystä jo usean vuosikymmenen ajan.

Ihmisäänestä kiinnostunut ja vokaalimusiikin sekä oopperan parissa ahkeroinut Furrer tutkii säveltäjänä sointia kuvanveistäjän tavoin. Hänen teoksensa kampaavat säveltäjän valitsemia ääniobjekteja mitä erilaisin keinoin, sointihahmoja eri kulmista tutkien. Musiikin eteneminen ei tapahdu perinteisin tavoin lineaarisesti vaan ikään kuin tasolta toiselle leijuen—tai usein suorastaan repäisten.

Furrer vaatii esittäjiltään monitasoista virtuoosisuutta: hän vaihtaa soinnin parametreja monin eri tavoin hakien yhä uusia ja uusia sointeja ja tekstuureja. Helsingin kamarikuoro yltää parhaimpaansa Furrerin a cappella -kuorolle kirjoittamassa enigma-sarjassa, joka saa näin vaikuttavan ensilevytyksensä. Leonardo da Vincin profesiat sukeltavat soinnillisiin syvyyksiin rohkeasti ja moni-ilmeisesti.

Ensilevytyksensä niin ikään saava voices—still tuo kuoroäänet osaksi Uusinta Ensemblen soitinyhtyettä. Hengityksestä sihahduksiin, rasahduksiin, vingahduksiin, huudahduksiin, sointikenttiin ja voimakkaisiin sointijatkumoihin kurottava voices—still vaatii esittäjiltään äärimmäistä kykyä värien ja sointihahmojen erittelyyn. Helsingin kamarikuoro ja Uusinta Ensemble yltävät kapellimestari Nils Schweckendiekin tarkassa ohjauksessa teoksen vaatimuksiin tarjoillen siitä ehyen kokemuksen. Uusinta Ensemblen muusikot nautiskelevat Furrerin sointitaiteesta samaisella suvereenilla otteella säveltäjän teoksessa …cold and calm and moving huilulle, harpulle, viululle, alttoviululle ja sellolle.

Toccata classicsin julkaisema levy on stereoäänite, mikä on hivenen valitettavaa: Furrerin äänitaide olisi omiaan levittyessään Surroundina tilaan. Toivottavasti rajoitteena toimivat realiteetit antavat vastaisuudessa myöten, ja nämä erinomaiset kokoonpanot pääsevät tulevissa levytyksissään hyödyntämään modernin äänitysteknologian suomia mahdollisuuksia täysimääräisesti—Beat Furrerin ja muiden aikamme merkittävimpiin kuuluvien säveltäjien teoksissa.

Beat Furrer: enigmat I–VI sekakuorolle a cappella; voices—still sekakuorolle ja soitinyhtyeelle; …cold and calm and moving huilulle, harpulle, iululle, alttoviululle ja sellolle. - Helsingin kamarikuoro, Uusinta Ensemble, joht. Nils Schweckendiek. (Toccata classics, TOCC 0360)

Kuuntele Uudet levyt 14.10.2016, toimittajana Ville Komppa.

  • Vladimir Agopov voitti Lied-sävellyskilpailun 2017

    Katso kaikki palkinnot & finaaliesitykset.

    Kokenut konkari, säveltäjä Vladimir Agopov voitti lauantaina 18.11. pidetyn Yrjö Kilpinen -seuran järjestämän ensimmäisen Lied-sävellyskilpailun laulusarjallaan Four songs to the poems by William Blake. Ensimmäinen palkinto on suuruudeltaan 5.000 euroa.

  • Urkureduktio tukee Kokkosen Requiemiä

    Levyarvostelu

    Joonas Kokkosen Requiem orkesterille, kuorolle ja solisteille syntyi tuskallisen hankalasti, mutta siitä tuli hänen kaunein suurteoksensa, täynnä kimmeltävää valoa, säihkyviä harmonioita, herkkyyttä ja voimaa. Teosta on esitetty ihmeen vähän - pääsiäisaikaan suuret esittäjistöt pelaavat varman päälle tutummilla passioilla ja requiemeillä. Kenties tilanne muuttuu nyt, kun Jouko Linjama on tehnyt Kokkosen requiemistä urkureduktion, joka uuden levyn perusteella toimii vallan mainiosti.

  • Kostiainen yhdisti kaikki requiemit omaansa

    Levyarvostelu

    Requiem sävellysmuotona houkuttelee säveltäjistä usein esiin uusia piirteitä, etenkin kauneutta, dramatiikkaa ja perinnetietoisuutta. Näin on käynyt myös Pekka Kostiaiselle, jonka Requiem on tavallaan kaunis, välillä dramaattinen ja kauttaaltaan tietoinen perinteestä. Mutta Alban vasta julkaisema levytys saa aprikoimaan perinteen suhdetta aikamme musiikin vaatimuksiin. Kostiaisen Requiem nimittäin kuulostaa kaikilta aiemmilta requiemeiltä, muttei lainkaan uudelta.

  • Sibeliuksen viulukonserton pianoreduktion väärinymmärrys

    Levyarvostelu

    Sibeliuksen viulukonsertto lienee viehättänyt Fritz Kreisleria, mutta samalla tuo vanhan ajan viiksekäs viuluviikari tunnusti tosiasiat. Orkesterin kanssa pääsee soittamaan harvoin kun taas pianisteja on kaikkialla, joten parasta laatia konsertosta reduktio viululle ja pianolle. Ja väliäkö sillä, että sellaisen oli Sibelius jo tehnyt - pätevänä pianistina Kreisler tiesi mitä halusi. Janit Lehtonen ja Aarrevaara ovat nyt levyttäneet Kreislerin reduktion, mutta minulle jää olo, etteivät he lainkaan ymmärrä Kreislerin aivoituksia.