Hyppää pääsisältöön

Jenny Lehtinen: Ikuinen laihduttaja piinaa koko perhettä

Jenny Lehtinen: Lopeta laihduttaminen!
Jenny Lehtinen: Lopeta laihduttaminen! jenny lehtinen

MHL:n Jenny Lehtinen aloitti keväällä 2016 elämäntapamuutoksen, Läskimyytinmurtajat-projektin, jossa muutosta ei tehdä henkisen hyvinvoinnin kustannuksella. Mitä Jennylle on puolessa vuodessa tapahtunut ja millaisia ajatuksia projekti on herättänyt?

Ruokana on tänään makaronilaatikkoa. Perhe istuu päivällispöytään. Tai siis muu perhe istuu, äiti ei. Koska ruokana on makaronilaatikkoa, ihan sitä äidin itsensä laittamaa. Sitä peruskotiruokaa, jonka äärelle kaikkien mahdollisten asiantuntijatahojen mielestä on niin äärimmäisen tärkeää kokoontua, edes kerran päivässä. Koska tiettävästi yhteinen ruokailu tekee hyvää lapselle.

Mutta ei kai sitä kukaan huomaa, jos äiti ei nyt istu pöydässä? Ehkä äiti seisoo keittiössä kauempana ja kaataa kurkustaan alas päivän neljättä vlcd-pirtelö-annosta. Vähän se puistattaa, koska eihän se hyvää ole, mutta mitä sitten? Tavoite on tärkeämpi!

Ei liene yllätys, että äiti on laihdutuskuurilla. Kuten aika monta kertaa aiemminkin. Tai mitä sitä kaunistelemaan, äiti on laihiksella käytännössä aina. Mutta mitä se haittaa? Ei äiti siitä lapsille kerro.

Äiti on laihiksella käytännössä aina.

Äiti on nimittäin aika monta kertaa kuullut, miten tärkeää on olla arvostelematta itseään lasten kuullen, koska se vaikuttaa niin voimakkaasti kasvavan lapsen minäkuvaan. Tärkeää on olla huokailematta peilin edessä ja puristelematta omia makkaroitaan. Vielä tärkeämpää on olla huomauttelematta lapselle hänen mahdollisesta pienestä pyöreydestään.

Mutta riittääkö se?

Meidät on opetettu ajattelemaan, että Hyvä Äiti antaa lapselleen mallin terveistä elintavoista. Eli suomeksi sanottuna ei ole läski. Sillä jos kaiken maailman tutkimusuutisointeja on uskominen, läskin lapsi rimpuilee riskien ristiaallokossa läpi elämänsä. Edes kohdussa ei läskin lapsi ole turvassa. Puhumattakaan kasvuvaiheesta, jolloin läski äiti siirtää huonot tapansa lapsilleen, ja pahimmassa tapauksessa tekee lapsestaankin läskin.

Minä olen se läski äiti.

Minä olen se läski äiti. Ja tiedättekö mikä saa eniten sydämeni särkymään? Se, että olen kaikin keinoin yrittänyt suojella lapsiani omilta ongelmiltani ja nyt vihdoin tajuan, että kaikki mitä olen yrittänyt, onkin toiminut päinvastoin.

Kun minä syön tonnikalaa purkista keittiössä seisten tai juon laihdutuspirtelöitä, jotta lasteni ei tarvitsisi kärsiä ja hävetä läskin äitinsä takia, minä en todellakaan tee heille palvelusta. En anna heille hyvän, itsestään huolehtivan aikuisen mallia. Kun minä teippaan jääkaapinoveen jälleen yhden kunto-ohjelman ruokavalioineen, sen näkee myös useampi pieni ihminen. He kyllä kuulevat mitä minä sanon, mutta vielä enemmän tekevät tulkintoja siitä, mitä minä jätän sanomatta. Ja heidän suurin kysymyksensä minulle syntymästään lähtien on: äiti, miten tätä elämää eletään?

Millaisen mallin olen antanut? Ja miksi?

Aloitin maaliskuun lopulla Jenny ja Läskimyytinmurtajat -projektin, joka on monella tapaa mullistanut oman elämäni. Puhuin elämäntapojen muutoksesta, jota ei tehdä henkisen hyvinvoinnin kustannuksella.

Kuvittelin, että tärkein asia, joka vaikuttaa minun ja koko perheeni hyvinvointiin, on minun rasvaprosenttini.

Todellisuudessa kuvittelin, että minulle annetaan jälleen kerran ohjeita ulkopuolelta, niukkojen kaloreiden ruokalista ja kunto-ohjelma - ja jostain vain putoaisi kuin lahjana taivaalta henkinen hyvinvointi. Näin siksi, että edelleen syvällä sisimmässäni kuvittelin, että tärkein asia, joka vaikuttaa minun ja koko perheeni hyvinvointiin, on minun rasvaprosenttini.

On ollut raastavaa tajuta, että minun on turha kuvitella pystyväni kasvattamaan lapsistani itseään ja kehoaan arvostavia tasapainoisia yksilöitä, jos en itse siihen pysty. Siihen on aika vaikea pystyä niin kauan, kun ylipainoon niputetaan kaikki maailman synnit.

Ylipainoisuuteen kohdistuva henkinen piiloväkivalta on kaikkialla. Milloin se on huolipuhetta siitä, eivätkö ne läskit vain tajua olevansa pahan näköisiä, käveleviä terveysriskejä paitsi itselleen, myös ympäristölleen, milloin taas puhtaasta inhosta kumpuavaa, sisällöltään kuitenkin sitä samaa.

Siitä eivät kärsi ainoastaan ylipainoiset, vaan myös ne pienetkin lapset, jotka opetataan inhoamaan ja pelkäämään lihomista yli kaiken. Jotka opetetaan ajattelemaan, että lihava vartalo on huonompi ja kyvyttömämpi tekemään ja nauttimaan asioista kuin hoikka. Joille unohdetaan vahingossa tai tahallaan mainita, että huomattavasti läskin määrää olennaisempaa ovat ihmisen elämäntavat ja kunto - niin fyysinen kuin henkinenkin.

Minun perheeni hyvinvointia, saati sitten omaani, ei ole ikinä yksikään laihdutuskuuri parantanut pätkääkään - päinvastoin.

Minun perheeni hyvinvointia, saati sitten omaani, ei ole ikinä yksikään laihdutuskuuri parantanut pätkääkään - päinvastoin. Se on eristänyt minua omasta perheestäni ja tehnyt ruokailuhetkistä kummallisia näytelmiä, joissa muu perhe esittää, ettei huomaa, kun äiti kikkailee omiaan.

Tiedättekö mitä? Ihan yhtä hyvää se yhteinen ruokailu tekee äideille kuin lapsillekin. Aivan varmasti se parantaa myös äidin mielenterveyttä ja ehkäisee ylipainoa, josta niin kiihkeästi eroon haluamme. Kun äitikin syö hyvää ruokaa, hyvällä mielellä ja hyvässä seurassa säännöllisesti, eivät lapsetkaan löydä sohvan alta tai sängyn patjan välistä salaa syötyjen suklaalevyjen kääreitä.

Ihan oikeasti: kuinka moni meistä oikeasti ajattelee omasta äidistään, että kylläpä siinä olisi ollut hyvä äiti ja kaikin puolin parempi ihminen, jos se vain olisi ollut viisi kiloa kevyempi? Tai mummo perkele, liian pehmeä oli sylinsä! 20 kiloa olisi pitänyt mummon olla pienempi, niin minullakin olisi ollut mukavaa!

Ei kukaan.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Marja Hintikka Live

  • Eineksiä, uhkailua, liikaa töitä – unohda turha syyllisyys vanhempana! MHL:n vieraat näyttävät esimerkkiä

    Syksyn vieraat avautuvat mistä eivät enää ota paineita.

    Vapaus, vanhemmuus, tasa-arvo. Marja Hintikka Live on puolentoista vuoden ajan ravistellut suomalaista perhekeskustelua, romuttanut turhia kulisseja ja nostanut pöydälle vaikeitakin keskustelunaiheita. Kaiken takana on tavoite vapauttaa vanhemmat turhista paineista ja jatkuvasta syyllisyydestä. Kiukuttelevia lapsia? Liikaa töitä? Unettomia öitä? Parisuhde rakoilee? Et ole yksin. Meillä on ihan samanlaista.

  • Lapset repivät parrasta ja nestehukka on lähellä - tällaista on joulupukkien karu todellisuus

    Joulupukit kertovat ammattinsa pahimmat puolet.

    Kuvittele itsesi joulupukiksi tai -muoriksi. Mielessäsi pyörii kuva piparintuoksuisista kodeista, joissa pukki istutetaan pehmeälle nojatuolille glögi kädessä ja suloiset punaposkiset pikku lapsoset laulavat heleällä äänellä sopivan lyhyen kappaleen. Kukaan ei itke, kukaan ei pelkää ja koko hommaan menee noin 10 minuuttia. Ulko-ovella sinulle annetaan sovittu summa rahaa ja poistut tyytyväisenä seuraavaan kohteeseen. No, se ei todellakaan mene ihan niin.

  • Pyjama on paras jouluasu, vinkkaavat MHL-vanhemmat

    Ei kiireelle, kyllä rennolle romantiikalle!

    Idyllisten puitteiden viilaaminen tekee erityisesti perheenäideistä helposti huumorintajuttomia piiskureita. Tonttulakki alkaa kiristää liikaa ja joulunalusviikoista tulee yhtä pitkää to-do -listaa.

  • Kestävyysliikunta lihottaa?!

    Timo Haikarainen ja kestävyysliikuntamyytti.

    Kuinka on - suosiako kovatehoista vai matalatehoista treeniä - ja miten kortisoli liittyy tähän? Personal trainerimme Timo Haikarainen vääntää myytin rautalangasta!

  • Heikki Soini: Kärsitään joulu ja jatketaan elämää!

    Ei joululla ole väliä, yhteinen aika on tärkeintä.

    Joulusuklaat ilmestyivät lähikauppaani lokakuussa. Se käynnisti kahden kuukauden kuumotuksen ja stressin, joka purkautuu monessa perheessä itkuun jo jouluaaton aamuna. Lapset juoksevat hysteerisinä pitkin seiniä ja vanhempien selkäranka katkeaa viimeistään silloin, kun kinkku kuivuu valvomisesta huolimatta. Kuulostaako tutulta, kysyy MHL:n Heikki Soini.

  • Vanessa Kurri: Olen tappavan tylsä joulunviettäjä

    Neljän lapsen äiti tekee joulun perinteiden mukaan.

    Kotiäiti ja juontaja Vanessa Kurri on jouluihminen, mutta valmistelut jäävät häneltäkin usein viime tippaan. Neljän lapsen koulu- ja harrastuskuljetusten välillä Kurri sompailee sitten ympäriinsä hakemassa jouluherkut juuri niistä oikeista ja perinteisestä paikoista. Kurrille on tärkeää tehdä joulu täsmälleen samojen askelmerkkien mukaan kuin hänen äitinsä aikanaan teki. Vanessa Kurri on MHL:n vieraana TV2:ssa maanantaina 19.12. klo 21, kun aiheena on Unelmien joulu.

  • Bloggari Anna-Kaisa Huurinainen: Tänä vuonna otamme joulun rennosti

    Liika suorittaminen on aiemmin pilannut Huurinaisen joulun.

    Viime jouluna 47 palasta -blogin Anna-Kaisa Huurinainen suunnitteli joulun tarkasti: laati menun ennakkoon ja kestitsi koko lähisuvun. Odotukset ja stressi olivat kuitenkin liian kovat, ja joulu meni mönkään. Kokemuksesta viisastuneena Huurinainen aikoo ottaa tämän joulun mahdollisimman rennosti.

  • Muusikko Stig: Henkinen valmistautuminen jouluun kannattaa aloittaa hyvissä ajoin

    Kahden lapsen isä nauttii valmiista joulupöydistä.

    Muusikko Stig tunnetaan hiteistään, mutta arkielämässä Pasi Siitonen ei puumia metsästä. Sen sijaan hän on kahden pienen pojan isä, joka odottaa joulua yhtä paljon kuin lapset. Erityisen tärkeää on nimenomaan jouluun virittäytyminen: jos sitä ei aloita ajoissa, joulu saattaa livahtaa huomaamatta ohi. Stigin jouluvalmisteluihin ei kuitenkaan kuulu stressi tai touhottaminen, vaan tärkeintä on rauhoittuminen.