Hyppää pääsisältöön

Miten puolen vuoden startti elämänmuutokseen onnistui, Jenny Lehtinen?

No, montako kiloa lähti?

Jenny Lehtinen joutuu syksyn mittaan vastaamaan tähän kysymykseen lukemattomia kertoja. Niin käy, kun ylipainoinen ihminen aloittaa elämänmuutosprojektin.

On aika punnita maaliskuussa alkaneen starttivaiheen onnistumista, mutta sitä ei tehdäkään vaakalukemia tutkaillen.

UHO

Jenny oli maaliskuussa räjähtävän valmis keulakuvaksi elämänmuutosprojektiin. Hän puhkui taistelutahtoa ja blaastasi valaistuneita havaintojaan.

Kevyttä keulimista oli myös ensimmäisessä kolumnissa, jossa Jenny kertoi käynnistävänsä kansanliikkeen, joka pureutuu tiukassa eläviin myytteihin ylipainosta ja painonpudotuksesta.

Usko omiin kykyihin ja voimavaroihin oli luja:

Vaaka todellakin lähtee nyt hyvään kotiin. Aiemmin olen hypännyt vaa´alla monta kertaa päivässä ja reagoinut tunteella lukemaan.

KIKKAILU

Ensimmäiset sentit lähtivät huhtikuussa. Energiataso oli korkealla ja kuntosalikäynnit alkoivat.

Asiantuntijatukeen Jenny suhtautui kuitenkin hieman ristiriitaisesti. Hän tapasi kyllä safkaguru Patrik Borgia ja kuntoguru Timo Haikaraista, muttei ottanut heitä oikein tosissaan. Jenny osaa halutessaan olla aikamoinen saippuapala, ohjeet ja tehtävät hän käänsi usein läpänheitoksi ja väistelyksi.

Jenny tunnustaa kikkailleensa. "Kuuntelin kyllä ohjeet ja sanoin joojoo, mutta mielessäni ajattelin, että hahhah, minähän en sinun ohjeitasi tottele."

Samaan aikaan pään sisällä syntyi uusia oivalluksia. Huhtikuisessa kolumnissaan Jenny ruoti tavoitehousujen mielettömyyttä.

Istun kirjoittamassa tätä tavoitehousut jalassa. Ihan kivat nämä on, mutta enemmän olisin nauttinut, jos olisin saanut nämä jalkaan heti ostettuani.

KÄRY

Auts.

Juuri kun Jenny lensi ja leuhotti joka suuntaan, että hyvin menee ja henkselit paukkuu, käry kävi.

Tarvittiin vain yksi varomaton lipsahdus, ja Jenny tömähti maan pinnalle.

Kollega-läskimyytinmurtaja, toipuva överilaihduttaja Saara Sarvas otti napakan otteen saippuapala-Jennystä ja laittoi ystävänsä lujille:

Entä sitten?

Mikä vaa´alla käymisessä on niin vakavaa?

"Olin juuri yllyttänyt Facebook-ryhmän jäseniä nakkaamaan vaa´at jokeen. Sitten käyn itse salaa puntarilla. Onhan se säälittävää."

Säälittävää, ehkä, mutta hieno lahja projektille.

Läskimyytinmurtajien tarkoituksena on olla lempeä ja hidas elämänmuutos, joka lähtee päästä. On purettava vääriä ajatusmalleja ja pakkomentaliteettia.

Tekee hyvää narauttaa itsensä huonojen keinojen käyttämisestä ja pyrkiä niistä irti. Se on vaikeaa.

Tämän vaikeuden tekeminen läpinäkyväksi on yksi Jennyn tärkeimmistä tehtävistä.

POHJA

Jenny on vuosia kärsinyt itseinhosta ja ollut tyytymätön kehoonsa, mutta yhdestä asiasta hän on iloinnut: olen sentään terve lihava.

Eräänä aamuna tuota perusturvallisuutta huojutettiin pahemman kerran. Sokerirasituskokeen tulos oli huolestuttava.

Lastenkutsujen jälkeisenä iltana, lohikäärmemeikissä, Jenny istui päiväkirjakameran eteen:

Sokerirasituskoe oli elämänmuutosprojektin musta hetki, pohjakosketus.

Muutaman päivän päästä koe uusittiin, ja Jennyn suureksi helpotukseksi tulos oli täysin normaali.

Lohikäärme selvisi siis säikähdyksellä diabetespelosta, mutta tapaus ravisteli ja kyyneleet tulivat syvältä: Tavallaan tiedän, missä menee pieleen, miksi syön, mutta en osaa toimia millään muulla tavalla!

SURU

Pohjakosketus avasi silmät. Elämänhallinta oli hukassa ja syöminen ihan hakoteillä. Tämän oivaltaminen on elämänmuutoksen tekijöille usein valtava järkytys, niin Jennyllekin.

Päästiin perimmäisten kysymysten kimppuun. Olenko aina ajatellut itsestäni näin rumasti? Onko minulla aina ollut vaikeaa syömisen kanssa? Mistä ja milloin ongelmani ovat alkaneet?

Selvittääkseen kehonkuvansa ja syömisensä historiaa, Jenny ja Saara kaivoivat esille vanhoja valokuvia. He tavoittivat jotakin hyvin kipeää ja tärkeää, katsoessaan yhdessä lapsuuskuvia.

Miten on mahdollista, että nämä ihanat tytöt ovat inhonneet itseään niin palavasti?

Jenny tajusi surevansa sen tytön puolesta, joka hän nuorena oli. Empatia ei kuitenkaan ulotu nykyiseen Jennyyn, sillä hän tajusi puhuvansa aikuisesta Jennystä armottomasti ja rumasti.

Omaan itseen kohdistetun julmuuden oivaltaminen kiteytyi hienoksi läskimyytinmurtajien motoksi:

Anna armoa. Aloita itsestäsi!

TUKI

Läskimyytinmurtajien yhteisö Facebookissa alkoi kasvaa nopeasti. Jennyn lippua lähti seuraamaan tuhatpäinen joukko, joka halusi oman suljetun yhteisön, jotta keskustelu voisi olla avointa. Jennyn kuvia kumartamaton asenne ja uhmakkaan tinkimätön hyvän olon tavoittelu saivat vastakaikua. Murheellinen lapsuuskuvavideo synnytti myötätunnon aallon ja rohkaisi monia kertomaan omia kipeitä kokemuksiaan.

"Missä muualla voi saada yli 10.000 ihmisen vertaistukea", huokasi yksi ryhmän jäsenistä onnellisena, kerrottuaan tarinansa ja saatuaan ruhtinaallisesti kannustavia kommentteja.

Jennyn peukutus on ollut jäsenille tärkeää, mutta myös toisinpäin, todistaa Jenny: "Kyllä minäkin kaipaan vertaistukea! Ryhmä tarjoaa jatkuvasti oivalluksia, suuriakin. Olen saanut läskäreiltä myös ihan arkeen ohjeita."

SUOSTUMINEN

Vasta kesän jälkeen, puolisen vuotta projektin aloittamisen jälkeen, Jennystä alkoi tuntua, että hän alkaa olla valmis suostumaan oikeasti hitaaseen elämänmuutokseen, henkinen hyvinvointi edellä.

Käänteentekevä hetki tuli vastaan välimittausten jälkeen. Jenny oli käynyt kehonkoostumusmittauksessa ja mittanauhaa oli jälleen soviteltu vyötärölle. Vaikka 15 senttiä oli kadonnut mahakummusta, mittaamisen kohteena oleminen laukaisi paniikkiajatuksia ja vakava takapakki oli todella lähellä: "Rynkytin Klaukkalan kirjaston ovea, joka onnekseni oli lukossa. Muuten ehkä tälläkin hetkellä yrittäisin elää pelkällä proteiinilla Dukan-dieetin malliin, ja vakuuttaa itselleni, että se on oikeasti tosi hyvä juttu. "

On hurjaa, miten pitkään perusasioiden tajuamisessa voi mennä. Vaikka ravitsemusasiantuntija Patrik Borg oli ensi tapaamisista lähtien johdonmukaisesti korostanut sitä, että onnistuva elämänmuutos vie kuukausia ja kuukausia, Jenny alkoi uskoa ja ymmärtää tämän vasta syksyn koittaessa. Tietyssä mielessä elämänmuutos on nyt vasta alussa, esimerkiksi stressinhallinnan kanssa on tehtävä vielä paljon töitä.

TULEVAISUUS

Mitäs nyt sitten?

Startti on startti, nyt päästään vauhtiin. Jenny ja läskimyytinmurtajat laajenee ja syvenee talven mittaan kohti ensi vuotta.

Uhon, pohjan ja suostumisen kautta Jennylle on alkanut kirkastua se, että laihduttaminen ja kilojen mittaaminen eivät sovi hänelle tavoitteeksi. Jos hän lähtee painon kyttäämisen tielle, hän hukkaa henkisen hyvinvointinsa ja oikean maalinsa. Tavoitteena on kaikin puolin parempi loppuelämä, ei laihtuminen hinnalla millä hyvänsä.

Kuuriajattelu, poppaskonstit ja nopeiden ratkaisujen rääkkikulttuuri ympäröivät meitä. Jenny jatkaa sekä omaa elämänmuutostaan, että sitä lempeää vallankumousta, mistä hän uhosi jo keväällä. Tällä kertaa tosissaan, syvemmän ymmärryksen kera: "Minä en kestä sitä, että minua mitataan. Millään mittarilla. En minä, eikä kukaan muu. Ei vaa´alla, ei mittanauhalla ei millään tuollaisella. Terveyttä ja kuntoa saa mitata, ja se on täysin ok. Mutta ei muuta."

Starttivaihe maaliskuusta lokakuuhun on ollut Jennylle mullistava ajanjakso, joka ei ole pikavoittoja tarjonnut. Suurin anti on ollut siinä, että oman elämän sudenkuopat ovat tulleet näkyviksi ja uudenlainen puhetapa on alkanut löytää muotoaan. Fatshaming ja terveysfasismi ovat saaneet läskimyytinmurtajien radio-ohjelmissa, verkkovideoissa ja Facebook-ryhmäkeskusteluissa kunnolla huutia ja lisää on tulossa.

Jenny on nyt saanut langanpäästä kiinni, eikä hän aio hellittää - eikä vaieta.

Ihmiset ei pystyneet meille sanomaan edes sanaa Läskimyytinmurtajat. Teillä on se - se - projekti, se hömhöm-murtajat. Niin hankalaa oli lihavuudesta puhuminen ennen tätä meidän juttua!― Läskimyytinmurtajat Saara ja Jenny