Ville Komppa
Yle
Kuuntelin tätä levyä monilla eri laitteilla ja vielä varmuuden vakuudeksi Spotifystä, mutta niin vain on etenkin levyn alkupuolella äänitys epäonnistunut. Omituista sinänsä, sillä Joshua Bell, Steven Isserlis ja Jeremy Denk ovat sen luokan taiteilijoita, ettei Sony Classicalin luulisi moiseen alentuvan. Onneksi levyn päättävän Johannes Brahmsin Pianotrion H-duuri varhaisversion tulkinta on erinomainen.
Aikamme oivaltavimpiin taiteilijoihin kuuluvat Joshua Bell ja Steven Isserlis esittävät myös levyn avaavan Johannes Brahmsin Kaksoiskonserton soolo-osuudet tyylikkään paneutuneesti. Siirappisesta romantisoinnista huolimatta tulkinnassa on joustavuutta ja ilmettä. Harmillista kyllä Joshua Bellin, pitkäaikaisen partnerinsa johdolla soittava Academy of St. Martin in the Fields tipahtelee parivaljakon kyydistä svengissä eikä yllä solistiensa tasolle soiton intensiteetissä.
Olisi aivan mahdollista, että Kaksoiskonsertto, kuuluisalle viulistilegendalle Joseph Joachimille lepyttelytarkoituksessa kirjoitettu haastava teos, saisi tässä silti arvoisensa tulkinnan—ellei äänitys olisi mennyt tyystin mönkään. Erityisesti orkesterin taltioinnissa on tapahtunut virheitä, joita ei ole pystytty korjaamaan miksauksessa. Koko orkesterin voimakkaat tuttipaikat menevät ruvelle ja sen lisäksi sointi on kauttaaltaan kompressoitu ja lievästi kapea.
Huolimatta anteeksiantamattomasta hutiloinnista äänitystilanteessa levy puolustaa kokonaisuutena paikkaansa. Sen päättävä Brahmsin nuoruudenteos, Pianotrio H-duuri saa tässä yhden parhaista tulkinnoistaan alkuperäisversiona vuodelta 1854. Brahms kirjoitti Trion lähes kokonaan uusiksi 30 vuotta sen valmistumisen jälkeen, ja kyseessä onkin yksi harvoista teoksista, joiden Brahms antoi elää sekä alkuperäisenä että muokattuna.
Alkuperäisversio on paljon enemmän kuin historiallinen tai musikologinen kuriositeetti: se on rohkea, muodoltaan ja sisällöltään kokeellinen teos ajalta, jolloin Brahmsilla ei ollut vielä partaa; ajalta, jolloin Schumann vielä eli ja jolloin nuori, ilmiömäinen Johannes tituleerasi itseään ”nuoreksi Kreisleriksi” E.T.A. Hoffmannin hengessä.
Joshua Bell ja Steven Isserlis sukeltavat teoksen kapriisimaiseen maailmaan ripauksella sopivaa hulluutta yhdessä pianisti Jeremy Denkin kanssa. Kolmen erittäin älykkään ja herkän taiteilijan onnistuu löytää teoksesta sen alkuperäinen tenho ja ilmaisun polte. Kolmikko on löytänyt Brahmsin nuottien takaa jatkuvuuden, joka kantaa dramaturgiaa nuoren säveltäjän fantastisten käänteiden yli niiden rapsodiaan täyspätöisesti eläytyen. Äänityskin on huomattavasti paremmalla tolalla: tehty tyystin eri paikassa ja onneksi hyvin tyydyttävästi.
Brahmsin teosten välissä kuullaan hidas toinen osa Robert Schumannin Viulukonsertosta, poikkeuksellisesti Benjamin Brittenin vuoden 1958 sovituksena itselleen ja Yehudi Menuhinille. Kyseessä on Brittenin version ensilevytys, mikä nostaa tämän julkaisun arvoa sen ongelmista huolimatta.
”For the love of Brahms”. - Johannes Brahms: Kaksoiskonsertto viululle, sellolle ja orkesterille; Pianotrio H-duuri. Robert Schumann (sov. Benjamin Britten): Viulukonsertto d-molli, II osa, Langsam. - Joshua Bell, viulu, Steven Isserlis, sello, Jeremy Denk, piano, sekä Academy of St. Martin in the Fields, joht. Joshua Bell. (Sony Classical, 88985321792)
Kuuntele Uudet levyt 14.10.2016, toimittajana Ville Komppa.
