Hyppää pääsisältöön

Kuka lintulaudallani ruokailee: Keltasirkku

Keltasirkku
Gulsparv

16–17 cm, 25–36 g

Keltasirkku on talitiaista hieman isompi, pitkäpyrstöisempi ja hoikempi. Selkäpuoli on mustajuovaisen ruskea. Koiraan pää ja viiruinen alapuoli ovat kirkkaamman keltaiset kuin naaraan. Parisekuntinen laulunsäe on tasakorkea viserrys ”tsi-tsi-tsi-tsi-tsi-tsii-tsyy”.

Keltasirkku pesii metsän- ja pellonreunojen, hakkuuaukeiden, rikkaruohostojen ja pihanlaiteiden pensaikoissa, risukoissa ja taimikoissa. Syksyllä ja talvella sirkkuparvet kerääntyvät pelloille ja maalaistalojen pihapiireihin, harvemmin esikaupunkialueille. Keltasirkku syö siemeniä, kesällä hyönteisiä ja hämähäkkejä.

Keltasirkku on hyvin yleinen viljelyseuduilla Lapin keskiosiin asti. Enemmistö yksilöistä jää talveksi Suomeen, vähemmistö muuttaa Itämeren ympäristöön syys–marraskuussa ja palaa maalis–huhtikuussa.

Kuvamateriaali ja ääni: Martti ja Heino Hanhela
Teksti: Pertti Koskimies
Videon aloituskuva: Risto Salovaara

Luonto