Hyppää pääsisältöön

Kuka lintulaudallani ruokailee: Nokkavarpunen

Nokkavarpunen
Stenknäck

17–18 cm, 46–70 g

Punatulkun kokoisella, tanakalla nokkavarpusella on iso pää, valtava kekonokka, paksu kaula ja lyhyt pyrstö. Selkä on ruosteenruskea, pää ja alapuoli harmaanpunainen. Siivellä on vaalea juova. Laulu on mitätöntä ja kireää sirahtelua, jonka lomassa kuuluu iskeviä tiksahduksia ”diks, dtiks”.

Nokkavarpunen pesii iäkkäissä jalopuumetsiköissä, puistoissa, kartanonpihoilla, puukujanteilla, hautausmailla ja pihapiireissä. Talvisin se vierailee myös rantalepikoissa ja puutarhoissa sekä ruokintapaikoilla. Jykevällä nokallaan lintu särkee jopa kirsikankiven, mikä vaatii 50 kilopondin puristusvoimaa. Muuta luonnonravintoa ovat puiden silmut ja lehtipuiden siemenet. Poikasille syötetään hyönteisiä muiden siemensyöjien tavoin.

Nokkavarpunen on harvinainen Lounais-Suomen viljelyseuduilla. Se pesii hajanaisesti myös siellä täällä ympäri Etelä-Suomea. Osa kannasta talvehtii Suomessa, osa muuttaa Länsi- ja Keski-Eurooppaan elo–marraskuussa ja palaa maalis–toukokuussa.

Kuvamateriaali ja ääni: Martti ja Heino Hanhela
Teksti: Pertti Koskimies

Luonto