Hyppää pääsisältöön

Kuka lintulaudallani ruokailee: Punatulkku

Punatulkku
Domherre

15–17 cm, 27–38 g

Punatulkku on talitiaista isompi ja pulleampi, kuin vailla kaulaa. Nokka on kolmiomainen ja pyrstö pitkähkö. Selkä on vaalean siniharmaa, siipisulat ja päälaki mustat. Koiras on alta helakanpunainen, naaras punertavanharmaa. Nuoren pää on harmaanruskea. Kutsuääni on pehmeää viheltelyä ”hjyy, hjyh, pjyu” ja ”bit bt, bytt…”.

Punatulkku piileskelee kesäisin kuusivaltaisissa metsissä, mieluiten tiheissä nuorehkoissa näreiköissä metsäaukioiden, soiden ja peltojen tuntumassa. Syksyllä ja talvella punatulkut liikkuvat pikku parvina näkyvämmin pellonreunoissa, puistoissa, pihoilla ja joutomailla. Niille maistuvat etenkin silmut ja pihlajanmarjat sekä ruokintapaikkojen siemenet, kesällä hyönteisetkin.

Punatulkku on erittäin yleinen pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Suuri osa pesimäkannasta talvehtii Etelä- ja Keski-Suomessa mutta vaihteleva vähemmistö muuttaa tai kiertelee Skandinaviaa, Keski-Eurooppaa ja Länsi-Venäjää myöten syyskuusta huhtikuuhun.

Kuvamateriaali ja ääni: Martti ja Heino Hanhela
Teksti: Pertti Koskimies
Videon aloituskuva: Risto Salovaara

Kommentit

Luonto