Hyppää pääsisältöön

Kuka lintulaudallani ruokailee: Urpiainen ja tundraurpiainen

Urpiainen
Gråsiska

12–14 cm, 12–16 g

Urpiainen on hieman talitiaista pienempi, ja sillä on pieni nokka. Se on päältä tummaviiruisen harmaanruskea ja alta viirukkaan likaisenvalkoinen. Selän takaosa on vaalea ja viiruinen. Otsa on punainen, ja koiraalla rintakin. Laulu on surisevaa visertelyä, kutsuääni samea ”dsu-dsu-dsup…”.

Urpiainen pesii aukkoisissa kuusi- ja sekametsissä sekä tunturikoivikoissa. Pääravintoa ovat kuusen ja muiden puiden ja kasvien siemenet, kesällä pikkuötökätkin. Urpiaiset kiertelevät vilkkaina parvina koivikoissa syksystä kevääseen, jolloin pääruokaa ovat koivun siemenet. Laji on oppinut hakemaan erilaisia siemeniä myös pihapiirien ruokintapaikoilta.

Urpiainen on äärimmäisen yleinen Suomen pohjoispuoliskolla, mutta pesii hyvinä kuusen siemenvuosina myös Keski-Suomessa. Talvisin se on yleinen etelässäkin. Talvialueet ailahtelevat koivun siemensatojen mukaan jopa tuhansia kilometrejä, joten urpiainen kuuluu vaelluslintuihin.

Tundraurpiainen
Snösiska

12–14 cm, 10–16 g

Tundraurpiaista on hyvin vaikea erottaa lähisukulaisestaan urpiaisesta. Se on keskimäärin vaaleampi ja hennommin viiruinen, ja nokka on vieläkin pikkuisempi. Pyrstön valkoinen tyvi on yläpuolelta viiruton, samoin valkoinen alapuoli kupeiden hentoja viiruja lukuun ottamatta. Laulu on hieman pehmeämpää ja sameampaa visertelyä kuin urpiaisen.

Tundraurpiainen pesii tunturikoivikoissa ja lakimaiden ja paljakkasoiden pajukoissa. Talvella se viihtyy rikkaruohoja kasvavilla joutomailla ja pellonreunoissa. Tundraurpiaiset muistuttavat käyttäytymiseltään ja elintavoiltaan suuresti urpiaisia ja liittyvät talvella niiden parviin, myös ruokintapaikoilla.

Tundraurpiainen pesii melko harvinaisena Pohjois-Lapin tunturialueilla, mutta syksyllä ja talvella sitä tapaa Etelä- ja Keski-Suomessa. Urpiaisten tavoin tundraurpiaisetkin vaeltavat syksyisin ja talvisin ailahtelevasti itämeren ympäristön ja Länsi-Siperian välisellä alueella.

Kuvamateriaali ja ääni: Martti ja Heino Hanhela
Teksti: Pertti Koskimies
Videon aloituskuva: Risto Salovaara

Kommentit

Luonto