Hyppää pääsisältöön

Kuka lintulaudallani ruokailee: Valkoselkätikka

Valkoselkätikka
Vitryggig hackspett

25–28 cm, 90–120 g

Valkoselkätikka on käpytikkaa hieman isompi. Mustan selän valkoisesta keskiosasta haarautuu leveitä valkoisia poikkijuovia siipisulille. Vaalean vatsan takaosa on vaaleanpunainen, ja kupeilla on pitkittäisiä tummia viiruja. Koiraan päälaki on punainen, naaraan musta. Soidinrummutus on pitempi (2 s) ja harvatahtisempi kuin käpytikalla, ja kutsuääni vaimeampi ”gyk, gyt”.

Valkoselkätikka pesii iäkkäissä lehtimetsissä rantojen ja pellonreunojen tuntumassa. Laji suosii vanhoja koivikoita ja muita luonnonmukaisia lehtimetsiä, joissa on runsaasti lahopuupökkelöitä ja maahan kaatuneita kuolleita puita. Valkoselkätikka on talvikaudella riippuvainen lahopuussa elävistä kovakuoriaistoukista, mutta käy toisinaan syömässä rasvaa ruokintapaikoillakin. Kesällä se syö monenlaisia hyönteisiä, toukkia ja muita ötököitä.

Valkoselkätikka on erittäin harvinainen pesimälintu Järvi-Suomessa, etenkin Etelä- ja Pohjois-Karjalassa, Etelä-Savossa ja Päijät-Hämeessä. Yksittäisiä pareja pesii lännempänäkin. Tikat pysyvät pesäpaikoillaan vuoden ympäri, mutta joinakin syksyinä satoja tai jopa tuhansia yksilöitä vaeltaa Suomeen kaakosta.

Kuvamateriaali ja ääni: Martti ja Heino Hanhela
Teksti: Pertti Koskimies
Videon aloituskuva: Risto Salovaara

Luonto