Vanhojen kotivideoiden pelastamisella alkaa olla kiire, sillä VHS-nauhat hapristuvat nopeimmillaan viidessätoista vuodessa. Digitoinnin voi teettää, tehdä itse kotona tai hoitaa kirjastossa. Määrästä riippuu, mikä tulee halvimmaksi.
Videokuvauksesta tuli suosittu harrastus 90-luvulla, kun markkinoille tuli harrastajien kukkarolle sopivia kameroita. Koteihin kertyi kuvia juhlista ja arjen tempauksista. Nuo kotivideot säilyvät huomattavasti huonommin kuin vanhat mustavalkoiset valokuvat. Pelastamisella alkaa siis todella olla kiire.
Nauhuri, adapteri ja aikaa tarvitaan
Jos tallella on vielä vanha VHS-nauhuri, jonka kuvapäät ovat ehjät ja jossa on SCART-liitäntä, nauhojen siirron voi tehdä kotona hyvin yksinkertaisesti. Nauhurin kylkeen tarvitaan vain USB-VHS -adapteri, jonka saa alle sadalla eurolla.
Kun adapterin hankkii, kannattaa tarkistaa, että se toimii tietokoneen käyttöjärjestelmässä. Adapterilla voi videoita siirtää eri formaatteihin, joista yleisimmin käytetyt ovat MPEG- 2 tai MPEG-4. Adapterin mukana on myös usein editointiohjelma.
VHS-nauhureita kiertää vielä kirpputoreilla ja netissä. Hinnat vaihtelevat kymmenestä eurosta sataan euroon laitteen ominaisuuksista merkistä riippuen.
Kun nauhuri ja adapteri ovat olemassa, digitointi hoituu helposti: Adapteri eli videokaappari liitetään videonauhuriin ja sen jälkeen tietokoneeseen. Sitten voit alkaa siirtää nauhoja digitaaliseen muotoon.
Tunnin kasetti siirtyy tunnin.
Videoiden digitoinnissa on kaksi koulukuntaa: osa valitsee nauhoilta digitoitavat kohdat etukäteen, osa digitoi kaiken ja leikkaa digitoidun aineiston. Adapterilla digitoidessa korjauksia ei voi tehdä samaan aikaan kun siirtää nauhoja, joten koneen voi huoletta jättää yksin siirtämään kasettia.
Aikaa aineistojen siirtämiseen pitää varata, sillä siirtoa ei voi tehdä nopeutettuna. Tunnin kasetti siirtyy tunnin.
VHS-nauhat tallentuvat tietokoneen kovalevylle ja sieltä ne voi polttaa dvd-levyksi tai siirtää muistitikulle tai ulkoiselle kovalevylle.
Digitoinnin lisäksi voi ostaa kuvan parantelua
Digitoinnin voi myös ostaa. Yhden VHS-kasetin siirron hinta vaihtelee kymmenestä eurosta kymmeniin euroihin. Jos digitoitavia kasetteja on vain muutama, työn teettäminen voi tulla adaperin ja nauhurin hankintaa halvemmaksi.
Hinta yleensä myös laskee huomattavasti, kun teetät useamman VHS-nauhan digitoinnin.
Rakeisuutta on vaikea hävittää kokonaan.
Digitointipalvelujen hintaan voi sisältyä myös korjaustöitä. Vanhojen VHS-nauhojen ja mini-VHS-nauhojen kuvanlaatu on paljon huonompi kuin nykyisten digikuvien taso. Korjaamalla kuvanlaatua voi vähän parantaa, mutta rakeisuutta on vaikea hävittää kokonaan.
Kirjastossa ilmaiseksi
Monissa kirjastoissa on mahdollisuus digitoida videonauhoja tai c-kasetteja. Palvelu on maksuton ja kirjastoissa on selkeät työohjeet. Mukaan pitää varata dvd-levy, muistitikku tai ulkoinen kovalevy, jolle aineisto siirretään.
Hankkeen hitaus voi tulla esteeksi kirjastossa.
Hintavertailussa kirjasto päihittää muut vaihtoehdot, mutta isoja määriä digitoitaessa hankkeen hitaus voi tulla esteeksi.
Säilytykseen syytä satsata
Kun näkee suuren vaivan ja digitoi vanhat nauhansa, kannattaa ne myös säilyttää jatkossa huolellisesti. Tietokoneen kovalevy on aina väliaikainen arkistointipaikka, sillä koneen kovalevyt täyttyvät ja koneet hajoavat. Digitoidut materiaalit kannattaa säilyttää useammassa paikassa, esimerkiksi ulkoisella kovalevyllä ja pilvipalvelussa tai polttaa DVD-levyksi.
Ulkoisen kovalevyn elinkaari on rajallinen. Kovalevy ei ole laatikko, jonka voi unohtaa kellariin. Pilvipalvelussa käyttöehdot voivat muuttua ja salasanoilla on taipumus kadota. Jos on tilaa, alkuperäiset nauhat kannattaa säilyttää.
Tärkeintä on pelastaa kuvat tuholta. Sitten kun työ on tehty, videot ovat helposti tietokoneelta katsottavissa ja yhteisiä muistoja on myös mukava jakaa.
Toimittaja Anna-Liisa Haavikko
Muokattu 1.11.2016: Korjattu nimitys mini (8mm)VHS-nauhojen muotoon mini-VHS-nauhojen.
