Hyppää pääsisältöön

Suomalaisten hatut ovat vaatimattomia — hatuntekijä kannustaa irrottelemaan

hatuntekijä, modisti, Memmu Lankila, pupuhattu, Liisa ihmemaassa-baletti
Hatuntekijä Memmu Lankila hatuntekijä, modisti, Memmu Lankila, pupuhattu, Liisa ihmemaassa-baletti Kuva: Yle / Laila Kangas hatuntekijä, modisti, memmu lankila, pupuhattu, liisa ihmemaassa-baletti

Kun ilmat kylmenevät, on aika kaivaa esiin hattu pääparan suojaksi. Sikäli kun sellainen omista kätköistä löytyy. Suomalainen hattukulttuuri on vaatimatonta ja järkevää vaikka toisinkin voisi olla. Hatuntekijä, modisti Memmu Lankilan hyllystä löytyy monta räyhäkkää lakkimallia, joilla voisi puhaltaa uuden hengen pipovoittoiseen hattukulttuuriimme.

Suomalainen hattukulttuuri eroaa muusta eurooppalaisesta siinä, että me olemme vaatimattomia, emmekä halua tehdä itsestämme suurta numeroa, sanoo Lankila. Ei ihan uskoisi, sillä Memmu Lankilan valmistamat hatut ovat kaikkea muuta kuin vaatimattomia.

Lankilan työpöydällä lepäävät vierekkäin susihattu ja sushi-hattu. Jälkimmäisen idea syntyi, kun Lankila mietti, voisiko lounas-sushiannoksesta saada aikaiseksi hatun. Ja saihan siitä. Aidonnäköiset makit, inkiväärit ja wasabit syntyivät nahasta ja huovasta kokeneen muotoilijan käsissä, ja siinä ne nyt ovat hattua koristamassa, syötävän tyylikkäästi aseteltuina kuin lounasboxissa.

Sushi-hatun lisäksi Lankila on tehnyt mm. Pelle Pelottoman mietintämyssyn, kastelukannuhatun, sipulinvarsihatun ja kukkaruukkuhatun. Moni hattu tilataan lahjaksi, osa saa alkunsa kokeilunhalusta.

- Tuhkakuppihatusta on muodostunut jo klassikko. Se lähti siitä, että mä lopetin tupakanpolton ja asia pyöri mielessä. Mutta olen mä myynytkin niitä. Ne herättää tunteita.

kaksi hattua
kaksi hattua Kuva: Laila Kangas / Yle hattu,KulttuuriCocktail

Erityistä inhokkipäähinettä hänellä ei ole, mutta lättänät baskerit eivät innosta. Hatuntekijänä Lankila on mielikuvituksellinen kokeilija, mutta hatunkäyttäjänä hän tunnustaa olevansa epämuodollisen rento:

- Itse käytän etupäässä semmoisia lippiksen räyhkiä, ei mitään kukkahattua ollenkaan. Mä keskityn muiden ihmisten hattuihin ja olen itse jonossa viimeisenä.

Tuhkakuppihatusta on muodostunut jo klassikko. Se herättää tunteita.

Lankila on ommellut hattuja jo yli kolmekymmentä vuotta. Alunperin hänen piti hakea vaatturikouluun, mutta päätyi opiskelemaan hattualaa. Se vei mennessään, sillä käsityö yhdistettynä materiaalien runsauteen tuntui omalta. Modisti, eli hatuntekijä voi vaihdella oljen, huovan, nahan, turkiksen tai sametin välillä ja yhdistellä niitä miten parhaalta tuntuu. Puhumattakaan hattujen koristeista.

Pipo ei ole hattu

Suomalaisten hattukulttuuri on vaatimatonta. Valtaosan päähineeksi kelpaa pipo tai lippis. Varsinaisia hattuja näkyy katukuvassa vain harvakseltaan, ellei sitten satu törmäämään esimerkiksi professori Matti Klingeen tai tanssitaiteilija Aira Samuliniin. Lankilan mukaan suomalaista hattukulttuuria leimaa käytännöllisyys. Hatun pitäisi kestää tuulta ja sadetta. Ja hyvä hyvä hattu kestääkin. Lankilalle tulee toisinaan yhteydenottoja, joissa asiakas haluaa tilata itselleen uuden hatun kaksikymmentä vuotta sitten hankitun tilalle. Mutta onko pipo hattu?

- Pipo ei ole hattu. Hattu tehdään puumuotin avulla prässäämällä materiaali tiettyyn muotoon. Lakki ommellaan kasaan paloista.

Pipo on siis lakki. Lankilalla ei ole mitään pipoa vastaan ja hän myöntää itsekin olleensa kova kutomaan niitä, mutta yksi asia häntä kyllästyttää: Tupsut. Niitä on ollut nyt aika pitkään, hän huokaa.

Kun uusi asiakas tulee Lankilan luo, hän tietää jo etukäteen, mitä saa kuulla. Että asiakkaalle ei sovi minkäänlainen hattu (tietysti sopii) ja että hänen päänsä on aivan liian suuri (se on aivan normaalin kokoinen). Näistä avaussanoista lähdetään useimmiten liikkeelle ja lopputuloksena on juuri asiakkaan päähään ja tyyliin sopiva hattu.

hattuja
hattuja Kuva: Laila Kangas / Yle hatut,KulttuuriCocktail

Anopit ja hatut

Erityisesti häät ja hautajaiset saavat suomalaiset kaipaamaan päähineitä. Eli aika perinteiset tilanteet.

- Häissä ollaan iloisia ja värikkäitä. On ihan tavallinen tilanne, että anoppi, joka ei haluaisi hattua tulee tilaamaan sellaisen, koska toisella anopillakin on. Siinä tarvitaan myös vähän psykologista silmää.

- Hautajaisissa pillerihattu on aika perinteinen malli, ehkä pientä harsoa siinä voi olla mukana. Se myös suojaa hatun kantajaa ja on arvokkaan näköinen.

Hatun lisäksi naisten juhlapäästä taistelee kampaus. Miten sovitetaan yhteen tukka ja hattu?

- Niinpä! Siksi meillä onkin kampaajien kanssa aina kisa! 30-luvulla kaikilla oli permanentti ja hattu. Silloin ne mahtuivat samaan päähän. Mutta nämä nykyiset kampaukset on kyllä haasteellisia.

Opintomatka hassujen hattujen Ascotiin

Lankilalla on työhuoneellaan aivan Helsingin keskustassa rivikaupalla vanhoja hattutukkeja. Ne ovat puisia, päänmuotoisia muotteja, joissa hatut muotoillaan ja ommellaan. Vanhimmat hattutukit ovat 50-luvulta. Kaappien päällä on pinossa suuria hattulaatikoita ajalta, jolloin ei tarvinnut matkustaa pelkillä käsimatkatavaroilla vaan miesten silintereille ja naisten leveälierisillelle hatuille oli omat kuljetuslaatikkonsa.

hattutukkeja
Hattutukkeja hattutukkeja Kuva: Laila Kangas / Yle hattutukkeja,KulttuuriCocktail

Lankila on huomannut, että me suomalaiset emme oikein tykkää leveälierisistä hatuista. Ne vaativat enemmän brittityyppistä kulttuuria, johon kuuluu vilkasta sosiaalista elämää ja pukeutumista.
Roayl Ascotin ohjelmaan kuuluu myös vedonlyönti paikalle saapuvan kuningatar Elisabethin hatun väristä.

Britanniassa vuoden tärkein hattutapahtuma on Royal Ascotin hevoskilpailu. Hevoset uhkaavat jäädä jo statisteiksi, sillä paikan päälle tullaan yhä enemmän esittelemään erikoisia hattuja ja hiuskoristeita. Myös Lankila teki kuuden suomalaisen hatuntekijän kanssa opintomatkan Ascotiin vuonna 2010. Omaksi hatukseen tuolle matkalle hän valitsi melko yksinkertaisen, pianolangasta ja tyllistä valmistetun paletin muotoisen päähineen, johon kuului kaksi pitkää pensseliä.

- Ascotissa ei oikeastaan tehdä mitään sen kummempaa. Vieraat kuljeskelevat alueella hattu päässä ja nauttivat Pims lemonade -drinkkejä. Näin kyllä muutaman hevosenkin.

Roayl Ascotin ohjelmaan kuuluu myös vedonlyönti paikalle saapuvan kuningatar Elisabethin hatun väristä.

- Meillä Suomessa ei ole mitään vastaavaa. Itsenäisyyspäivän juhlissa kyllä ihmetellään pukuja, mutta koska ollaan sisätiloissa, niin hattu ei siihen kuulu. Ehkä jotain näyttäviä hiuskoristeita voisi linnanjuhlissa olla enemmän, tuumaa Lankila.

hatuntekijä
hatuntekijä Kuva: Laila Kangas / Yle hatuntekijä,KulttuuriCocktail

Hattu on merkitysten terttu

Hattu ei ole vain pään peitoksi tuleva vaate. Se on myös todellinen merkitysten terttu, jonka lukemiseen tarvitaan ymmärrystä eri aikakausien sosiaalisesta ja poliittisesta tilanteesta. Ensiksi hattuvalintaan on vaikuttanut kantajan sukupuoli, toiseksi hänen yhteiskunnallinen asemansa. Lippis on perinteisesti ollut duunarin päähine, kovitettu silkkipytty taas herrojen kruunu.

- Pelkkä valmishattu on ollut jo statusmerkki. Se kertoi, että oli päästy köyhyydestä vähän leveämmän leivän perään, sanoo Lankila.

Kun giljotiinin terä katkaisi nuo ruusunpunaiset kaulat, myös epäkäytännölliset hatut lensivät päiden mukana romukoppaan.

Ranskan suuren vallankumouksen alla 1789 hovinaisten hattumuoti saavutti yhden lakipisteensä. Hatusta oli tullut esine, jota joutilaat ylhäisörouvat kannattelivat päänsä päällä suojatakseen monikerroksisia peruukkejaan. Kun giljotiinin terä katkaisi nuo ruusunpunaiset kaulat, myös epäkäytännölliset hatut lensivät päiden mukana romukoppaan. Uudeksi demokraattiseksi hatuksi nousi kansannaisten käyttämä puuvillainen myssy. Tästä vauvan myssyä muistuttavasta huppumaisesta päähineestä tuli suosittu asuste, joka seuraavana, siveyttä korostavana vuosisatana suojasi.

Huppumainen myssy suojasi naisia miesten katseilta. Naiset saattoivat varjella siveyttään myös hattuneuloilla, joilla valtaviin mittoihin kasvaneet lierihatut kiinnitettiin hiuksiin.

kone
kone Kuva: Laila Kangas / Yle työkone,KulttuuriCocktail

Hatun tarkoitus muuttui täysin ensimmäisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Silloin moni hiuksensa lyhyeksi leikannut nainen painoi päähänsä syvän kellomaisen hatun. Tarkoitus oli näyttää pikkutytöltä, joka oli lainannut äitinsä liian suurta hattua. Kissankellon mallinen hattu pysyi avoauton kyydissä myös paljon paremmin päässä kuin tuulelle altis lierihattu.

Toisen maailmansodan aikana hattumuoti yksilöllistyi. Ei ollut enää yhtä ajan vaatimaa hattutyyliä, vaan jokainen käytti sitä mitä halusi. Kun materiaalipula ja säännöstely vaivasivat kaikkea pukeutumista, hattu oli se, johon näyttämisen tarve purkautui.

Ja kun tänä päivänä arvostellaan musliminaisten huntuja, kannattaa muistaa, että katolinen kirkko hylkäsi vaatimuksen naisten hiusten peittämisestä kirkoissa vasta vuonna 1967.

Kun tänä päivänä arvostellaan musliminaisten huntuja, kannattaa muistaa, että katolinen kirkko hylkäsi vaatimuksen naisten hiusten peittämisestä kirkoissa vasta vuonna 1967.

Mies, virallinen hatunkantaja

Siinä missä naiset ovat leikitelleet erilaisilla hatuilla ja hattukoristeilla, miesten hattutyyli on ollut rajoitetumpaa ja perustunut tiettyihin malleihin. Hattujen kulta-aikaan 1800—1900-lukujen taitteessa miesten hattujen variaatio oli hyvin pieni: Se sisälsi vain noin 12 mallia, joita modistit hillitysti varioivat.

Miehen hattu on ollut historiassa naisen hattua tärkeämpi, sillä miehen katsottiin edustavan julkisilla areenoilla koko perhettään ja sen asemaa, nainen vain itseään ja siksi hän saattoi pukeutua vapaammin. 1900-luvun alussa käytännössä kaikki kaupunkien miehet lumpunkerääjää myöten käyttivät hattuja. Tapakulttuuri sanoi, ettei ollut sopivaa näyttäytyä julkisella paikalla pää paljaana.

Ennen autoa hattu oli se, jolla otettiin miehestä mittaa.

Ennen autoa hattu oli se, jolla otettiin miehestä mittaa. Tietyt hatut kuuluivat tietyille sosiaaliluokille eikä tästä poikettu. Mutta kun perheen elintaso nousi tai mies eteni urallaan, uusi hattu viesti, että jotain oli tapahtunut. Monelle kokonainen puku olisi ollut liian kallis hankinta, mutta sen sijaan uuteen hattuun oli varaa. Charles Chaplinin on sanottu vitsailleen knallipäisellä kulkurihahmollaan tälle työväenluokkaisten ja alemman porvariston miesten halulle ylittää luokkarajoja käyttämällä vähän liian hienoa hattua.

Kulttuurin tutkijat ovat tulkinneet, että T-paidalla on miesten maailmassa nykypäivänä samanlainen rooli kuin ennen oli hatulla. T-paidan rintamukseen valitulla tekstillä tai kuvalla luodaan yhteenkuuluvaisuutta isompien ja pienempien ryhmien välille. On siis siirrytty piilotetusta tekstistä avoimeen, näkyvään tekstiin. Tuska-festareille ei valita keltaista T-paitaa Bart Simpsonin kuvalla, vaan jotakin muuta, joka yhdistää festarivieraat toisiinsa.

Millin pistoja tohtorinhattuihin

Suuri osa Lankilan työajasta menee tohtorinhattujen valmistamiseen. Ne tehdään aina käsin ja yksilöllisesti tuoreen tohtorin pään mukaan. Tuntikausia ja millin pistoja.

tohtorinhattu
tohtorinhattu Kuva: Laila Kangas / Yle tohtorin hattu,KulttuuriCocktail

- Koska hattu on kova eikä anna yhtään periksi, muodon pitää olla just oikea, sanoo Lankila. Yhden hatun tekemiseen menee kaksi työpäivää plus kaikki kuivumisvaiheet. Lyhimmillään tohtorinhatun valmistamiseen menee puolitoista viikkoa.

Tohtorinhattu on eri asia kuin perinteinen silinteri, joka voi olla vaikka huopaa. Tohtorinhattu on nykyisin aina vekattua silkkiä ja sen malli on peräisin keskiajalta.

- Tudorin linnan vartijoilla oli aikanaan tohtorin hattua muistuttavat päähineet. Myös niissä oli edessä kultainen merkki.

Tohtorinhattu merkitsee ylintä akateemista saavutusta ja alin päähine sillä janalla on tietysti useimmille tuttu, lipallinen ylioppilaslakki.

Hattua on luonnollisesti tarvittu suojaamaan päätä ja kasvoja auringolta, sateelta ja pakkaselta, mutta sen kanssa on myös hulluteltu. Ja homma on mennyt välillä niin överiksi, että naiset ovat joutuneet ohjastamaan hattuja ohimoilla roikkuvista vetimistä kuin hevosia, jotta hääkakun korkuiset hökötykset olisivat pysyneet aloillaan.

Memmu Lankila
Memmu Lankila Memmu Lankila Kuva: Laila Kangas / Yle memmu lankila,KulttuuriCocktail

Seitsemänkymmentäluvulla nimekkäät suomalaismiehet näyttivät hukkuvan upottaviin karvahattuihin, joiden valmistuksessa ei oltu eläinparkoja säästelty. Supikoira ja susi saattoivat päätyä entisen neuvostojohtajan mukaan nimetyn Nikita-karvalakin lämpöeristeeksi. Sen sijaan perusjampan karvalakiksi kelpasi vaatimattomampi, jo valmiiksi kuollut pehmoeläin. Nikitamuoti onkin villeintä, mitä hattukulttuurissamme on tapahtunut aikoihin.

Nikitamuoti onkin villeintä, mitä hattukulttuurissamme on tapahtunut aikoihin.

Memmu Lankila on väliaikavieraana YLE Klassisen tarjoamassa Liisa Ihmemaassa-baletissa 29.10. Baletti on katseltavissa tässä osoitteessa.

Lisää ohjelmasta

Kommentit
  • Haudan partaalta kotimaisen sarjakuvan kärkeen

    Leo Kuikka on mustan huumorin mestari

    Taiteilijanimi Leo Kuikka työstää Lappeenrannassa Suomen nihilistisimpiä ja synkimpiä sarjakuvia sysimustalla huumorilla siveltynä. Aviorikoksia, masennusta, lähiöahdistusta - sekä kung-fua! Kummallista kyllä Kuikan sarjakuvien lukemisesta tulee hyvä ja valaistunut mieli!

  • Anthony Bourdainin viimeinen ateria

    Pohdintaa Anthony Bourdainin merkityksestä ja kuolemasta

    "Kokki meni kotiin, soitti muutaman puhelun ja hirtti itsensä." Näin Anthony Bourdain kirjoittaa epäonnisesta kollegastaan läpilyöntiteoksessaan Kitchen Confidential (2000). Viime perjantaina uutisoitiin, että Bourdain oli tehnyt itsemurhan hirttäytymällä 61 vuoden ikäisenä. Kitchen Confidentialissa Bourdain kuvailee kaunistelematta kokemuksistaan ravintoloiden keittiöissä.