Hyppää pääsisältöön

Q-teatterin Kevyttä mielihyvää on elegantti arvoitus

Q-teatteri: Kevyttä mielihyvää. KUVASSA vas: Jani Volanen, Tommi Korpela, Pia Andersson, Minna Haapkylä ja Jussi Nikkilä
Q-teatteri: Kevyttä mielihyvää. KUVASSA vas: Jani Volanen, Tommi Korpela, Pia Andersson, Minna Haapkylä ja Jussi Nikkilä Kuva: Pate Pesonius kevyttä mielihyvää

Harvoin olen teatterissa näin nauttinut siitä, että minua viedään harhapoluille.

Q-teatterin Kevyttä mielihyvää on arvoitus, josta ei kannata kertoa kovin paljon, ettei turmele toisten kokemusta. Se avaa maailmaansa vähitellen, jos ollenkaan, kiusoittelee katsojaa, mutta pitää silti otteessaan.

Tietysti salaisuudet ja salaliitot tekee mieli ratkoa. Siinä niiden voima.

Katsomossa istuessani ajatukseni etsiskelivät vertailukohtia, joiden avulla arvoitus aukeaisi. Tähän tapaan: Matrix? (ei), Tahraton mieli? (hmmm… ei sekään), Sartren Inho? (ehkä: tarkoituksettomuus, toistuminen). Mielessä alkoi kaikua Talking Headsin biisi Once In A Lifetime. Muistattehan: And you may find yourself in a beautiful house/ With a beautiful wife / And you may ask yourself, well / How did I get here?

Epätodellisuuden tunteesta on nimittäin kyse, ja irrallisuudesta, vieraantumisesta, jumittamisesta, kauhusta. Ketä me olemme? Keitä nämä ihmiset ympärillämme ja kodeissamme lopulta ovat? Voisivatko he olla ketä muita tahansa?

Q-teatteri: Kevyttä mielihyvää. Kuvassa Tommi Korpela.
Q-teatteri: Kevyttä mielihyvää. Kuvassa Tommi Korpela. Kuva: Pate Pesonius kevyttä mielihyvää,Tommi Korpela
Kaikki on viileää, vaurasta, puhdasta, särötöntä. Kaikki paitsi ihmisen mieli.

Antti Hietalan kirjoittaman ja ohjaaman näytelmän päähenkilö on lääkäri nimeltä Alpo. Tommi Korpelan näyttelemää Alpoa ahdistaa, eikä hän pääse karkuun. Minna Haapkylä on Alpon vaimo, jota ahdistaa miehen ahdistus. Heillä on usein juhlia, tai ainakin ennen oli, kun kaikki oli vielä hyvin. Kylään kutsutaan Alpon veli Robert (Jussi Nikkilä), nuori Oona (Pia Andersson) sekä omituinen hiippari Tuomo (Jani Volanen). Aika ei etene lineaarisesti, se luuppaa, juuttuu, loikkii.

Tämä erikoinen esitys voidaan toteuttaa vain näyttelijöillä, jotka pystyvät olemaan yhtenä hetkenä vaivattoman flirttailevia, seuraavana maailmantuskan vallassa, jotka pystyvät olemaan yhtä aikaa läsnä ja täysin pihalla, joilla on täsmällinen rytmitaju ja komediantaju.

Q-teatterin ensemble tekee tuon kaiken. He saavat minut nauramaan, arvailemaan, lähtemään mukaan leikkiin. Vieressäni istuu vanhempi rouva, joka hyrisee naurusta, hieroo käsiään, katsoo välillä minua silmiin. Jaamme tyytyväisen hetken.

Esityksen visuaalinen toteutus on äärimmäisen tyylikäs, varsinkin Minna Haapkylän asuista annan pukusuunnittelija Pirjo Liiri-Majavalle täyden kympin! Kaikki on viileää, vaurasta, puhdasta, särötöntä. Kaikki paitsi ihmisen mieli.

Q-teatteri: Kevyttä mielihyvää. KUVASSA vas: Jussi Nikkilä, Minna Haapkylä, Jani Volanen, Pia Andersson ja Tommi Korpela
Q-teatteri: Kevyttä mielihyvää. KUVASSA vas: Jussi Nikkilä, Minna Haapkylä, Jani Volanen, Pia Andersson ja Tommi Korpela Kuva: Pate Pesonius q-teatteri

Lapsena minä ja kaverini pelottelimme toisiamme: mistä tiedät olevasi olemassa? Todista! Mitä jos me olemmekin vain toistemme unta? Mitä jos koko universumi onkin vain murunen jättiläisen parrassa? Variaatioita tarinassa piisasi, ja niihin kaikkiin oli vastustamattoman ihanaa ja kammottavaa vajota.

Kevyttä mielihyvä nosti mieleen nuo lapsuuden pyörryttävät ajatusleikit.

Q-teatteri: Kevyttä mielihyvää.
Teksti ja ohjaus Antti Hietala. Lavastus ja valosuunnittele Jani-Matti Salo. Pukusuunnittelu: Pirjo Liiri-Majava. Äänisuunnittelu Johanna Storm. Maskeeraussuunnittelu Riikka Virtanen
Rooleissa Tommi Korpela, Minna Haapkylä, Jani Volanen, Jussi Nikkilä ja Pia Andersson. Kantaesitys 15.9.2016.

Penkkitaiteilija

  • Seitsemän nuorta kapinallista

    Seitsemän veljeksen uudet tulkinnat

    Mitä jos ei luettaisikaan Seitsemää veljestä suomalaisen 1800-luvun talonpoikaiselämän roisina kuvauksena, vaan tulkittaisiin veljeksiä yhteisöön sopeutumattomina kapinallisina tai peräti hylkiöinä, muukalaisina ja suvaitsevaisuuden opettajina. Saitko sinäkin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -romaanin luettavaksesi äidinkielen tunnilla?

  • Purevan hauska Huovinen

    Veikko Huovisen huumori ei ole hampaatonta

    Veikko Huovinen oli vain 24-vuotias luodessaan korpifilosofi Konsta Pylkkäsen. Havukka-ahon ajattelija saattaisi olla rasittava kaveri oikeassa elämässä, mutta kirjallisena hahmona hän on täydellinen.

  • Koivu ja tähti skoolaa kossupiimällä isänmaalle

    Pirkko Saision näytelmä sekoittaa myyttejä ja tragikomediaa

    Pirkko Saisio on kirjoittanut oman näkemyksensä Zacharias Topeliuksen Koivun ja Tähden tarinasta. Alkuteos antaa raamit, joiden puitteissa kirjailija kuljettaa humoristisina, raakoina väläyksinä maamme historiaa. Kansallisteatterin juhlanäytelmä on älyttömän hauska, tyly – ja kovin lohduton.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Kuinka helppoa olikaan hermostuttaa kaikki! Avaruusromua 22.10.2017

    Miltä kuulostaa neljällä vanhalla Casiolla tehty musiikki?

    Ne olivat laitteita, joilla oli helppo saada läheiset raivon partaalle. Niissä oli usein normaalia pienempi pianokoskettimisto, jonkin verran automatiikkaa ja melko hupaisia soundeja. Ne olivat pieniä muovisia kosketinsoittimia. Varsinkin 1980- ja 90-luvuilla niihin törmäsi siellä täällä. Useimmiten niiden nimi oli Casio. Miltä kuulostaa neljällä vanhalla Casiolla tehty musiikki? Entä kun musiikkia tehdään kolmella rikkakasvilla? Miltä kuulostavat pujo, hevonhierakka ja pelto-ohdake? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Virolainen muusikko Raul Saaremets muistelee karua neuvostoaikaa: “Oikeus musiikkiin riistettiin minulta”

    Melodija-levy-yhtiö päätti mitä Virossa kuunneltiin.

    Neuvostoliitossa musiikkia tuotettiin vain valtiovallan tarkan kontrollin alla. Vuonna 1964 perustettiin kulttuuriministeriön alainen Melodija, joka oli maan ainoa levy-yhtiö lähes 30 vuotta. Sen alaisuudessa toimi käytännössä koko musiikkiteollisuus: levytysstudiot, levyjen valmistus ja jakelu, levykaupat sekä promootio.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 5: Ensimmäinen kosketus

    Jonni Roos tekee ensimmmäiset sahaukset ja höyläykset.

    Puutavaraa hankittuani, aihioita katseltuani ja luettuani kitaranrakennusta koskevia kirjoja koitti vihdoin sitten se odotettu päivä, jolloin astuin ensi kertaa Omnian Nikkariverstaan ovesta sisään.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 6: Parhaat mahdolliset neuvot

    Jonni Roos saa neuvoja kitaranrakentamiseen Kari Niemiseltä.

    Koska olen aloittelija, tarvitsen parhaat mahdolliset neuvot. Kitaranrakentaja Kari Nieminen tekee Versoul-tuotemerkillä kitaroita maailman huipulle. Mm. Rolling Stonesin Ronnie Woodilla ja ZZ Topin Billy Gibbonsilla on useita Niemisen rakentamia kitaroita. Kari koputtelee tuomaani ruusupuuotelaudan aihiota, ja kuuntelee. Helähdys on soiva ja se soi melko korkealta.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 4: Puutavarakaupassa

    Jonni Roos menee ihan oikeaan puutavaramyymälään.

    Kerroin aikaisemmassa blogauksessani, että ostin kitaran rungon valmiiksi höylättynä ja liimattuna lankunpalana, ja sain vielä lisäksi kolme pitkälle tehtyä runkoaihiota kaupan päälle. Stratocaster- ja telecaster -tyyppiset kitarat tehdään usein lepästä, ja ostamani lankku on kotimaista tervaleppää. Kaulaan tarvitaan kuitenkin kovempaa ja jäykempää puuta, ja näissä kitaroissa tyypillinen kaulapuu on vaahtera.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 3: Työkaluja, neuvoja ja kirjallisuutta

    Jonni Roos kertoo, mistä löysi kitaranrakennustietoa.

    Olen jo muutamien vuosien ajan ostanut halvalla eteen tulevia puutyökaluja ilman sen kummempaa tarkoitusta. Päätettyäni rakentaa kitaran, uskoin niille tulevan käyttöä. Autotallin perukoilla minulla oli avaamaton käsisirkkeli pakkauksessaan, pienehkö yläjyrsin, pienoispora ja akkuporakone. Rakentamisen alkuvaiheessa näiden käyttökelpoisuus kitaranrakennukseen oli kuitenkin minulle epäselvää.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 2: Lentävä lähtö

    Jonni Roos ostaa runkoaihion ensimmäiseen kitaraansa.

    Kitaranrakennukseni sai lentävän lähdön. Muusikoiden.net -ilmoituspalastalla Esa ilmoitti myyvänsä kitaran rungoksi soveltuvan palan tervaleppää.

  • Rakenna oma soitin - osallistu KulttuuriCocktailin rakennushaasteeseen!

    Rakenna soitin - ja näytä meille mitä rakennat!

    Sinäkin voit rakentaa soittimen! Aloita nyt, ja lähetä meille päivityksiä siitä, miten rakentaminen edistyy. Tammikuun loppuun mennessä kutsumme rakentamiseen osallistuneet Ylen tiloihin Pasilaan, jossa ihmettelemme valmistuneita soittimia yhdessä. Soitin voi olla mikä tahansa soiva peli. Tee vaikka rumpu, triangeli tai kitara!

  • Unohdettu supertutkija Edvard Westermarck tutki insestiä ja puolusti naisia

    Viisi ydinkohtaa Edward Westermarckin elämäntyöstä

    Edvard Westermarckin (1862–1939) nimi tunnetaan hyvin maailmalla, mutta ei Suomessa. Tietämättömyyteemme saattaa vaikuttaa se, ettei hänen teoksistaan ole suomennettu kuin muutama eikä hänen elämäntarinaansa tunneta täällä juurikaan. Syytä olisi, koska Westermarck on vaikuttanut käänteentekevästi monella tieteen alueella.

  • Seitsemän nuorta kapinallista

    Seitsemän veljeksen uudet tulkinnat

    Mitä jos ei luettaisikaan Seitsemää veljestä suomalaisen 1800-luvun talonpoikaiselämän roisina kuvauksena, vaan tulkittaisiin veljeksiä yhteisöön sopeutumattomina kapinallisina tai peräti hylkiöinä, muukalaisina ja suvaitsevaisuuden opettajina. Saitko sinäkin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -romaanin luettavaksesi äidinkielen tunnilla?