Hyppää pääsisältöön

Q-teatterin Kevyttä mielihyvää on elegantti arvoitus

Q-teatteri: Kevyttä mielihyvää. KUVASSA vas: Jani Volanen, Tommi Korpela, Pia Andersson, Minna Haapkylä ja Jussi Nikkilä
Q-teatteri: Kevyttä mielihyvää. KUVASSA vas: Jani Volanen, Tommi Korpela, Pia Andersson, Minna Haapkylä ja Jussi Nikkilä Kuva: Pate Pesonius kevyttä mielihyvää

Harvoin olen teatterissa näin nauttinut siitä, että minua viedään harhapoluille.

Q-teatterin Kevyttä mielihyvää on arvoitus, josta ei kannata kertoa kovin paljon, ettei turmele toisten kokemusta. Se avaa maailmaansa vähitellen, jos ollenkaan, kiusoittelee katsojaa, mutta pitää silti otteessaan.

Tietysti salaisuudet ja salaliitot tekee mieli ratkoa. Siinä niiden voima.

Katsomossa istuessani ajatukseni etsiskelivät vertailukohtia, joiden avulla arvoitus aukeaisi. Tähän tapaan: Matrix? (ei), Tahraton mieli? (hmmm… ei sekään), Sartren Inho? (ehkä: tarkoituksettomuus, toistuminen). Mielessä alkoi kaikua Talking Headsin biisi Once In A Lifetime. Muistattehan: And you may find yourself in a beautiful house/ With a beautiful wife / And you may ask yourself, well / How did I get here?

Epätodellisuuden tunteesta on nimittäin kyse, ja irrallisuudesta, vieraantumisesta, jumittamisesta, kauhusta. Ketä me olemme? Keitä nämä ihmiset ympärillämme ja kodeissamme lopulta ovat? Voisivatko he olla ketä muita tahansa?

Q-teatteri: Kevyttä mielihyvää. Kuvassa Tommi Korpela.
Q-teatteri: Kevyttä mielihyvää. Kuvassa Tommi Korpela. Kuva: Pate Pesonius kevyttä mielihyvää,Tommi Korpela
Kaikki on viileää, vaurasta, puhdasta, särötöntä. Kaikki paitsi ihmisen mieli.

Antti Hietalan kirjoittaman ja ohjaaman näytelmän päähenkilö on lääkäri nimeltä Alpo. Tommi Korpelan näyttelemää Alpoa ahdistaa, eikä hän pääse karkuun. Minna Haapkylä on Alpon vaimo, jota ahdistaa miehen ahdistus. Heillä on usein juhlia, tai ainakin ennen oli, kun kaikki oli vielä hyvin. Kylään kutsutaan Alpon veli Robert (Jussi Nikkilä), nuori Oona (Pia Andersson) sekä omituinen hiippari Tuomo (Jani Volanen). Aika ei etene lineaarisesti, se luuppaa, juuttuu, loikkii.

Tämä erikoinen esitys voidaan toteuttaa vain näyttelijöillä, jotka pystyvät olemaan yhtenä hetkenä vaivattoman flirttailevia, seuraavana maailmantuskan vallassa, jotka pystyvät olemaan yhtä aikaa läsnä ja täysin pihalla, joilla on täsmällinen rytmitaju ja komediantaju.

Q-teatterin ensemble tekee tuon kaiken. He saavat minut nauramaan, arvailemaan, lähtemään mukaan leikkiin. Vieressäni istuu vanhempi rouva, joka hyrisee naurusta, hieroo käsiään, katsoo välillä minua silmiin. Jaamme tyytyväisen hetken.

Esityksen visuaalinen toteutus on äärimmäisen tyylikäs, varsinkin Minna Haapkylän asuista annan pukusuunnittelija Pirjo Liiri-Majavalle täyden kympin! Kaikki on viileää, vaurasta, puhdasta, särötöntä. Kaikki paitsi ihmisen mieli.

Q-teatteri: Kevyttä mielihyvää. KUVASSA vas: Jussi Nikkilä, Minna Haapkylä, Jani Volanen, Pia Andersson ja Tommi Korpela
Q-teatteri: Kevyttä mielihyvää. KUVASSA vas: Jussi Nikkilä, Minna Haapkylä, Jani Volanen, Pia Andersson ja Tommi Korpela Kuva: Pate Pesonius q-teatteri

Lapsena minä ja kaverini pelottelimme toisiamme: mistä tiedät olevasi olemassa? Todista! Mitä jos me olemmekin vain toistemme unta? Mitä jos koko universumi onkin vain murunen jättiläisen parrassa? Variaatioita tarinassa piisasi, ja niihin kaikkiin oli vastustamattoman ihanaa ja kammottavaa vajota.

Kevyttä mielihyvä nosti mieleen nuo lapsuuden pyörryttävät ajatusleikit.

Q-teatteri: Kevyttä mielihyvää.
Teksti ja ohjaus Antti Hietala. Lavastus ja valosuunnittele Jani-Matti Salo. Pukusuunnittelu: Pirjo Liiri-Majava. Äänisuunnittelu Johanna Storm. Maskeeraussuunnittelu Riikka Virtanen
Rooleissa Tommi Korpela, Minna Haapkylä, Jani Volanen, Jussi Nikkilä ja Pia Andersson. Kantaesitys 15.9.2016.

Penkkitaiteilija

  • Väinö Linna, väärin kerrottu ja oikein suututtu!

    Eihän se noin ollut. Väärin kirjoitettu!

    Minusta on aina tavattoman hauskaa, kun jotkut suuttuvat kaunokirjallisuuden kuvaamista tapahtumista ja sanovat että ei, eihän se noin ollut. Väärin kerrottu! Käsittääkseni tällöin luullaan, että aikoinaan jossain tapahtuneet asiat muuttuvatkin kirjan julkaisun myötä kirjalliseen muotoon ja maailma siitä luetun tekstin mukaiseksi.

  • Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä

    Monenlaisia kansallisia henkilöitymiä Suomi-neidon lisäksi

    Miksi meillä on kansallisena symbolina heiveröinen neito, kun naapureilla on valkyriamaisia äitihahmoja miekkoineen? Usein kuulee väitettävän, että Suomi-neito on kehittynyt Suomen kartan muodosta. Siinähän näyttäisi olevan hameeseen pukeutunut henkilö käsivarsi kohotettuna.

  • Oikea joulu sielumusiikilla maustettuna

    The right x-mas

    "Suomessa oli jo 1990-luvun lopulla paljon maahanmuuttajia ja me mietimme ohjelmaan antirasistista teemaa. White christmas ei tuntunut hyvältä. Miksi se ei voisi olla vaikka black tai red christmas.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Timo Rautiaisen Tiernapojat - raskaalla poljennolla joulua kohti

    Timo Rautiainen

    Teeman Elävä arkisto toivottaa hyvää joulua itse kullekin säädylle ja lähtee tiernapoikien matkaan. Timo Rautiainen kertoo, miten tiernapojat taittuivat hevirockin tyyliin ja lopuksi näemme sen aidon ja alkupeärisen version. Tiernapojat Yle Teemalla: Torstaina 14.12. klo 23.11 Perjantaina 15.12. klo 14.55 Maanantaina 18.12.

  • Metsä huokaa ja hiljenee. Avaruusromua 17.12.2017

    Äänien ihmeellisessä maailmassa, metsissä ja maisemissa.

    Yhtäkkiä metsä hiljenee ympärillä. Linnunlaulu lakkaa ja metsä vaikenee. Valo tulee oudosta suunnasta. Kaikki on ylösalaisin. Kaikki on väärinpäin. Tuttu metsä on muuttunut vieraaksi paikaksi. Metsänpeittoon joutuneelle tulee omituinen, vieras olo. Metsänpeitto on suomalaisessa kansanuskomusperinteessä tila tai paikka, johon metsässä kulkeva ihminen tai kotieläin voi joutua. Metsänpeitossa kulkija joutuu metsänhaltijoiden ja maahisten maailmaan. Avaruusromussa seikkaillaan äänien ihmeellisessä maailmassa, metsissä ja maisemissa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Star Wars: The Last Jedi - Hyvä, paha, hyvä, paha...

    Uusi Star Wars vetoaa vauhdilla ja söpöydellä

    Star Warsin uusi trilogia ilmestyy joka toinen vuosi, ja välivuosina tulee spinoff-elokuvia. Sarjan ensi-iltatahti alkaa olla äärirajoilla, joten on hyvä kysymys, miten uusi elokuva The Last Jedi kestää toiston ja arkipäiväistymisen. Uudessa sarjassa on otettu konservatiivinen linja sarjan uudistamiseen.

  • Väinö Linna, väärin kerrottu ja oikein suututtu!

    Eihän se noin ollut. Väärin kirjoitettu!

    Minusta on aina tavattoman hauskaa, kun jotkut suuttuvat kaunokirjallisuuden kuvaamista tapahtumista ja sanovat että ei, eihän se noin ollut. Väärin kerrottu! Käsittääkseni tällöin luullaan, että aikoinaan jossain tapahtuneet asiat muuttuvatkin kirjan julkaisun myötä kirjalliseen muotoon ja maailma siitä luetun tekstin mukaiseksi.

  • Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä

    Monenlaisia kansallisia henkilöitymiä Suomi-neidon lisäksi

    Miksi meillä on kansallisena symbolina heiveröinen neito, kun naapureilla on valkyriamaisia äitihahmoja miekkoineen? Usein kuulee väitettävän, että Suomi-neito on kehittynyt Suomen kartan muodosta. Siinähän näyttäisi olevan hameeseen pukeutunut henkilö käsivarsi kohotettuna.

  • Kriisien, uppoamisten, surujen ja ilojen 1990-luku - lue vuosikymmenen klassikot e-kirjoina!

    Lukulista 1990-luvulle

    1990-luvun alussa Suomessa oli maan historian pahimpia lamakausia ja ennennäkemätön suurtyöttömyys. Neuvostoliitto hajosi, Euroopan kartta meni uusiksi ja Jugoslaviassa syyllistyttiin kansanmurhiin. Teknologian, kännyköiden ja pöytätietokoneiden kehitys synnytti www-tietoverkon ja auttoi Suomen lamasta. 90-luvulla kotimaiset romaanit nostivat esiin monia yhteiskunnallisia kysymyksiä, kuten ihmisten pahoinvoinnin, huolen Suomen asemasta Euroopassa sekä jatkuvan kasvun ideologian mahdottomuudesta. Afrikan ongelmista, nälästä, pakolaisuudesta, rikollisuudesta ja terrorismista kirjoitettiin 2000-luvun kriisejä ennakoiden, mutta ilmastomuutoksesta ei vielä oltu tietoisia.

  • Antti Heikkinen: Jag är en juntti!

    Puikulaperuna nenään ja loukkaantumaan.

    Lukeudun niihin juntteihin, jotka kouluaikoina näyttivät ruotsinkielelle keskisormea ja tuumivat, että ei jumalauta sisämaassa asuvan savolaisen tarvitse länsinaapurin kanssa kommunikoida.

  • Oikea joulu sielumusiikilla maustettuna

    The right x-mas

    "Suomessa oli jo 1990-luvun lopulla paljon maahanmuuttajia ja me mietimme ohjelmaan antirasistista teemaa. White christmas ei tuntunut hyvältä. Miksi se ei voisi olla vaikka black tai red christmas.