Hyppää pääsisältöön

Q-teatterin Kevyttä mielihyvää on elegantti arvoitus

Q-teatteri: Kevyttä mielihyvää. KUVASSA vas: Jani Volanen, Tommi Korpela, Pia Andersson, Minna Haapkylä ja Jussi Nikkilä
Q-teatteri: Kevyttä mielihyvää. KUVASSA vas: Jani Volanen, Tommi Korpela, Pia Andersson, Minna Haapkylä ja Jussi Nikkilä Kuva: Pate Pesonius kevyttä mielihyvää

Harvoin olen teatterissa näin nauttinut siitä, että minua viedään harhapoluille.

Q-teatterin Kevyttä mielihyvää on arvoitus, josta ei kannata kertoa kovin paljon, ettei turmele toisten kokemusta. Se avaa maailmaansa vähitellen, jos ollenkaan, kiusoittelee katsojaa, mutta pitää silti otteessaan.

Tietysti salaisuudet ja salaliitot tekee mieli ratkoa. Siinä niiden voima.

Katsomossa istuessani ajatukseni etsiskelivät vertailukohtia, joiden avulla arvoitus aukeaisi. Tähän tapaan: Matrix? (ei), Tahraton mieli? (hmmm… ei sekään), Sartren Inho? (ehkä: tarkoituksettomuus, toistuminen). Mielessä alkoi kaikua Talking Headsin biisi Once In A Lifetime. Muistattehan: And you may find yourself in a beautiful house/ With a beautiful wife / And you may ask yourself, well / How did I get here?

Epätodellisuuden tunteesta on nimittäin kyse, ja irrallisuudesta, vieraantumisesta, jumittamisesta, kauhusta. Ketä me olemme? Keitä nämä ihmiset ympärillämme ja kodeissamme lopulta ovat? Voisivatko he olla ketä muita tahansa?

Q-teatteri: Kevyttä mielihyvää. Kuvassa Tommi Korpela.
Q-teatteri: Kevyttä mielihyvää. Kuvassa Tommi Korpela. Kuva: Pate Pesonius kevyttä mielihyvää,Tommi Korpela
Kaikki on viileää, vaurasta, puhdasta, särötöntä. Kaikki paitsi ihmisen mieli.

Antti Hietalan kirjoittaman ja ohjaaman näytelmän päähenkilö on lääkäri nimeltä Alpo. Tommi Korpelan näyttelemää Alpoa ahdistaa, eikä hän pääse karkuun. Minna Haapkylä on Alpon vaimo, jota ahdistaa miehen ahdistus. Heillä on usein juhlia, tai ainakin ennen oli, kun kaikki oli vielä hyvin. Kylään kutsutaan Alpon veli Robert (Jussi Nikkilä), nuori Oona (Pia Andersson) sekä omituinen hiippari Tuomo (Jani Volanen). Aika ei etene lineaarisesti, se luuppaa, juuttuu, loikkii.

Tämä erikoinen esitys voidaan toteuttaa vain näyttelijöillä, jotka pystyvät olemaan yhtenä hetkenä vaivattoman flirttailevia, seuraavana maailmantuskan vallassa, jotka pystyvät olemaan yhtä aikaa läsnä ja täysin pihalla, joilla on täsmällinen rytmitaju ja komediantaju.

Q-teatterin ensemble tekee tuon kaiken. He saavat minut nauramaan, arvailemaan, lähtemään mukaan leikkiin. Vieressäni istuu vanhempi rouva, joka hyrisee naurusta, hieroo käsiään, katsoo välillä minua silmiin. Jaamme tyytyväisen hetken.

Esityksen visuaalinen toteutus on äärimmäisen tyylikäs, varsinkin Minna Haapkylän asuista annan pukusuunnittelija Pirjo Liiri-Majavalle täyden kympin! Kaikki on viileää, vaurasta, puhdasta, särötöntä. Kaikki paitsi ihmisen mieli.

Q-teatteri: Kevyttä mielihyvää. KUVASSA vas: Jussi Nikkilä, Minna Haapkylä, Jani Volanen, Pia Andersson ja Tommi Korpela
Q-teatteri: Kevyttä mielihyvää. KUVASSA vas: Jussi Nikkilä, Minna Haapkylä, Jani Volanen, Pia Andersson ja Tommi Korpela Kuva: Pate Pesonius q-teatteri

Lapsena minä ja kaverini pelottelimme toisiamme: mistä tiedät olevasi olemassa? Todista! Mitä jos me olemmekin vain toistemme unta? Mitä jos koko universumi onkin vain murunen jättiläisen parrassa? Variaatioita tarinassa piisasi, ja niihin kaikkiin oli vastustamattoman ihanaa ja kammottavaa vajota.

Kevyttä mielihyvä nosti mieleen nuo lapsuuden pyörryttävät ajatusleikit.

Q-teatteri: Kevyttä mielihyvää.
Teksti ja ohjaus Antti Hietala. Lavastus ja valosuunnittele Jani-Matti Salo. Pukusuunnittelu: Pirjo Liiri-Majava. Äänisuunnittelu Johanna Storm. Maskeeraussuunnittelu Riikka Virtanen
Rooleissa Tommi Korpela, Minna Haapkylä, Jani Volanen, Jussi Nikkilä ja Pia Andersson. Kantaesitys 15.9.2016.

Penkkitaiteilija

  • Nelli Ruotsalainen puhuu runoissaan suunsa puhtaaksi patriarkaatista

    Nelli Ruotsalaisen teos kisaa Tanssivasta karhusta.

    Nelli Ruotsalaisen esikoisteos on suorapuheinen kuvaus sukupuolirooleista ja niistä vapautumisesta. Omaelämäkerrallisissa runoissa henkilökohtaisesta kasvaa poliittista. Täällä en pyydä enää anteeksi on ehdolla tämänvuotisen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri