Kare Eskola
Yle
Pianisti Lang Lang on noussut klassisen musiikin supertähdeksi huikealla soittotaidolla ja karismalla, mutta hyvää makua hänellä ei ole. Lang Langin uusi levy New York Rhapsody paljastaa hänen huolella rakennetun brändinsä takaa suuren yleisön surkean hännystelijän, jota iso levy-yhtiö ja nimekäs tuottaja taluttavat koirana narussa. Levy on kestämätön.
Lang Lang väittää tehneensä levyn kunnioittaakseen New Yorkia, joka on viime vuosisadan aikana muuttanut musiikin suuntaa enemmän kuin mikään muu kaupunki. Tämä on potaskaa. Levyä ei ole tehnyt Lang Lang vaan siirappisen inha pop-tuottaja Larry Klein levy-yhtiö Sonyn mahtikäskystä. Eikä New York todellakaan ole muuttanut musiikin suuntaa, vaan merkittävät musiikki-ilmiöt kuten jazz, hiphop tai modernismi ovat syntyneet jossain aivan muualla, paikoissa jonne Lang Lang ei olisi uskaltanut työntää siloista nenäänsä. Eikä tämä levy kunnioita New Yorkia, vaan kuvaa sen juuston ja keinotekoisten makeutusaineiden pääkaupunkina.
Levyn kuunteleminen palauttaa mieleen tuskallisia muistoja 1980-luvun vastenmielisistä crossover-kötöstyksistä. Kaava on banaali. Otetaan New Yorkiin liittyvistä pop- ja musikaalisävelistä kliseisimmät, palkataan ykkösdivarin viihdelaulajia ja -muusikoita vetäisemään kyllästyneet studiotulkinnat ja sovitetaan Lang Langille harmitonta pianonkilistelyä, joka ei vaadi improvisointia tai tyylintuntemusta - kyseessähän on klassisella läpeensä marinoitu pianobroileri. Kyhäelmään jää taiteellisia aukkoja, jotka naulataan umpeen Gershwinin ja Coplandin oikealla musiikilla, paitsi että käytetäänkin pelkkää pilalle sovitettua musiikkijäljitelmää.
Kaikesta päätellen tuottaja Larry Klein ja sovittaja Vince Mendoza eivät ole pystyneet keksimään klassiselle pianistille mielekästä käyttöä. Gershwinin Rhapsody in bluehun on turhaan ympätty Herbie Hancock soittamaan toista pianoa, Tonight on pilattu poikkeuksellisen matalamielisellä pianoriffillä, ja popkappaleisiin Lang Langille on lainattu stemma vapaan säestyksen kakkoskurssilta. Muutenkin levyn musiikillista ja taiteellista toteutusta leimaa kömpelöys, näkemyksettömyys ja 2010-luvun uutuutena myös kyllästyminen. Enkä jaksa edes aloittaa paasausta siitä, kuinka kehnosti pop-estetiikka sopii klassisen äänittämiseen.
Oikeiden taidemusiikkilevyjen perusteella tiedän, että Lang Lang soittaa paremmin kuin Richard Clayderman, mutta tämän levyn perusteella Clayderman on aidommin oman taiteensa takana. Jos Sony teettää Lang Langilla vielä toisen tällaisen levyn, menetän lopullisesti uskoni sekä Lang Langiin taiteilijana että suurten levy-yhtiöiden kykyyn yhdistää taide ja bisnes.
"New York Rhapsody", New York -aiheista taide- ja viihdemusiikkia, säv. mm. Copland, Gershwin, Bernstein ja Mancini. - Lang Lang, piano, ja Larry Klein, tuottaja. (Sony Classical, 88985332922)
Kuuntele Uudet levyt 21.10.2016, toimittajana Kare Eskola.
