Hyppää pääsisältöön

Ragnar Granit – unohdettu nobelistimme

Suomen nobelisteista muistetaan yleensä Sillanpää ja Virtanen. Unohdettu on sen sijaan kolmas nobelistimme, "Suomen näkötutkimuksen isä", Ragnar Granit (1900–1991). Millainen mies hän oli, mitä hän tutki? Kotimainen dokumentti kertoo myös tiedekilpailun kuninkuuslajista, Nobelin palkinnoista.

"Ragnar Granit unohdettiin Suomessa jo eläessään", todetaan Saija Uski-Sutelan ja Hyppe Salmen ohjaamassa dokumentissa, joka on tehty vuonna 2000, sata vuotta Granitin syntymän jälkeen.

Joku saattaa muistaa Granitin ruotsalaisena tiedemiehenä, mutta hän syntyi suomenruotsalaiseen perheeseen Riihimäellä. Isä, metsänhoitaja Arthur Granit muutti pian perheineen Helsinkiin ja lapsuutensa Ragnar vietti Oulunkylässä.

Granitin suku oli Korppoosta ja isoisä, merikapteeni Jeremias Granitin aikoinaan asuttama talo Vikminne Korpoströmissä oli tärkeä paikka Ragnarille jo lapsuuden kesistä lähtien.

Ammatinvalinta ei ollut Ragnarille helppoa. Häntä kiinnostivat monet aihepiirit ja ystäviin lukeutui enemmän taiteilijoita kuin luonnontieteilijöitä. Erityisesti Ragnar tunsi vetoa psykologiaan ja valitsi lopulta lääketieteellisen tiedekunnan uskoen siitä olevan hyötyä myös psykologian saralla. Granitia inspiroi erityisesti psykologi ja filosofi Eino Kaila.

Tutkijan ura veti Granitia puoleensa ja hänen ensimmäisiä tutkimuskohteitaan oli psykofysiologia. Tutkimustyön ohella Granit toimi Helsingin yliopiston fysiologian laitoksen assistenttina.

Granit suoritti kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1924 ja sai lääketieteen ja kirurgian tohtorin arvon 1927. Seuraavana vuonna Granit matkusti Englantiin Oxfordin yliopistoon, jossa vaikutti sen ajan merkittävin keskushermoston tutkija Sir Charles Scott Sherrington. Verkkokalvotutkimuksensa Granit aloitti Philadelphiassa Yhdysvalloissa.

Pimeässä huoneessa sammakoiden kanssa

Granit halusi ymmärtää näkemistä ja ulkomailta palattuaan hän syvensi tutkimuksiaan Suomessa ja kokosi ympärilleen nuorten tutkijoiden joukon. Granit vietti päiväkaudet Helsingin yliopiston pimeässä tutkimushuoneessa tehden kokeita sammakoilla. Dokumentissa kerrotaan, kuinka Granit luotti tutkimustensa tärkeyteen, eikä piitannut vaikka Helsingin yliopiston fysiologian professori Robert Tigerstedt varoitti nuorta tutkijaa "värinäön kanssa puuhastelusta".

Professori Kristian Donner Helsingin yliopistosta kertoo, että Granitissa oli uutta se, että hän päätti lähteä etsimään värinäön mekanismia hermostosta.

Ragnaria kuvataan dokumentissa karismaattiseksi ja ristiriitaiseksi.

"Loisteliaan älykäs tutkija lumosi opiskelijat ja kollegat, samalla hän saattoi olla kärsimätön ja purevan ivallinen. Granit poltti siltoja ympäriltään, hän oli nopea ja vaativa ja edellytti sitä muiltakin. Keskinkertaiseen menestykseen tyytyvää suomenruotsalaista intellektuellia hän luonnehti sanomalla kukkii varhain ja kuihtuu pitkään."

Sotien ja suomenmielisyyden keskeltä Ruotsiin

Suomessa vallitsi 1930-luvulla vielä "aitosuomalaisuutta" korostava ilmapiiri. Granitin tutkimusten edistymistä haittasivat pienet resurssit ja suomenkielisyyden suosiminen. Granit myös tiesi, että Suomessa hän ei saisi omaa laitosta johdettavakseen.

Granitille tarjottiin paikkaa Yhdysvalloista Harvardin yliopistosta sekä Ruotsista Tukholman yliopistosta. Välirauhan aikaan 9. elokuuta vuonna 1940 Granit matkasi laivalla Korppoosta Ruotsiin.

Granit nimitettiin Tukholman Karoliinisen instituutin neurofysiologian laitoksen johtajaksi. Ruotsin kansalainen hänestä tuli 1941.

Rakkaaseen Korppooseen hän palasi aina kesäisin ja 1950-luvun lopulla hän osti omakseen isoisänsä talon Korpoströmistä.

Granitin suhteesta Suomeen ja Korppoossa vietetyistä kesistä kuullaan dokumentissa Granitin ainoan lapsen Michael Granitin kertomana.

Näkötutkimuksen jälkeen Granit siirtyi tutkimaan liikkeiden säätelyn neurofysiologiaa.

Fifty-fifty suomalainen nobelisti

Dokumentissa pohditaan Nobel-palkintojen poliittista ulottuvuutta ja kysytään saiko Suomen ensimmäinen nobelisti F. E. Sillanpää palkinnon henkilökohtaisista ansioistaan, vai osoitettiinko se Suomelle tueksi kiperään poliiittiseen tilanteeseen.

Granitille oli povailtu Nobel-palkintoa jo kaksi vuosikymmentä. Vuonna 1967 Granit vastaanotti Nobelin fysiologian ja lääketieteen palkinnon näön fysiologiaa koskevista tutkimuksistaan yhdessä Haldan Keffer Hartlinen ja George Waldin kanssa. Merkittävä osa tutkimuksista oli saanut alkunsa jo 1930-luvulla Oxfordissa ja Suomessa.

Uutisfilmissä toimittaja Pertti Salolainen haastattelee Granitia Oxfordissa pian Nobel-palkintouutisten jälkeen. Haastattelussa on mukana myös Granitin vaimo Marguerite (Daisy) Bruun (1902–1991).

"Suomalaisia varmaan kiinnostaa tietää, tunnetteko itsenne enemmän suomalaiseksi kuin ruotsalaiseksi", tiedustelee Salolainen Granitilta.

"Voin sanoa noin fifty-fifty", hymähtää Ragnar.

Granitille myönnettiin akateemikon arvonimi Suomessa vuonna 1985. Kun hän kuoli 13. maaliskuuta 1991 julkaisi Helsingin Sanomat nekrologin, jonka otsikossa luki "Professori, akateemikko Ragnar Granit kolmas suomalainen nobelisti", tosin sana "suomalainen" oli varovasti sitaateissa. Granit on haudattu Korppooseen.

Ragnar Granit vastaanottamassa Nobel-palkintoa 1967
Ragnar Granit vastaanottamassa Nobel-palkintoa 1967 Ragnar Granit vastaanottamassa Nobel-palkintoa 1967 Kuva: Yle kuvanauha Ragnar Granit
Ragnar Granit ja hänen vaimonsa Marguerite Bruun haastattelussa 1967
Ragnar Granit ja hänen vaimonsa Marguerite Bruun haastattelussa 1967 Ragnar Granit ja hänen vaimonsa Marguerite Bruun haastattelussa 1967 Kuva: Yle kuvanauha Ragnar Granit
Ragnar Granit, perhealbumikuva
Ragnar Granit, perhealbumikuva Ragnar Granit, perhealbumikuva Kuva: Yle kuvanauha Ragnar Granit

Dokumentissa on ruotsinkielisiä haastatteluosuuksia, joita ei valitettavasti ole tekstitetty.
Suomen lainsäädäntö on hyväksynyt kaksoiskansalaisuuden vuodesta 2003 alkaen. Tätä ennen, jos henkilö sai toisen valtion kansalaisuuden, hän menetti Suomen kansalaisuuden.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto