Hyppää pääsisältöön

Zsofia Boros soittaa sydämensä musiikkia

Kolme vuotta sitten ihastuin unkarilaisen kitaristin Zsofia Borosin ECM-esikoislevyyn. Soitto virtasi nyt-hetkessä, kuin improvisoituna, täynnä elävää rubatoa ja häilyviä sointivärejä, ja kauttaaltaan herkän melankolisena. Borosin uusi levy on hyvässä mielessä samanlainen - yhtä melankolinen, yhtä virtaava, yhtä lumoava. Kun muusikko löytää oman äänensä, sitä kannattaa kuunnella.

Szofia Boros / Local Objects
Szofia Boros / Local Objects uudet levyt

Toinen levy tavallaan vahvistaa Zsofia Borosin tarinan. Hän on karkaissut soittotekniikkansa rämpimällä kilpailukiirastulen läpi, etsinyt hetken itseään, ja sitten löytänyt sen mitä haluaa soittaa, ja ECM-yhtiöstä paikan soittaa sitä. Niinpä myös uusi levy "Local Objects" sisältää tyyliteltyä tangoa, jazz-hämärää, ranskalaista yötunnelmaa, välimerellistä fantasiointia ja modernismin hipaisuja.

Carlo Domeniconia ja Al Di Meolaa lukuun ottamatta säveltäjät ovat minulle täysin tuntemattomia, mutta väliäkö sillä. Zsofia Boros saa Franghiz Ali-Zadehin, Alex Pinterin ja kumppanien musiikin kuulostamaan ajattomalta ja täydelliseltä ja ennen muuta omaltaan. Melankolian varjon alle mahtuu sitä paitsi enemmän kuin uskoisi - dynamiikkaa, hetkessä luomisen iloa, vapautta ja ajoittaisia viiltävän tuskan välähdyksiä. Sitä paitsi kappaleet eivät todellakaan ole helppoa, hidasta näppäilyä, vaan vaativat välillä kunnon tykitystä ja jatkuvasti tarkkaa sointikontrollia.

Klassisten kitaristien taso maailmalla on nykyään todella korkea, mutta silti Zsofia Boros erottuu joukosta helposti edukseen. Kyse ei ole melankolisen imagon luomisesta, vaan siitä että soittaa mitä haluaa, ja sitä kautta saa musiikkiin ainutlaatuisen, henkilökohtaisen sävyn, joka koskettaa kuulijaa.

"Lost Objects", säv. Marhias Duplessy, Egberto Gismondi, Carlo Domeniconi, Jorge Cardoso, Al Di Meola, Franghiz Ali-Zadeh, Garoto ja Alex Pinter. - Zsofia Boros, kitara. (ECM New Series, ECM 2498)

Kuuntele Uudet levyt 21.10.2016, toimittajana Kare Eskola.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.

  • Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe (laulajat Josefiina Vannesluoma, Riikka Keränen ja Selma Savolainen, sekä kontrabasisti Kaisa Mäensivu) jatkaa oman ilmaisunsa laajentamista ja kehittämistä. Ryhmän debyytillä liikuttiin tyylillisesti etenkin jazzin maailmassa. Uusimmalla, kolmen albumin kokonaisuuden ensimmäisellä osalla yhtye kurottelee uusien teosten myötä kohti aiemmin kartoittamattomia ilmaisualueita.