Kaisa Pulakka
Yle
Jos L. Onervan romaanihenkilö Mirdja singahtaisi aikakoneella tähän päivään, hänestä tulisi täydellinen selfiekuningatar. Mirdjalla olisi käsittämätön määrä seuraajia instagramissa ja youtube-kanavalla. Mirdja rakastaisi sosiaalista mediaa ja meidän aikamme lukemattomia mahdollisuuksia itsensä peilaamiseen.
Vuonna 1908 ilmestynyt Mirdja-romaani piirsi suomalaiseen kirjallisuuteen uudenlaisen naistyypin. Mirdja oli boheemi ja dekadentti hahmo. Nainen, jolle perhettä ja avioliittoa tärkeämpiä asioita olivat itsensä kehittäminen ja vapaa elämä. Kirjallisista ansioistaan Mirdja palkittiin valtion kirjallisuuspalkinnolla, mutta romaani aiheutti myös moralistisen kohun. Useiden miesten kanssa seurusteleva, eroottisesti latautunut taiteilijanainen oli aikalaisille liikaa. Naislähetystö ilmestyi L. Onervan ovelle esittämään paheksuntansa ja Kotimaa-lehdessä julkaistiin naisten vastalause Mirdjalle ehdotetun palkinnon johdosta.
Ilmiönä Mirdja oli jatkumoa vuosisadan vaihteessa alkaneelle kirjallisuuden dekadenssille. Sen tunnetuimpia edustajia ovat mm. ranskalaiset Arthur Rimbaud ja Paul Verlaine, joista molempien tuotanto oli Onervalle tuttua. Dekadenssi marssitti kirjallisuuden näyttämölle dandyn hahmon. Mirdja on naispuolinen dandy – sovinnaisuutta ja tavanomaisuutta vastaan kapinoiva, ikuisesti ikävystynyt itsensä etsijä.
Mirdja rakastaisi Twitteriä
Tämän päivän näkökulmasta Mirdja on tuttu hahmo – sukupuoleen katsomatta. Jos Mirdja eläisi nyt, hän rakastaisi Twitteriä, sen nokkelaa ja purevaa sanailua, joka ei kuitenkaan kerro kenestäkään yhtään mitään. Uskon, että Mirdja rakastaisi myös selfiekulttuuria, meidän aikamme tarjoamaa mahdollisuutta itsensä loputtomaan peilaamiseen ja uudistamiseen. Mirdja olisi siinä hyvä. Peukkuja ja sydämiä sataisi ja niiden määrä määrittäisi Mirdjan mielialan.
Omana aikanaan Mirdja ei löytänyt sielunsisaria. Tänä päivänä hän ei erottuisi joukosta.
Mirdja on tämän päivän nuoren aikuisen stereotypia. Mirdja peilaa itseään jatkuvasti muihin ihmisiin. Hän kerää katseita ja huomiota, mutta eniten maailmassa pelkää sitä, että tulisi nähdyksi kokonaan, tuntevana, rikkinäisenä ja tavallisena ihmisenä. Siksi Mirdjan ja maailman välissä on aina ironian verho. Sen avulla voi ottaa etäisyyttä ja sen taakse voi paeta. Siksi Mirdja myös pakenee aina, kun ihmissuhteet alkavat syvetä. Pahinta myrkkyä Mirdjalle on, kun joku väittää tuntevansa hänet.
Mirdjaa olisi miellyttänyt sosiaalisen median tarjoama mahdollisuus vahvoihin mielipiteisiin, ilman sitoutumista aatteeseen. Vuosisadan vaihteen dandyt horjuttavat konservatiivisia arvoja, mutta eivät pyrkineet tietoisesti vaikuttamaan yhteiskuntaan. Dandylle tärkeintä on oma sisäinen maailma. Sen vuoksi hän jää ilman yhteyttä toisiin.
Pelottavinta on arkipäiväisyys
Mirdja on levoton sielu ja ikuinen etsijä. Sukupolveni tavoin Mirdja on arkikammoinen. Mikään ei tunnu miltään. Siksi Mirdja ryntää koko ajan uusiin suhteisiin, uusiin kokemuksiin. Pahinta olisi tunteiden laimeneminen, se että elämästä tulisi tavallista.
Tavanomaisuuden pelko luultavasti ajaisi Mirdjan pois Facebookista. Se olisi liian keskiluokkaista. Mirdjaa ärsyttäisivät ihmisten kiillotetut kuvaukset arkielämästä. Lasten kanssa otetut leivontapäivitykset, sienipäivitykset ja ulkoilmareippailuhehkutukset saisivat Mirdjan raivon partaalle. Jos hän olisi Facebookissa, hän olisi tunnettu provosoivista kommenteistaan. Ehkä hän siteeraisi luojansa L. Onervan runoa: Te naiset, te naiset, te näyttelijät,/ te petätte, peitätte yhä,/ te lainaatte lapselta katsehen/ ja ilmehen tekopyhän. *
On niin vaikeaa olla originelli
Omana aikanaan Mirdja ei löytänyt sielunsisaria. Tänä päivänä hän ei erottuisi joukosta. Tuskin Mirdja olisi nyt yhtään onnellisempi. Enää hänen sukupuolensa ei asettaisi rajoituksia taiteilijuudelle, eikä hänen vapaata suhtautumistaan ihmissuhteisiin katsottaisi (yhtä) pahalla, Mirdjalla olisi taatusti Tinder-profiili. Naimisiinkaan ei olisi pakko mennä.
Mihin hyväksynnän ja ihailun kaipuu Mirdjan ajaisi, jos hän eläisi meidän ajassamme? Millainen hänen bloginsa olisi? Osaisiko Mirdja nauttia siitä, kuinka helppoa itsensä brändääminen on? Ehkä hän kuitenkin ahdistuisi entisestään siitä, kuinka vaikeaa tänä päivänä on olla originelli. Mitä tahansa keksitkin, on sen joku muu keksinyt sinua ennen ja ladannut youtubeen.
*Sitaatti on L.Onervan runosta Te naiset, joka on ilmestynyt kokoelmassa Sekasointuja. Lilius & Hertzberg 1904.
Lähteet:
L.Onerva: Valitut teokset. Mirdja. Otava 1958.
Koskimies Rafael. Esipuhe L.Onervan Valituissa teoksissa. Otava 1958.
Lyytikäinen Pirjo: Dekadenssi vuosisadanvaihteen taiteessa ja kirjallisuudessa. SKS 1998.
L. Onervan Mirdja on luettevana Yle radio 1:n Lukupiirissä lauantaina 29.10. Kuulijoiden kanssa Mirdjasta keskustelevat teatterintekijä Juha Hurme, kirjallisuudentutkija Viola Parente-Čapková ja toimittaja Kaisa Pulakka.
Lukupiiri on mukana myös Helsingin kirjamessuilla. Mirdjasta keskustellaan Kivi-lavalla la 29.10. klo 13-14 ja lähetys streamataan Yle Areenaan. Ylen kirjamessupaketti löytyy täältä. Kirjamessulähetystä varten toivotaan ajatuksia ja kysymyksiä Mirdjasta osoiteeseen luku.piiri@yle.fi. Messuilla mukana Juha Hurmeen ja Kaisa Pulakan lisäksi kirjailija Rosa Meriläinen
