Hyppää pääsisältöön

Gambisti Johanna Kilpijärvi: "En tule muusikkosuvusta, mutta sukuni on musikaalinen."

Gambisti Johanna Kilpijärvi.
Gambisti Johanna Kilpijärvi. Kuva: Yle/Laila Kangas johanna kilpijärvi

"Pian huomasinkin olevani mukana soittamassa erilaisissa yhtyekokoonpanoissa ja projekteissa, ja uppouduin gamban omaperäiseen, laajaan ja kiehtovaan ohjelmistoon." Viola da gamban soittoa Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa opiskeleva Johanna Kilpijärvi vieraili Kantapöydän opiskelijatreffeillä 26.10.2016.

Kuka?

Nimeni on Johanna Kilpijärvi, synnyin tammikuun paukkupakkasiin vuonna 1987 ja olen kotoisin Nurmijärveltä.

Millainen on taustasi?

Olen kuusilapsisen perheen toiseksi vanhin: minulla on kolme siskoa ja kaksi veljeä. Äitini on perhepäivähoitaja ja isä linja-autonkuljettaja.

Onko perheessäsi muusikoita tai musiikin harrastajia?

En tule muusikkosuvusta, mutta sukuni on musikaalinen. Kaikki sisarukseni harrastivat musiikkia ja kotona on soinut sellot, huilut, viulu, alttoviulu, kitara, sähköbasso ja piano. Myös isä on harrastanut pianon ja kitaran soittoa. Vanhempani kuskasivat vuosikausia kaikkia kuutta lasta soittotunneille, teoriatunneille, kuoroon, tanssitunneille ja partioonkin, ja olen siitä hyvin kiitollinen. Sisaruksistani isosiskoni on myös ammattimuusikko, muiden soittaminen on jäänyt harrastukseksi.

Mistä tulet?

Asuin Nurmijärvellä ylioppilaaksi valmistumiseen asti, jonka jälkeen pääsin opiskelemaan sellonsoittoa Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiaan, nykyiseen Metropolia Ammattikorkeakouluun. Valmistuin sieltä musiikkipedagogi AMK:ksi vuonna 2010. Sen jälkeen opiskelin vuoden viola da gamba pääaineenani Metropoliassa, ja syksyllä 2012 alkoivat opinnot Sibelius-Akatemian vanhan musiikin aineryhmässä. Viime kesänä muutin kymmenen Helsingin vuoden jälkeen takaisin Nurmijärvelle.

Gambisti Johanna Kilpijärvi soittaa Kantapöydän opiskelijatreffeillä Musiikkitalon kahvilassa 26.10.2016.
Gambisti Johanna Kilpijärvi soittaa Kantapöydän opiskelijatreffeillä Musiikkitalon kahvilassa 26.10.2016. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen johanna kilpijärvi

Mikä paikkakunta tai maisema on sinulle tärkeä/inspiroiva?

Kainuu – äitini ja vastikään edesmennyt äidinäitini ovat sieltä kotoisin. Kainuun luonto, vaaramaisemat, suot ja hiljaisuus ovat minulle tärkeitä. Sukumme mökki on siellä ja se on paikka missä rentoudun.

Musiikkiopinnot?

Aloitin musiikkiopinnot piano- ja kantelemuskarissa ja 5-vuotiaana sellonsoitonopinnot Nurmijärven musiikkiopiston sellovalmennusryhmässä. Olin ikionnellinen, koska ystäväni oli myös aloittanut sello-opinnot. Isosiskoni oli aloittanut viulutunneilla käymisen ja soittaminen alkoi kiehtoa minuakin. Myöhemmin siirryin musiikkiopiston varsinaiseksi oppilaaksi. 8-vuotiaana sain aloittaa huilun soittamisen, josta olin haaveillut pitkään. Soitin huilua abivuoteen ja D-tutkintoon asti, mutta sittemmin se on harmittavasti jäänyt.

Se miten viola da gamba tuli kuvioihin on oikeastaan sattumaa. Metropolia AMK:ssa opiskellessani tuli mahdollisuus erikoistua joko uuteen musiikkiin, vanhaan musiikkiin tai improvisaatioon. Valitsin vanhan musiikin ja ensimmäisellä barokkisellotunnilla opettajana ollut Timo Juntura ehdottikin viola da gamban kokeilemista. Barokkisello (jota en ehtinyt siis edes kokeillakaan) sai jäädä kun lumouduin gamban äänestä. Pian huomasinkin olevani mukana soittamassa erilaisissa yhtyekokoonpanoissa ja projekteissa, ja uppouduin gamban omaperäiseen, laajaan ja kiehtovaan ohjelmistoon. Tästä on aikaa melkein 9 vuotta. Olin ennen gamban kokeilemista nähnyt Kaikki elämän aamut -elokuvan (Tous les matins du monde, 1991), jonka musiikki oli tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Barokkisellon soittoakin pääsin opiskelemaan myöhemmin, kun sain sen sivuinstrumentiksi Sibelius-Akatemiassa.

Opettajat?

Nurmijärven musiikkiopistossa varsinkin Helli Sepän selloryhmät, Paavo Lötjösen kannustava opetus, ja soittaminen viulisti Seppo Rautasuon johtamassa kamariorkesterissa ovat varmasti vaikuttaneet suuresti. Kohti sellonsoiton ammattiopintoja minua tsemppasi Laura Saari ja Metropolia AMK:ssa opiskelin Sami Mäkelän ohjauksessa. Nyt opiskelen Sibelius-Akatemiassa Markku Luolajan-Mikkolan ohjauksessa oppien kaikkea uutta joka ikinen soittotunti ja se on aivan mahtavaa!

Missä vaiheessa olet menossa nyt opinnoissasi? Häämöttääkö valmistuminen?

Viides vuosi Sibelius-Akatemiassa alkoi tänä syksynä. Valmistuin musiikin kandidaatiksi kesäkuussa 2015 ja maisteriksi olisi tarkoitus valmistua parin vuoden päästä.

Lempisäveltäjäsi?

Upeita säveltäjiä olisi vaikka kuinka paljon! Mutta tässä muutama, joiden teoksissa gamba pääsee oikeuksiinsa: Marin Marais: Upeaa ranskalaista barokkimusiikkia gamballe. Gamban ominaispiirteet pääsevät hyvin esille ja soitettavaa riittää! Marais on säveltänyt mm. viisi Pièces de viole -kokoelmakirjaa, joissa on satamäärin osia soitettavaksi. Georg Philipp Telemann: Paljon viehättäviä kamarimusiikkiteoksia, joissa on aina jokin juju. Lisäksi vastikään löydetyt soolofantasiat ovat mielenkiintoista soitettavaa. Dieterich Buxtehude: Ylimaallista, koskettavaa musiikkia, mm. triosonaatit.

Millainen oli hetki, kun sytyit juuri tälle musiikille? 

Yksi ensimmäisistä isoista opiskeluaikaisista soittoprojekteista gamban kanssa oli viime vuosikymmenellä Turussa Martin kirkossa esitetty Giacomo Carissimin oratorio Jephte. Se oli upea kokemus ja muistan konsertin aikana ajatelleeni, että tätä minä haluan tehdä. Saan kylmät väreet nytkin! Lisäksi ensimmäiset kokemukset gambaconsortissa soittamisesta olivat koukuttavia.

Mahtuuko elämääsi muuta kuin musiikki?

Musiikki taitaa nyt viedä ison osan elämästä kun opiskelen täyspäiväisesti Sibelius-Akatemiassa ja toimin sellonsoiton tuntiopettajana Nurmijärven musiikkiopistossa ja Musiikkikoulu Jukolassa. Vapaa-aikana katson paljon elokuvia.

Onko sinulla muita vaihtoehtoja kuin musiikki ja soittaminen?

En nykyisin pohdi asiaa sen kummemmin, pyrin nauttimaan musiikista ja soittamisesta, kehittelemään mukavia soittoprojekteja jne. On turha pelätä etukäteen mitä jos rasitusvamma tai muu vie kyvyn soittaa – murehtii sitten vasta kun sen aika on. Muusikoksi ”heittäytyminen” on rohkea teko nykypäivän vaativassa työelämässä ja vaatii kutsumusta, jotta jaksaa harjoitella paljon ja kestää taloudellista epävarmuutta. Tsemppiä kaikille kanssamuusikoille!

Musiikkinäyte videolla on Allemande-osa Marin Marais'n ensimmäisen Pièces de viole -kirjan d-molli-sarjasta. Toimittajina ovat Timo Asikainen ja Inari Tilli. Ohjaus Harri Anttila.

  • Martín ja gävleläiset tekevät sen jälleen

    Levyarvio

    Suuri yleisö tuntee Johannes Brahmsin parhaiten tämän sinfonioista ja konsertoista, mutta Brahms oli huomattavassa määrin enemmän kamarimusiikki- ja laulusäveltäjä kuin orkesterisäveltäjä. Nämä kaksi elementtiä – laulu ja orkesteri – myös yhdistyvät hänen tuotannossaan siellä täällä. Suurimittaisen Ein deutsches Requiemin lisäksi Brahms sävelsi myös muun muassa kantaatteja sekakuorolle ja orkesterille. Gävlen sinfoniaorkesteri ja Eric Ericson -kamarikuoro tekevät niille kunniaa Ondinen uudella levyllä.

  • Syvällä elämän sietämättömässä keveydessä

    Levyarvio

    Felix Mendelssohnin kamarimusiikki on suotta jäänyt romantiikan raskassarjalaisten, Schumannin ja Brahmsin varjoon. Soinnillisesti kevyempi ja luonteeltaan näin vähemmän painavaksi koettu Mendelssohn oli todellisuudessa monella tavoin kypsän romanttisen ilmaisun tienraivaaja siinä missä Schumannkin – ja usein ennen häntä. Mendelssohn oli ajan hermolla jo parikymppisenä, useita vuosia ennen tulevaa hyvää ystäväänsä.

  • Lempeän karhumaista kuiskintaa

    Levyarvio

    Matthias Goerne levytti Bachin isot ja suurenmoiset bassokantaatit Ich will den Kreuzstab gerne tragen ja Ich habe genug jo kaksikymmentä vuotta sitten Camerata Academica Salzburgin ja Roger Norringtonin kanssa. Uusi levytys harmonia mundille on syvempi ja värikkäämpi: sekä Goernen oma ääni että Freiburgin barokkiorkesterin soitto ovat vivahteikkaampia – syvyyttä ja tulkintaa on tullut sekä nykyiseen barokkisoittoon että Goernen itsensä laulutaiteeseen.

  • Orfeuksen onnellisempi laskeutuminen manalaan

    Levyarvio

    Orfeuksen retki manalaan hakemaan rakasta Eurydikeään on yksi niistä tutuista, toistuvista antiikin aiheista, joiden pohjalta syntyi suuri määrä kantaatteja, teatterimusiikkia ja oopperoitakin jo 1600-luvulla. Oopperavillityksen imeydyttyä Italiasta Ranskaan vuosisadan jälkipuolella myös Orfeuksen – tuon suloisesti laulavan pastoraalisen sankarin – seikkailut taipuivat oopperoiksi. Marc-Antoine Charpentier ei juuri päässyt loistamaan suuren oopperan, tragedie lyriquen säveltäjänä, mutta sai kirjoittaa pienempiä kamariteoksia Marie de Lorrainen, Guisen herttuattaren kulttuurikodin muusikkona.