Kuolematon, mutta ei muuttumaton — 80-vuotias Mustanaamio modernin maailman pyörteissä

Viime vuodet ovat olleet supersankarielokuvien valtavan suosion aikakautta. Voiko modernien supersankareiden esikuva, kahdeksankymmentä vuotta täyttänyt Mustanaamio, nousta seuraajiensa kaltaiseen suosioon? Vai onko Mies, joka ei kuole koskaan, valmis vanhainkotiin?

Kuka oli ensimmäinen supersankari? Tästä kysymyksestä voi kiistellä loputtomiin. Voisiko sellaiseksi laskea Herakleen tai Akhilleuksen kaltaiset kreikkalaisen mytologian sankarihahmot? Entä viktoriaanisen ajan kansantarinoiden ja penny dreadful -kirjasten Spring-heeled Jackin? Ovatko Zorro, Tarzan tai Kippari-Kalle supersankareita?

Epäilemättä supersankarimaisia piirteitä löytyi ainakin 1920- ja 1930-lukujen taitteen kioskikirjallisuuden hahmoista, kuten avaruusseikkailija Buck Rogersista, salaperäisestä oikeudenpuolustajasta The Shadow’sta tai tutkimusmatkailija-tiedemiehestä Doc Savagesta.

Varmaa on, että huhtikuussa 1938 ensiesiintymisensä Action Comics -sarjakuvalehden ensimmäisessä numerossa tehnyt Superman eli suomalaisittain Teräsmies on hahmo, jossa useimmat supersankareiden tyypilliset piirteet loksahtivat lopullisesti paikalleen. Hän oli supervoimainen, ihonmyötäiseen asuun ja viittaan pukeutunut urbaanissa ympäristössä toimiva hahmo, jonka seikkailut uhkuivat kirkkaissa pääväreissä hohtavaa futuristisuutta.

Teräsmiehen pääasiallinen media ovat olleet sarjakuvalehdet, mutta hän on esiintynyt myös muun muassa sanomalehtien sarjakuvastripeissä, elokuvissa, televisiossa, radiossa ja peleissä. Aika ei ole juuri haalistanut hänen suosiotaan. Hahmon seikkailuista kertovat lehdet, kuten Superman ja Action Comics, lukeutuvat yhä Yhdysvaltojen myydyimpiin sarjakuviin.

Teräsmies aloitti supersankareiden suosion aikakauden, joka on jatkunut jo lähes kahdeksankymmentä vuotta. Nykyään Batmanin, Hämähäkkimiehen, Kostajien ja Rautamiehen kaltaiset hahmot tavoittavat valtavia yleisömääriä etenkin elokuvissa. Batmanista kertova Yön ritari (2008), Kostajat-supersankariryhmän valkokankaalla esitellyt The Avengers (2012) ja Rautamiehen kolmas esiintyminen Iron Man 3 (2013) lukeutuvat kaikkien aikojen katsotuimpiin elokuviin.

Yksi hahmo on kuitenkin kioskikirjallisuuden hahmojen ja modernien supersankareiden välimaastossa — tänä vuonna kahdeksankymmentä vuotta täyttävä Mustanaamio.

Hän on sankari, jota voi monilta osin pitää edelläkävijänä ja supersankareiden esikuvana. Silti hän ei ole enää pitkään aikaan nauttinut samanlaista suosiota kuin seuraajansa.

Mustanaamion ei voi väittää olevan millään muotoa unohdettu. Hänen seikkailujaan ilmestyy sanomalehtisarjakuvissa ja sarjakuvalehdissä tänäkin päivänä. Hän on seikkaillut sarjakuvien lisäksi valkokankaalla, televisiossa ja videopeleissä.

Mustanaamion kuva on löytynyt maalattuna Papua-Uusi-Guinean sotureiden kilpiin.

Vuosina 1986-2009 sankarilla oli oma Fantomenland-alueensa Parken Zoo -eläintarha-huvipuistossa Ruotsin Eskilstunassa. Onpa hänen kuvansa löytynyt jopa maalattuna Papua-Uusi-Guinean sotureiden kilpiin.

Yhdysvaltojen lisäksi Mustanaamion seikkailuja ilmestyy yhä muun muassa Ruotsissa, Norjassa, Australiassa ja Intiassa. Hän on hahmo, jonka Suomessakin lähes kaikki tuntevat. Kun Mustanaamion kustannuksella pilaillaan Pertti Jarlan Fingerporissa, ei vitsejä tarvitse useimmille liiemmin selitellä.

Suomella ja Mustanaamiolla onkin ollut pitkä suhde. Ensi kerran sankari esiintyi Suomessa sanomalehti Karjalaisessa jo vuonna 1940. Sarjakuvalehden sivuilla hän teki debyyttinsä vuonna 1949 ytimekkäästi nimetyssä julkaisussa Sarjakuvalehti. Mustanaamion oma lehti alkoi ilmestyä meillä vuonna 1966.

Parempiakin aikoja myös nimillä Mies, joka ei kuole koskaan ja Vaeltava aave tunnettu sankari on kuitenkin kokenut. Suomessa Mustanaamio-lehden viimeinen numero ilmestyi vuonna 2010. Vuodesta 2011 lähtien julkaistujen mustavalkoisten erikoisjulkaisujen ilmestyminenkin loppui vuonna 2013.

Yhdysvalloissa Mustanaamion sarjakuvalehdet eivät pääse lähellekään Batmanin, Teräsmiehen ja Hämähäkkimiehen kaltaisten sankareiden myyntilukuja. Sanomalehdissä Mustanaamio sentään seikkailee yhä sekä maanantaista lauantaihin julkaistavissa päivittäisissä stripeissä että viikoittain ilmestyvissä sunnuntaisarjakuvissa.

Mies naamion takana

Uudesta Mustanaamio-elokuvasta on huhuttu jo vuosia, mutta toistaiseksi hänen ainoaksi esiintymisekseen valkokankaalla (jos ei lasketa turkkilaisten Kizil Maske -elokuvien kaltaisia luvattomia versioita) on jäänyt 1996 ensi-iltansa saanut Billy Zanen tähdittämä The Phantom, joka menestyi ilmestyessään kehnosti sekä kriitikoiden arvioissa että katsojaluvuissa.

Selvää on, että Mustanaamiolla on ollut vaikeuksia siirtyä moderniin aikaan toisin kuin vain pari vuotta myöhemmin luoduilla Teräsmiehellä tai Batmanilla (ensiesiintyminen 1939) tai 1960-luvulla syntyneillä Hämähäkkimiehellä, Kostajilla tai Ryhmä-X:llä.

Mustanaamion loi vuonna 1936 yhdysvaltalainen paremmin Lee Falk -nimellä tunnettu Leon Harrison Gross. Vuonna 1911 St. Louisissa, Missourissa syntynyt Falk oli lapsesta asti ihaillut taikureita ja myyttien, kansanperinteen ja seikkailutarinoiden sankareita, kuten kuningas Arthuria, Robin Hoodia ja Tarzania. Näiden kiinnostustensa pohjalta hän loi The Phantomin eli Mustanaamion ja vuonna 1934 ensiesiintymisensä tehneen Mandrake the Magicianin eli Taika-Jimin.

Kummatkin Falkin luomat hahmot osoittautuivat valtavan suosituiksi. Ne seikkailivat sanomalehtien sarjakuvastripeissä televisiota edeltävänä aikana, jolloin ihmiset saattoivat lukea useita lehtiä päivässä. Vaikka radio oli hieman horjuttanut sanomalehtien asemaa, ne olivat 1930-luvulla yhä voimissaan.

Mustanaamion silmissä ei näkynyt lainkaan pupilleja, mikä teki hänestä sekä kiehtovan että hieman epäinhimillisen.

Kenties yksi syy vääryyksiä korjaavien seikkailutarinoiden sankareiden suosioon oli 1930-luvun suuri lama. Kovina aikoina ihmiset kaipasivat pakopaikkaa arjen kurjuudesta, ja tällaisen tarjosivat värikkäiden hahmojen fantastiset seikkailut.

Helmikuussa 1936 alkaneessa ensimmäisessä Mustanaamio-tarinassa The Singh Brotherhood esiteltiin monet hahmon peruspiirteet. Hän pukeutui ihonmyötäiseen trikooasuun, jonka päällä olivat tuon ajan voimamiesten inspiroimat uimahousut. Kasvonsa sankari oli verhonnut pienen mustan naamion taakse. Mustanaamion silmissä ei näkynyt lainkaan pupilleja, mikä teki hänestä sekä kiehtovan että hieman epäinhimillisen.

Vyöllään Mustanaamio kantoi kahta pistoolia, ja hänen lyödessä roistoja heidän leukaansa jäi pääkallomerkki. The Singh Brotherhood -tarinan ensimmäisistä ruuduista lähtien mukana oli myös tutkimusmatkailija Diana Palmer, josta tulisi vuonna 1977 Mustanaamion vaimo.

Tarinassa esiteltiin myös Mustanaamion lemmikkisusi Devil, hänen päämajansa Pääkalloluola sekä "pygmikannibaalien" poppamies Guran ja tämän Bandar-heimo, jota Mustanaamio johti.

Ensimmäisessä Mustanaamio-tarinassa kerrottiin myös Mustanaamion mytologinen syntytarina. Alun perin The Singh Brotherhoodissa vihjailtiin, että Mustanaamio oli todellisuudessa varakas tyhjäntoimittaja Jimmy Wells. Tarinan jatkuessa Falk kuitenkin muutti mielensä. The Singh Brotherhoodin puolivälissä paljastui, että nykyinen Mustanaamio oli viimeisin pitkässä linjassa naamioon verhoutuneita sankareita. Titteli oli siirtynyt jo vuodesta 1525 lähtien isältä pojalle, ja nykyinen Mustanaamio oli 21. Vaeltava aave.

Et koskaan löydä Mustanaamiota - hän löytää sinut.

Myöhemmissä tarinoissa Mustanaamio sai vielä Hero-hevosensa, ja hänen kotipaikakseen paljastui Afrikassa sijaitseva kuvitteellinen valtio Bengali. Pahan merkin roistojen leukaperiin ikuistavan pääkallosormuksen ohelle Mustanaamion vasempaan käteen tuli hyvän merkin tuottava sormus, jolla sankari painoi leimansa liittolaistensa ihoon.

Tärkeimpiä myöhemmin Mustanaamioon lisättyjä piirteitä olivat sankaria koskevat “vanhat viidakon sananlaskut”. Vaeltavan aaveen legendasta tekivät entistä vavahduttavamman sanonnat, kuten “et koskaan löydä Mustanaamiota - hän löytää sinut”, “joka näkee Mustanaamion kasvot, häntä kohtaa kauhea kuolema” tai “herätä pimeässä ja nähdä Mustanaamio - mikä kaamea kohtalo konnille”.

Uudenlaisia supersankareita

Mustanaamio oli alusta asti sekoitus uutta ja vanhaa. Etenkin ulkoisesti hän muistutti Teräsmiestä ja tätä seuranneita supersankareita. Hän oli ensimmäinen sankari, joka piti ihonmyötäistä trikooasua ja alushousuja trikoon päällä. Myös pupillittomista silmistä tuli yksi supersankareiden peruspiirteistä.

Toisaalta hän myös muistutti kioskikirjallisuuden hahmoja. Toisin kuin useimmat supersankarit, hän kantoi aseita, vaikka ei käyttänytkään niitä tappamiseen. Supersankarit seikkailivat tavallisesti kaupungissa, kun taas Mustanaamion päämaja sijaitsi Afrikan viidakossa. Hänen vihollisissaan oli superrosvoja muistuttavia fantastisempia hahmoja, kuten naispuolisista lentäjistä koostunut Sky Band, mutta myös vanhanaikaisia vihollisia, kuten merirosvoja ja itämaisia konnia.

Etenkin Mustanaamion kolonialistiset ja rasistiset piirteet ovat olleet vaikeita siirtää toimivasti nykypäivään, hieman samalla tavalla kuin Tarzanin tapauksessa. Kuinka perustella vuonna 2016 valkoinen sankari, joka johtaa Afrikassa lannevaatteisiin pukeutuneiden ja keihäitä heiluttavien “pygmikannibaalien” heimoa ja pieksee usein mustia tai itämaisia roistoja?

Erityisen vaikea tilanne Mustanaamiolla on nykypäivän supersankarisarjakuvien maailmassa. Yhdysvaltalaiset suuret sarjakuvakustantamot Marvel Comics ja DC Comics ovat 2010-luvulla panostaneet yhä vahvemmin monikulttuurisuuteen ja moniäänisyyteen. Yhä useammin supersankari ei ole valkoinen mies, vaan nainen, etnisen vähemmistön tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistön edustaja.

Ihmenaisen seikkailuja kirjoittava Greg Rucka kertoi, että pian omassa elokuvassaankin esiintyvä ikoninen hahmo on virallisesti biseksuaali.

Hyvä esimerkki kehityksestä on lokakuussa alkanut Marvel Comicsin uusi sarjakuva Champions. Supersankariryhmän jäseniin kuuluvat muun muassa tummaihoinen Hämähäkkimies Miles Morales, korealaisamerikkalainen Hulk Amadeus Cho ja pakistanilaisamerikkalainen Ms. Marvel eli Kamala Khan, joka on kustantamon ensimmäinen myös omassa lehdessään seikkaileva muslimihahmo.

Monet muutkin tunnetut supersankarit seikkailevat nykyään uudistettuina versioina. Ukkosenjumala Thorin alter ego on syöpää sairastava sairaanhoitaja Jane Foster, tämän hetken Wolverine on alkuperäisen hahmon naispuolinen klooni Laura Kinney ja Rautamiehen haarniskan on pukenut päälleen 15-vuotias afroamerikkalainen teinityttö Riri Williams.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajille on toistaiseksi jäänyt supersankariseikkailuissa monesti vähemmän tunnetun hahmon tai sivuhenkilön rooli. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut. Esimerkiksi Suomessakin suosittu hahmo Deadpool on panseksuaali ja Ryhmä-X:n perustajajäsen Jäämies homoseksuaali. Tärkeä ja kohua herättänyt askel otettiin syyskuussa, kun Ihmenaisen seikkailuja kirjoittava Greg Rucka kertoi, että pian omassa elokuvassaankin esiintyvä ikoninen hahmo on virallisesti biseksuaali.

Muuttuva Mustanaamio

Mustanaamion strippisarjakuvaseikkailut ovat yhä melko konservatiivisia. Sankari elää vieläkin Pääkalloluolassaan Bengalin viidakossa ja Bandar-heimon jäsenet ovat pukeutuneet yhä heinistä tehtyihin lannevaatteisiin. Heimon hallitsija Mustanaamio ei enää sentään ole, vaan esimerkiksi palmunlehvähattuinen Guran kuvataan rakkaaksi perheystäväksi.

Muitakin muutoksia on tapahtunut. Viimeisimmät Mustanaamio-stripit ovat sävyltään varsin kaukana klassisesta seikkailusarjakuvasta. Usein ne ovat keskittyneet enemmän poliittiseen juonitteluun ja Mustanaamion perhe-elämään kuin vauhdikkaaseen seikkailuun ja pahisten löylyttämiseen.

Viime vuonna alkaneessa The Twins' Futures -tarinassa jopa hieman kyseenalaistetaan Mustanaamion aseman periytyminen isältä pojalle. Tarinassa Mustanaamion ja Dianan kaksoset Kit ja Heloise ovat kasvaneet teini-ikäisiksi ja lähtemässä maailmalle opiskelemaan.

Ongelmia syntyy muun muassa siitä, että naispuolinen Heloise tahtoisi mielellään jatkaa isänsä jalanjäljissä, kun taas hänen veljensä Kit haluaisi surffata ja iskeä tyttöjä Havaijilla. Älykäs, ahkera ja vahva Heloise kuvataan selvästi hieman tyhjäpäistä ja mukavuudenhaluista veljeään soveltuvammaksi Vaeltavan aaveen rooliin.

Silti Heloise lähtee opiskelemaan tyttökouluun New Yorkiin ja Kit suuntaa kohti Himalajalla sijaitsevaa luostaria - ja uraa seuraavana Mustanaamiona.

Jos strippien kehitys on ollut varovaista, nykyään Dynamite Entertainmentin kustantamissa yhdysvaltalaisissa Mustanaamion sarjakuvalehtiseikkailuissa muutokset ovat olleet rajumpia.

Muutokset eivät ainakaan toistaiseksi ole tehneet Mustanaamiosta Batmanin tai Kostajien kaltaista kaupallista menestystä.

Tuoreimmissa tarinoissa Mustanaamion roolin on ottanut Taika-Jimin afrikkalainen apulainen Lothar, joka yrittää etsiä Vaeltavan aaveen tittelin todellista perijää. Vuonna 2015 julkaistussa King: The Phantom -sarjakuvassa oikeaksi Mustanaamioksi paljastuu biseksuaalinen teinityttö Jen Harris. Toistaiseksi sekä Lothar että Harris seikkailevat Mustanaamion roolissa.

Uudistumispyrkimykset ovat tervetulleita, mutta lopulta radikaalit muutokset sopivat huonosti hahmoon, jonka tarinassa perinteillä ja historialla on niin suuri osa. Muutokset eivät myöskään ainakaan toistaiseksi ole tehneet Mustanaamiosta Batmanin tai Kostajien kaltaista kaupallista menestystä. Vuonna 2016 sankarin liikanimi Vaeltava aave alkaa tuntua vähän liiankin osuvalta.

Jotain uutta, jotain vanhaa

Egmont Kustannus mainostaa blogissaan 26. lokakuuta ilmestyvää Mustanaamion 80-vuotisjuhlakirjaa Mies, joka ei kuole koskaan sanoin “vanhan ajan seikkailusarjakuvaa ilman turhia nykyajan hömpötyksiä”. Tähän mennessä Mustanaamiolla onkin ollut kaksi vaihtoehtoa: juuttua menneisyyteen tai uudistua niin paljon, että hahmo on muuttunut lähes tunnistamattomaksi.

Ehkä Mustanaamio voisi löytää sen kuuluisan kultaisen keskitien uuden ja vanhan välillä. Marvelin ja DC:n supersankareita on vuosien varrella muutettu aikaansa sopivaksi myös täydellistä remonttia hienovaraisemmin.

Esimerkiksi tilausvideopalvelu Netflixin hieno Luke Cage -sarja on ottanut alun perin vuonna 1972 mustille tehtyjen blaxploitation-elokuvien innoittamana syntyneen hahmon ja käsitellyt sen kautta hienosti mustaa kulttuuria ja sen asemaa 2010-luvun amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Sarja on selvä kunnianosoitus historialle, mutta samalla myös yhtä vahvasti tätä päivää kuin vaikkapa poptähti Beyoncén Lemonade-albumi.

Varmasti myös Mustanaamion kohdalla on mahdollista muuttaa vanhentuneita piirteitä ja löytää klassisen hahmon keskeiset vahvuudet. Mustanaamion, jos kenen, uskoisi pystyvän siihen. Onhan hän lopulta luonteeltaan synnynnäinen uudistuja. Hahmo, jonka nimen haltija vaihtuu, mutta jonka sisin pysyy samana vuosisadasta toiseen.

Artikkelissa käytetyt valokuvat ovat Mustanaamio-sarjakuvista Arvoitusten mestari, Merirosvoja näkyvissä!, Kilpajuoksu kuoleman kanssa, Kairon Ruusu ja Pandoran lipas. Sarjakuvien piirtäjä on Hans Lindahl. Egmont Kustannus.