Hyppää pääsisältöön

Lähiötarkastamattomuuden karut syyt!

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Lähiötarkastamattomuuden karut syyt!

Sanovat, että Suomessa on 270-290, tai jopa 350-450 kpl lähiöitä. (Yhtä mieltä ollaan siis vain siitä, että Suomessa lähiöitä ei ainakaan ole 291-349 kpl.)

Ajatellaanpa, että tämän kaltaisten lähiöepävarmuuksien ja mielipide-erojen taltuttamiseksi maahan perustettaisiin lähiötarkastajan virka, ja valitun virkamiehen pitäisi ainakin neljännesvuosittain (kevät, kesä, talvi, syksy) käydä joka lähiössä.

Jotta lähiöiden välille ei kuitenkaan pääsisi syntymään liian kalvavaa kilpailua, lähiötarkastaja ei koskaan saisi mennä lähiöstä X suoraan kymmeneen sitä lähinnä olevaan lähiöön, vaan hänen tulisi käydä ensin jossain kauemmassa lähiössä - ja tämänkään lähiön lähimpään kymmeneen lähiöön hän ei saisi mennä suoraan, jne.
Tällä tavalla kansa ei pääsisi liian helposti vertaamaan tarkastajan naamanilmeitä omassa ja viereisissä lähiössä.

Kuvitellaan lähiöiden määräksi kahden ääriluvun keskiarvo, 360 kpl.

Vaikka lähiöitä on paljon Etelä-Suomessa, on niitä pykätty kutakuinkin kaikkialle maahan.

Ahkerinkaan lähiötarkastaja ei työskentele vuoden jokaisena päivänä tai tee ympäripyöreitä työpäiviä.

Ja hutiloivinkaan lähiötarkastaja ei tohtisi poistua lähiötarkastuskäynniltä kuuntelematta lähiöläisten huolia, iloja, ehdotuksia, kruunaamatta Miss paikallista lähiötä, saati sitten juomatta kruunajaiskahveja, saunomatta ja osallistumatta pubitikkakilpailuun, vaikka pikaisestikin, ja vissypohjalta. (Ajomatka edessä, ja pubikäynti sitä paitsi tapahtuisi työaikaan.)

Lähiöiden tarkastamisaikataulun tulisi olla reilu, tai ainakin vaikuttaa reilulta kaikkien lähiöiden kannalta.

Kuinka lähiötarkastaja laskee kymmenen vuoden reitit, jos ensimmäinen ja viimeinen tarkastuskohde eivät saa olla samat kymmenvuotisjakson aikana, ja ainakin kaksikymmentä ei-ensimmäistä ja ei-viimeistä lähiötä täytyy tarkastaa eri kohdassa aikataulua kuin kolmena ja puolena viime vuotena?

Tarvitaan tietokone, eikö niin? (x) Kyllä.

Tietokoneella tarkastaja alkaa siis tehdä reittisuunnitelmia seuraaviksi kymmeneksi vuodeksi.

Mutta voi!

Valtiontalouden tilintarkastaja huolestuu nyt siitä, onko lähiötarkastaja siinä mielessä "kilpailuttanut" reitit, että hän on valinnut kaikista mahdollisista reiluista reiteistä ne, jotka ovat bentsiinikustannuksien kannalta edullisimmat.

Miten auttaa lähiötarkastajaa tässä asiassa, jos hänen matikkapäänsä ja / tai tietokoneensa laskentakapasiteetti ja /tai käytettävissä oleva työ- ja prosessoriaika eivät näytä riittävän reittien laskemiseen valtiontalouden tilintarkastajan edellyttämällä tavalla - ainakaan niin, että itse lähiötarkastuksille jäisi riittävästi aikaa?

Matematiikanopettajani sanoi, että matematiikka on helppoa, koska se perustuu aiemmin opitulle. Joko hän valehteli, tai sitten olen ollut ekana matikantuntina kipiänä kotona, ja siksi matematiikan loppu ei kaiketi selkiä minulle ikinä.

Katsotaan siis Googlesta. (Tai DuckDuckGo:sta, jos halutaan yrittää vältellä NSA:n verkkoja. Ironista kyllä - hyviä matemaatikkoja pestaa työhön juuri NSA / GCHQ. Jäklimmäinen on vielä kai ainakin toistaiseksi EU:ssa, joten sieltä voinevat laskupäikkäimmät suomalaisetkin toistaiseksi kysellä työtä.)

Riittävän hyvä pohjamalli saadaan Kauppamatkustajan ongelmasta (Travelling salesman problem)

Siteeraan Wikipediaa sen kohdalta:

(...) Ongelman teoriassa ratkaiseva tietokoneohjelma sinänsä on helppo tehdä. :)

Ongelma kuuluu joukkoon tehtäviä, joille oletetaan olevan mahdotonta laatia "käytännössä laskettavissa olevaa" ratkaisualgoritmia, joskaan tätä ei ole todistettu. :(

Käytännössä laskettava tarkoittaa tässä sitä, että suoritusaika kasvaisi kaupunkien määrän kasvaessa enintään polynomiaalisesti, esimerkiksi siten, että kaupunkien määrän n-kertaistuessa suoritusaika kasvaisi nˆ2-kertaiseksi tai n^3-kertaiseksi.

Matemaattisesti kuvattuna ongelmassa on annettu täydellinen painotettu graafi, jolle pitää etsiä Hamiltonin kierros, jolla on pienin kokonaispaino.

Ongelman voi ratkaista laskemalla kaikki mahdolliset kulkureitit ja valitsemalla nopein, mutta jos graafin solmuja (kaupunkeja) on n kappaletta, tähän ratkaisuun vaaditaan (n−1)! permutaatiota, joten tämä ratkaisu muuttuu nopeasti epäkäytännölliseksi solmumäärän kasvaessa. Dynaamisen ohjelmoinnin kautta paras mahdollinen aikakompleksisuusluokka on O(2ˆn).

Kyllä/ei-ongelmamuodossa ("Jos joukosta valitaan reitti x, jonka hinta tiedetään, onko olemassa kulkureitti, joka on halvempi kuin x?") ongelma on NP-täydellinen.

Ratkaisuilla on merkitystä monella alalla, kuten logistiikassa. Vaikka täydellistä ratkaisua ei todennäköisesti voida laskea, on olemassa ohjelmia, jotka etsivät käytännössä riittävän hyviä reittejä.

Vai vielä mitä kukkua! Että sillä paljon mainostetulla matematiikallako ja valtion kalleilla tietokoneilla ei todennäköisesti voida edes laskea parasta ratkaisua, vaan sokkona pitäisi hyväksyä, että "ei osattu laskea, mutta tässä on tulos joka meistä jätkien kanssa ja reskontran Siljan ja Pirren kanssa huntturassa arvellessa oli riittävän hyvä tulos! Että käykö tämä, vai arvellaanko joku toinen, eri tulos, mieluummin?"

Hohoo, mitä julkeutta!

Mitä jos lääkäri sanoisi laskenta-ministerille, että en osaa laskea paljonko lääkettä pitää suoneen laittaa, mutta mitä jos ruutataan arviolta! N'otta hihaa rullalle, jos saan pyytää!

Suomesta puttuu - ehkä onneksi - lähiötarkastajan virka. (Ja nyt tiedämme, miksi!)

En olisi uskonut ikinä sanovani tätä, mutta kun on säästetty ja säästetty, niin ei nuin paljon olisi valtion kannattanut matematiikassa säästää, ettei osata laskea myyntitykin työmatkaa!

Entäs kun valtion pitäisi laskea isoja urakoita jne! (Puolustusvoimillakin niin huono laskupää, että ovat tiämmä ostaneet räipettä vielä halvemmalla kuin piti. Nyt pakko keksiä mihin sekin raha eri ministeröissä saadaan äkkiväkisin sukanvarretuksi, ettei kansa penää takaisin.)

Mutta jos joskus silti tulisi tarve perustaa lähiötarkastajan virka, niin voisiko joku Yleisradion koodarihip- tai siis, koodarihepuista tai joku yli-insinööri tai kunnan päämatemaatikko kertoa edes suunnilleen, millainen olisi lähiötarkastajan tarkastusmatkareitistö - vaikka vähän yksinkertaistettunakin?

Koska luulen, että tarkastaja joutuisi liikkumaan aika haipakkaa, oletamme, että hänelle hankittaisiin virka-autoksi Bentley Mulsanne Speed (saatan muistaa mallinimen väärin, kun en nyt näe autotalliin tästä kirjoituspaikaltani, kuitenkin semmoinen malli,) jonka huippunopeus on 305 km/h.

Toki tarttisi tarkastaja pika-autoonsa myös hälytysajoneuvovalon, ja lain edellyttämän, hienon ja räikeä-äänisen äänitorven.

Auton hälytysäänimerkin tulisi - harmien välttämiseksi - olla mahdollisimman paljon jäätelöautoäänestä poikkeava.

(Esim. jäätelöautoäänisillä poliisiautoilla ajelu - somuudestaan huolimatta - muuttuisi pian anarkiaksi, kun lapsi- ja vanhempilaumat alkaisivat keinuttaa poliisiautoja nurin "kerta ei tullut jäätelöä, vaikka ääni lupasi!)

Toivoo:

Yksi monten puolesta

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat