Hyppää pääsisältöön

Sattumanvaraisuuden ja monimutkaisuuden kauneutta. Avaruusromua 30.10.2016

neulansilmä, kaksi atomia, symbolinen kuva
neulansilmä, kaksi atomia, symbolinen kuva Kuva: Yle neulansilmä, atomeja

Albert Einstein astuu sisään baariin, kävelee tiskille ja sanoo baarimikolle: ”Minulle yksi olut ja toinen ystävälleni Werner Heisenbergille”.

Baarimikko katsoo ympärilleen ja kysyy: "Onko sinun ystäväsi täällä?". ”No, tuota”, vastaa Einstein, ”hän on täällä ja hän ei ole täällä”.

Fyysikko Werner Heisenberg tunnetaan epätarkkuusperiaatteestaan. Sen mukaan alkeishiukkanen voi olla yhtaikaa monessa paikassa. Tai tarkemmin sanoen, alkeishiukkasen paikkaa ja nopeutta ei voi mitata yhtaikaa mielivaltaisen tarkasti.

Tarkka mittaaminen on mahdotonta. Jos hiukkasen paikka yritetään määritellä tarkasti, tieto sen nopeudesta muuttuu yhä epätarkemmaksi. Ja jos hiukkasen nopeus yritetään mitata tarkasti, tieto sen sijainnista muuttuu yhä epätarkemmaksi.

Heisenberg esitti, että mittaaminen vaikuttaa mittaamisen kohteeseen, että kohde ei mittaamisen aikana ole enää sama kuin ennen mittaamista.

Kvanttimekaniikan mukaan alkeishiukkaset ovat yhtaikaa kahdenlaisia, ne ovat sekä hiukkasia että aaltoja. Tämän hiukkasen kaksoisluonteen sanotaan olevan Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen ydin.

Heisenberg itse sanoi, että tuo hiukkasen kaksoisluonne, se että se on yhtaikaa sekä hiukkanen että aalto, se on vain vertauskuvallinen tapa ilmaista jotakin, joka on meidän ymmärryksemme tuolla puolen.

Ja kuten monissa kvanttimekaniikan asioissa, myös tässä Heisenbergin epätarkkuusperiaatteessa on jotakin, joka ei istu meidän arkiseen tapaamme hahmottaa maailmaa ympärillämme. Esimerkiksi se, että hiukkanen todella sijaitsee monessa paikassa yhtaikaa, kunnes ihminen mittaamalla määrittää sen paikan.

Kvanttimekaniikka on outoa, mutta se kuvaa todellisuutta erittäin hyvin, se toimii. Esimerkiksi nykyinen nanoteknologia perustuu kvanttimekaniikkaan. Kvanttimekaniikka kuvaa asioita alkeishiukkasten tasolla, siellä, missä niin kutsuttu klassinen mekaniikka ei päde.

Kvanttimekaniikka on todennäköisyyksiin perustuva teoria. Oikeastaan se on vain matematiikkaa, jolla hahmotetaan todennäköisyyksiä. Kvanttimekaniikka ei kerro, miksi todellisuus on sellainen kuin se on. Se vain onnistuu kuvailemaan sitä hyvin.

Tämä on mielikuvitusta ruokkiva ajatusrakennelma, eikä ole mikään ihme, että eri alojen taiteilijat ovat aika ajoin innostuneet asiasta. Maailma ei olekaan sellainen kuin on luultu: se on monimutkaisempi ja epävarmempi.

Brittiläinen muusikko Richard Walker tunnetaan yhtyeestään Amp, ja hänet tunnetaan myös taiteilijanimellään Richard Amp, kuten myös sooloprojektistaan Amp Studio.

Tupla-albumillaan Uncertainty Principles Richard on viehättynyt epätarkkuusperiaatteen ajatuksista, joita hän on soveltanut musiikin luomiseen. ”Tämä on kunnianosoitus sille kauneudelle, jota sattumanvaraisuus ja monimutkaisuus voivat tuottaa”, hän sanoo.

“Ammattilainen on se, joka tuntee oman alansa pahimmat virheet ja osaa välttää niitä”. Näin sanoi tuon äsken puheena olleen epätarkkuusperiaatteen esittäjä, fyysikko Werner Heisenberg.

Jos nyt vähän vedetään mutkia suoriksi, seuraavassakin voi kuulla Heisenbergin ajatusta. Kaksi ammattilaista, jotka tuntevat oman alansa pahimmat virheet ja osaavat välttää niitä. Onko niin, että tässäkin asioiden tila ja paikka määrittyvät vasta kun niitä aletaan mittaamaan? Onko niin, että ennen sitä asiat olivat monessa paikassa yhtaikaa? Kaksi elektroniikan ammattilaislegendaa yllättäen yhdessä, ensimmäistä kertaa samaan aikaan samassa paikassa. Christian Fennesz ja Jim O’Rourke.

Kaksi Anthony-nimistä miestä Australiasta. Sattumalta tai ei. Anthony Burr ja Anthony Pateras sanovat tekevänsä psykoakustisia kokeita ja äänellisiä matkoja Morton Feldmanin hengessä.

”Me emme kuule sitä mitä me kuulemme, vaan sen minkä me muistamme”, sanoi Morton Feldman. Ajatusta jatkavat Anthony Burr ja Anthony Pateras, yhteisellä albumillaan The Long Exhale, pitkä uloshengitys.

Puolalainen Wolfram julkaisi edellisen levynsä yksitoista vuotta sitten. Kyllä, yksitoista vuotta. Musiikkibisneksessä se on pitkä aika, mutta ei tällaisessa marginaalimusiikissa ehkä niin pitkä. Täällä kun ei vaadita tavanomaista albumi per vuosi ja kiertue päälle -tahtia, vaan täällä pellepelottomat touhuilevat oman aikakäsityksensä mukaan, vailla musiikki- ja viihdeteollisuuden paineita ja kiireitä. No, ei Wolfram mitenkään työttömänä ole ollut, vaan tehnyt musiikkia monille kokoelmille, tehnyt elokuvamusiikkia, teatterimusiikkia ja rakentanut ääni-installaatioita. Mutta silti, yksitoista vuotta on jonkinmoinen tauko omien albumien tekemisessä ja se on päättynyt. Uusi albumi on nimeltään X tai kymmenen, miten sen nyt haluaa lukea. Musiikki on tuoretta ja tunnistettavaa, ja levy-yhtiön tiedotteessa Wolfram lupaa lisää uutta musiikkia pikapuoliin, ei kymmenen vuoden päästä. Ehkä tuo kannattaa uskoa.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

AVARUUSROMUA 30.10.2016 - OHJELMAN MUSIIKKI:
RICHARD AMP/AMP STUDIO: Tiller (Uncertainty Principles)
RICHARD AMP/AMP STUDIO: Slip (Uncertainty Principles)
RICHARD AMP/AMP STUDIO: Tiller (Uncertainty Principles)
RICHARD AMP/AMP STUDIO: Flashbacks (Uncertainty Principles)
CHRISTIAN FENNESZ & JIM O’ROURKE: I Just Want You to Stay (It’s Hard for Me to Say I’m Sorry)
ANTHONY BURR & ANTHONY PATERAS: Some Association That I Didn’t Know About (The Long Exhale)
WOLFRAM: Introspectiv (X)

BONUS:

Kaksoisrakokoe!

Kvanttimekaniikkaa!