TV1 keskiviikkona 2.11.2016 klo 22.00 - 22.50, uusinta lauantaina 5.11. klo 17.10
Yle Areenassa vuoden ajan.
Terapeutit, psykologit ja lääkärit auttavat työkseen ihmisiä hädän hetkellä. Entä kun omassa elämässä myllertää, pystyvätkö he soveltamaan omaa ammattitaitoaan itseensä?
Inhimillisessä tekijässä terapeutti Tommy Hellsten, psykologi Ilona Rauhala ja lääkäri Erkki Perämäki keskustelevat aiheesta toimittaja Sari Valton kanssa.
Lisää menestystä
Tunnettu ja menestynyt terapeutti Tommy Hellsten oli muutamia vuosia sitten uuden edessä. Hänen yrityksensä oli toteuttanut erään toisen valmennusyrityksen kanssa onnistuneen yhteistyön. Syntyi ajatus yhdistää firmat.
Edessä siinsi entistä menestyneempi tulevaisuus ison fuusioituneen yrityksen kanssa. Tarkoitus oli mennä vahvasti työelämään - muun muassa pankkiketjuihin - ja viedä sinne valmennuksen muodossa uudenlaista inhimillisempää johtamismallia.
Hellstenin yritys osti tämän toisen valmennusyrityksen. Alle kahdessa vuodessa kävi kuitenkin köpelösti. Monista syistä johtuen yritysfuusio epäonnistui ja lopulta kaupasta oli jäljellä enää vain siihen otettu velka, jonka vakuutena oli Hellstenin iso kotitalo.
Pikkuhiljaa tilanteen vakavuus alkoi selvitä Hellstenille. Hän oli vaarassa menettää taloudellisesti kaiken: yrityksensä, kotinsa, veneensä, rahansa - jopa elämäntyönsä.
"Koin, että koko siihenastisen elämäni työn merkitys menee tuhkana ilmaan. Koin syvää arvottomuuden tunnetta. Syvällä rakenteessani on vahva vakuuttuneisuus omasta arvottomuudesta, jota olin sitten yrittänyt kompensoida menestyksellä ja tekemisellä, egoon ripustautumisella. Jouduin kohtaamaan vastoinkäymisen, joka osui kipeimpään kohtaani."
Onko tämä minun elämäni?
Ilona Rauhala on psykologiseen valmentamiseen erikoistunut yrittäjä, jonka päätyö on auttaa työelämän avainhenkilöitä soveltamaan psykologista tietoa muutoksissa ja vaikeissa tilanteissa. Tätä psykologista tietoa hän on tarvinnut myös oman elämänsä kriiseissä.
Hän on kokenut kaksi avioeroa ja 35-vuotiaana yhdistetyn murrosiän ja keski-iän kriisin.
"En kokenut teininä varsinaista murrosikää, koska siihen ei ollut tarvetta. Minulla on mahtavat vanhemmat, jotka tukivat minua ja antoivat tilaa. Kuitenkin sitten noin 35-vuotiaana aloin elää vaihetta, jossa huomasin miettiväni vahvasti, ovatko elämässäni olevat asiat omia valintoja, onko tämä minun elämääni”, Ilona kertoo.
”Minulla oli paha olla ja rintaa puristi. Koin, että minun pitää irtaantua erilaisista kytköksistä. Laitoin hetkellisesti välit poikki vanhempiini, joita silloin syytin kaikesta. Olin aggressiivinen ja vihainen. Mielialat heittelivät ja olin uhmakas. Lihoin 20 kiloa. Pelkäsin hulluksi tulemista ja elämänhallinnan menettämistä."
Lääkärikin voi masentua
Erkki Perämäki toimii Seinäjoen keskussairaalassa keuhkolääkärinä. Parikymmentä vuotta sitten hän sairastui masennukseen.
Alkoi tulla unettomuutta, uupumista, muistin pätkimistä ja keskittymiskyvyn heikkenemistä. Introverttia luonnetta potilaskontaktit väsyttivät. Masennus kroonistui ja on haitannut Perämäen elämää näihin päiviin asti.
"Uskon, että masennukseeni on vaikuttanut paitsi geneettinen alttius myös työni kuormittavuus kaltaiselleni hauraalle ihmiselle. Ehkä ammatti olisi pitänyt valita toisin."
Miten asiantuntija jaksaa?
Miten sitten asiantuntija jaksaa olla asiakkaille aina parhaimmillaan ja neuvoa heitä, jos heidän omassa mielessään on alakuloa ja ahdistusta?
"Minulla on sellainen ihmeellinen juttu, että kun vastaanottotilanteessa tai luennolla kohtaan ihmisiä, niin menen läsnäolon tilaan ja se oma problematiikka jää taustalle. Olen läsnä intensiivisesti ja lähden tilanteesta pirteämpänä kuin siihen tulin. Joskushan on tietysti niin, että kun tekee tällaista työtä, niin ihmiset lähtökohtaisesti odottaa, että olet ihminen, joka on aina oikeassa ja joka aina tietää vastaukset. Silloin jos lähtee siihen mukaan, alkaa etääntyä omasta varjostaan ja lopulta juoksee siitä liian kauas. Jos taas elät koko ajan siinä varjossa, omat heikkoudet tiedostaen, ei tarvitse yrittää olla mitään muuta kuin on”, Tommy Hellsten sanoo.
”Kun on yhteys omaan keskeneräisyyteensä, olo helpottuu, koska sitä ei tarvitse juosta pakoon mihinkään erinomaisuuteen. Jostain syystä kuitenkin on sellainen oletus, etteikö tähän ammattikuntaan ja moneen muuhun, vaikkapa pappeihin, poliiseihin, opettajiin ja lääkäriin, saisi liittyä mitään varjoa."
Vaikea myöntää heikkoutta
Erkki Perämäki sanoo, että lääkäreillä saattaa nimenomaan olla vaikeuksia myöntää omia heikkouksia. Pitää olla menestynyt ja vahva. Sen takia Perämäenkin oli aikoinaan vaikeaa hakea sairaslomaa.
"En kuitenkaan jaksanut enää tehdä masennuksen ja uupumuksen pahimmissa vaiheissa työtä. Sairasloman hakeminen oli myös siksi, että olen hyvin velvollisuudentuntoinen”, Perämäki sanoo.
”Tiesin, että jos jään pois töistä, kuormitan muita lääkäreitä. Asia ratkesi lopulta niin, että pääsin Aslak-kuntoukseen, jossa sitten psykiatrin konsultaation kautta päädyin sairaslomalle. Sittemmin olen ollut joitakin jaksoja sairaslomalla, viimeksi vuonna 2013. Nyt teen nelipäiväistä viikkoa, enkä mitään sivutoimia, luottamustoimia tai tutkimuksen tekoa. Tunnistan oman jaksamiseni rajat."
Ilona Rauhala kokee, ettei hänen myllerryksensä vaikuttanut asiakastyöhön. Ehkä asiaan vaikutti se, ettei hän tehnyt terapiatyötä vaan yritysvalmennusta. Työroolista oli apua.
"En tee työtäni omalla persoonallani, vaan olen opetellut koulutuksen ja kokemuksen kautta työni. Ammattitaitoa on se, että pystyy tekemään tätä työtä huolimatta omista kriiseistä. Valmentajana minulla ei tarvitse edes olla vastauksia, vaan pikemminkin haastan asiakasta itseään ajattelemaan asioita toisin. Pelkäsin kyllä jossain vaiheessa menettäväni työkykyni, koska stressitasot olivat niin korkealla."
Ilona ei häpeä avioeroa
Entä kuinka paljon omasta ammattitaidosta on ollut apua oman elämän kriisissä?
"Minulla kyllä jonkin verran. Olen alan ammattilaisena tajunnut, että pahassa olossa pitää hakea apua. Kynnys hakeutua erilaisiin terapioihin on ollut minulla matala. Sen verran nyt tässä aikuisiän kriisissäni ammattini vaikutti, että mieluummin kuin sanalliseen terapiaan, niin hakeuduin kehoterapiaan. Varmasti sitä myös tiedosti jollain lailla, millaista vaihetta elää ja että siitä voi selvitä, kun asiat käsittelee," Ilona Rauhala kertoo.
Rauhalan terapian aikana kävi niin, että hän erosi lastensa isästä.
"Eroon liittyi helpotusta, mutta myös jonkinlaista häpeää. Tein siihen aikaan televisiossa omalla nimelläni kulkevaa keskusteluohjelmaa ja minut oli tavallaan nostettu jalustalle ihmiseksi, joka osaa nämä asiat. Sen takia eroni jotenkin hävetti. Sittemmin minulta pyydettiin kirjaa eroamisesta ja sen myötä aloin pitää eräässä lehdessä parisuhdepalstaa. Sanon palstallani suoraan, että joskus eroaminen on paras vaihtoehto. Haluan nyt viedä sitä sanomaa eteenpäin, että siinä ei ole mitään häpeämistä. Ihmiset elävät pitkään ja aina se ensimmäinen kumppani ei ole se, jonka kanssa ollaan elämän loppuun asti. Pitää miettiä, tuoko suhde energiaa ja hyvää oloa vai ei."
Tommyllä on levollinen mieli
Tommy Hellsten sanoo, että on vaikeaa määritellä, kuinka paljon oma ammatillinen tietämys mielen prosesseista auttoi häntä itseään.
"Varmaankin sitä kuitenkin pahimman tuskan keskellä jotenkin oli sellainen ammatillinen käsitys, että okei, tästä päästään läpi. Olin itse aina aiemmin sanonut muille, että ihminen saa ne vaikeudet, joita hän tarvitsee. Mietin, pystynkö soveltamaan tätä lausetta itseeni ja ainakin yksi aivosoluistani uskoi lauseen olevan totta. Ihminenhän on loppujen lopuksi aika sietämätön, jos hän ei ole kokenut mitään vaikeuksia. Halusin myös testata teesiäni 'saat sen mistä luovut'. Päätin hyväksyä, että menetän kaiken omaisuuteni, myös veneeni, joka on minulle kuin ruumiinjäsen. Ajattelin, että hyvä on, näin käyköön, ovathan ihmiset selvinneet pahemmastakin. Ja kun tein tuon täydellisen hyväksynnän päätöksen, asiat alkoivatkin muuttua," Hellsten kertoo.
Yritykselle alkoikin tulla taas tilauksia ja löytyi pankki, joka olisi myöntänyt lainan, jonka avulla olisi vältetty kotitilan myyminen. Hellstenit päättivät siitä huolimatta myydä kotinsa ja päästä sillä tavalla eroon yritysfuusiossa syntyneestä velasta. Nyt kiinteää omaisuutta on vähemmän, mutta mieli on levollisempi.
"Ihminen ei tarvitse paljoakaan. Ja loppujen lopuksi kävi niin, että se mitä olin eniten pelännyt - asemani murskaantumista - olikin parasta mitä minulle on tapahtunut. Tilalle on tullut elämänmuutos, jota en olisi osannut itse suunnitella. Nyt teen vähemmän töitä, mutta saan enemmän aikaan. Oloni on huolettomampi. Kun egonviritelmät ovat jääneet pois, olen enemmän läsnä. Olin elänyt pelossa, nyt elän levollisena ja kannettuna. Ulkoinen menestys ja julkinen tunnustus olivat ennen minulle tärkeitä. Odotin jopa kutsua linnaan. Nyt sellaisten asioiden merkitys on täysin murentunut", sanoo Hellsten.
Erkki kannattaa avoimuutta
Erkki Perämäki sanoo omasta ammattitaidostaan olleen se hyöty, että hän tietää, miten masennuslääkkeet toimivat ja syö niitä vastustelematta.
"Monilla ihmisillä on lääkevastaisuutta, mutta minä ymmärrän niiden toimintamekanismin. Olen joissakin vaiheissa jättänyt lääkkeet pois ja tilani on huonontunut. Lääkkeet yhdessä terapian kanssa ovat auttaneet minua. Sen olen masennuksestani oppinut, että ikäviä asioita ei kannata peitellä. Peittely ei tule kuitenkaan kestämään. Avoimuus kannattaa."
En tiedä vastausta!
Tommy Hellsten sanoo, että jos joskus hänellä onkin ollut vimmaa neuvoa muita ja tietää aina ne oikeat vastaukset, niin nykyään luennolla hän uskaltaa myös vastata jonkun kysymykseen, että en tiedä.
"Mutta hämmästyttävintä on, että kun annan itselleni luvan olla tietämätön ja hyväksyn, ettei minulla ole hallintaa, niin silloin luiskahdan läsnäolon tilaan. Ikään kuin avaudun ylöspäin ja saan intuitiivisen tiedon asiasta. Ensireaktio saattaa olla, että en tiedä, mutta sen hyväksymällä minussa syntyykin vastaus", Hellsten kuvailee.
