Hyppää pääsisältöön

Kaksi tarinaa Koivukylän lähiöstä

Kerrostaloja Koivukylässä Vantaalla (1980)
Kerrostaloja Koivukylässä Vantaalla (1980) Kuva: Pentti Palmu / Yle kerrostalot,Koivukylä,Vantaa,Havukoski

"Lähiö on kansanvaelluksen keräyspaikka. Rakennusyhtiöiden tarpeiden mukaan asuntolokeroita tuolla poikittain, täällä pinoon ja ovi kiinni." Kell' onni on -sarjaan vuonna 1980 kuvatut dokumentit Koivukylän lähiöstä Vantaalla eivät anna sen asukkaiden elämästä kovin ruusuista kuvaa. Lähiöelämää kuvataan kahden perheen, vuokratalossa asuvien Lahtisten ja "paremmassa" aravatalossa asuvien Väisästen, kautta.

Lähiö on paikka, joka on kaukana.

"Helsingissä, Vantaalla, Espoossa, Turussa, Tampereella. Missä tahansa. Lähiö on paikka, joka on kaukana." Toimittaja Paula Lehdistö kuvailee 12 kerrosta -dokumentissa lähiössä asumista koruttomasti.

Lahtisen perhe asuttaa yhtä niistä 84 asunnosta, jotka sijaitsevat 12-kerroksisessa kerrostalossa Koivukylässä. Perhe muutti työn perässä maalta kaupunkiin vuokrataloon. Isä Jorma Lahtinen on töissä valimossa, äiti Virva Lahtinen hoitaa päivisin kotona, kahden oman lapsen lisäksi, naapurin lasta pientä korvausta vastaan.

Talolla on huono maine. Se on kaupungin ja suuren yrityksen yhteinen vuokratalo, jossa on levottomuuksia ja ilkivaltaa enemmän kuin viereisessä aravatalossa.

Vuokratalon ja viereisen aravatalon asukkaiden välissä on "näkymätön muuri". Virva kertoo, kuinka aravatalon asukkaat eivät pitäneet siitä, kun vuokratalosta tultiin tamppaamaan mattoja heidän mattotelineilleen. Ja jos lapset sattuvat juoksemaan aravatalon pihalta vuokratalon puolelle, rientävät vanhemmat hakemaan heidät pois.

Asunnon hankinta on yhä useammalle elämäntehtävä, joka tukahduttaa elämän.

Heikki ja Hellevi Väisänen asuvat lapsineen omassa aravatalossa. Hekin ovat muuttaneet sinne maalta. Haaveissa siintää omakotitalo, jonka pihalla saa vapaasti puuhastella.

"Betonikylät ei kiehdo", toteaa perheenisä. Mutta maalta oli tultava kaupunkiin työn perässä. Rahat eivät riitä toistaiseksi muuhun asumismuotoon. Heikki toimii konduktöörina, Hellevi hoitaa kolmea pientä lasta kotona.

Väisäset saivat aikoinaan hankittua ensimmäisen omistusasunnon Hellevin mummon perinnön ja velkarahan turvin. Siitä he sitten muuttivat isompaan aravataloon kaupunkiin.

Rahasta on tiukkaa. Hellevi kertoo, kuinka ruokaostokset on suunniteltava tarkkaan ja kaupassa omia niukkoja ostoksia tulee joskus verrattua muihin: "Kyllähän sen näkee kun toisilla on kärry täys tavaraa".

Mutta jostain olisi silti säästettävä, jos mielii toisenlaista asuntoa. Perhe käy yhtä omakotitaloa katsomassakin. Joka kuukausi olisi saatava tuhat markkaa säästöön, jotta unelmat voisivat toteutua.

Tapani Mansikkalan ohjaamat dokumentit ovat osa "Kell' onni on" nimistä ohjelmasarjaa, jossa tarkasteltiin hyvinvoinnin piirteitä ja osatekijöitä suomalaisessa elämäntavassa.

Vantaalla sijaitseva Koivukylä on saanut nimensä alueella sijainneen koivumetsän mukaan. 1960-luvulta alkaen alue kasvoi nopeasti, mihin vaikutti sijainti pääjunaradan varrella ja voimakas maaltamuutto.

1970-luvulla asutus laajeni pääradan itäpuolelle perustetulle Havukosken lähiöalueella. Havukosken suunnittelussa käytettiin ajan viimeisimpiä lähiösuunnittelun perusteita ja se saikin kansainvälistä tunnustusta lähiörakentamisen esimerkkialueena. Virallisesti Koivukylä ja Havukoski kuitenkin ovat eri kaupunginosia, joiden rajana on päärata.

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto