Tämä SuomiLOVE-tarina kertoo Päivistä, joka uskalsi edetä parisuhteessa supernopeudella Don Huonojen kappaleen siivittämänä.
”Olin kesällä 2002 hiukan vaille 2-vuotiaan tytön yksinhuoltajaäiti. Olin tutustunut mukavaan mieheen ja päätimme tavata, mutta treffeistä ei missään nimessä ollut kyse. Päätimme mennä kahville, minä otin mukaani tyttäreni ja hän koiransa. Eräänä heinäkuisena iltapäivänä sitten tapasimme Imatran Rosson terassilla kahvikupin äärellä.
Kotiin lähtiessäni mies, Jaakko nimeltään, sanoi, että voisin laittaa viestiä, jos haluaisin tavata uudelleen. Laitoinkin viestin - heti kotiin päästyäni! Sen jälkeen tapailimme lähes päivittäin, ja jo muutaman viikon kuluttua menimme tyttäreni kanssa Jaakon luo yökylään. Hän soitti ennen vierailua ja kysyi tyttäreni lempiväriä, mitä en siinä sen kummemmin ajatellut. Eihän kaksivuotiailla oikein edes ole lempiväriä, joten sanoin vain, että varmaan vaaleanpunainen. Kun illalla menimme kylään, oli hän hankkinut vaaleanpunaisen potan ja pienten lasten hammasharjan. Työhuoneeseensa hän oli hankkinut nalleja tyttäreni iloksi. Siinä kohden olin aika lailla hurmattu nainen!
Meidän aikomuksenamme oli lähteä varhain seuraavana aamuna Kotkaan asuntomessuille ja käydä samalla miehen vanhempien luona kylässä. Ehdin vähän kauhistella, miten vauhdilla homma etenee. Mutta sitten lueskelin sattumalta minulle tärkeällä nettifoorumilla laulujen sanoja käsittelevää keskustelua. Siinä kirjoittajat kertoivat, mitkä tekstit ovat heille tärkeitä. Törmäsin ystäväni kirjoittamaan pätkään:
"Luodinkestävää sydäntä ei oo vielä keksittykään,
turha pelätä laukausta
sillä yksinäisyys saman reiän nakertaa."
Se pysäytti minut tajuamaan, että olin löytänyt ihmisen, "josta oikeesti välitän", kuten tässä Don Huonojen Hyvää yötä ja huomenta -laulussa sanotaan. Päätin tehdä, kuten laulu kehottaa: "pidä siitä kii, älä usko kyynisiin lauseisiin”.”
Insinöörimäinen lähestymistapa
”Nuo laulun sanat olivat mielessäni, kun asuntomessureissulla pääsimme Jaakon vanhempien luo ja istuskelimme kahvin jälkeen kahdestaan. Silloin hän kosi minua – ja vastasin kyllä. Ensimmäisestä tapaamisestamme oli tuolloin kulunut muutama viikko. Muutimme yhteen kaksi kuukautta tapaamisen jälkeen ja häitämme juhlittiin päivälleen puoli vuotta tuosta terassikahvi-iltapäivästä. Tänä vuonna meillä oli 13-vuotishääpäivä.
Kosinta oli hyvin insinöörimäinen. Tuleva aviomieheni kysyi, olenko ajattelut elämääni kuinka pitkälle. Että mitäs sanoisin, jos seuraavan puolen vuoden aikana mentäisiin naimisiin ja siitä puolen vuoden sisään saataisiin lapsi! Minuun ilmiselvästi tepsi tällainen varsin käytännönläheinen lähestymistapa. Olen hirveä taivaanrannanmaalari ja tuulihattu, joten arvostan Jaakossa suuresti hänen käytännöllisyyttään.
Insinöörikielellä sanottuna, emme ihan pysyneet hankesuunnitelmassa, sillä ensimmäinen yhteinen lapsemme syntyi ”vasta” joulukuussa 2003. Ei siis ihan puolen vuoden sisään häistämme. Saimme vielä toisenkin yhteisen lapsen, joten nyt meidän perheeseemme kuuluu kolme lasta ja kaksi aikuista.”
Ei kriisiä väkisin
”Kun jälkeenpäin ajattelen ensivaiheitamme, niin kyllähän me todella kovalla vauhdilla etenimme. Ei sitä nopeutta silloin kuitenkaan kauheasti ajatellut. Silloin oli sellainen olo, että näin kaiken kuuluu mennä, eikä se tuntunut nopealta vaan luonnolliselta. Ajattelin, ettei tässä varmaan tarvitse itselleen väkisin alkaa kriisiä rakentamaan, kun ei siltä tunnu. Ehkä ihmiset analysoivatkin välillä vähän liikaa tuntemuksiaan. Minä mietin, että pahinta mikä tässä voi tapahtua on se, ettei suhteesta tulekaan Tämä meidän perhe on ihan hemmetin hyvä tiimi. Ei elämä tietenkään ole pelkkää auvoa ja meilläkin on ollut välillä vaikeaa, sairauksia ja läheisten menetyksiä. Mutta me toteamme aina akuuteissa tilanteissa, että hyvin me vedetään. Me ei lyödä asioita leikiksi, mutta huumorilla me pärjäämme. Suurin elämänoppi, jonka olen Jaakolta saanut, on hänen todella usein käyttämä elämänohjeensa: ”Huomaa tarve, suunnittele ja toteuta”. Se kuulostaa ihan hirveän insinöörimäiseltä, mutta sopii itse asiassa melkein kaikkeen, ihmissuhteisiinkin. Jos toista vaikka harmittaa, kannattaa huomata hänen tarpeensa ja miettiä, mistä paha mieli johtuu. Sitten voi suunnitella, miten oloa voisi helpottaa ja toteuttaa suunnitelma vaikka tekemällä illallisen.
Jaakko osoittaa rakkautensa arjen keskellä tekemällä konkreettisia asioita. Yhtenä päivänä, kun oli satanut lunta, hän meni suoraan kotiin päästyään vaihtamaan autoni renkaat. Niin minulla oli sitten turvallista mennä seuraavana päivänä töihin. Minusta se oli älyttömän romanttista!”
