Hyppää pääsisältöön

Romanttista haaveilua ja riipaisevaa tulkitsemista—vai ylitulkitsemista?

Lars Vogt on jo pitkään kuulunut lempipianisteihini. Saksalaissyntyinen, Leedsin kisan voittanut taiteilija on pyörittänyt omaa kamarimusiikkifestivaaliaan, esiintynyt maailman parhaiden taiteilijoiden ja orkestereiden kanssa—joita hän nykyisin myös johtaa. Vogt on ollut tiedostavan, tulkintojaan hiovan ja tyylitietoisenkin pianistin maineessa. Mutta ovatko laatutekijät käyneet lopputulosta tärkeämmiksi? Sellainen olo minulle tulee kuunnellessani hänen uutta Schubert-levyään.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Lars Vogt tuo esiin harmoniset käänteet mestarillisesti ja värittää pianotekstuurin eri kerroksia vaikuttavasti. Mutta hänen tapansa ylikorostaa näitä sekä Franz Schubertin vivahteikasta karakterimaailmaa tuntuu käyvän itsetarkoitukselliseksi. Musiikin liikkeen ja suunnan ylläpitäminen on tasapainoilua juuri yksityiskohtien ja lavean ilmaisun hallinnassa. Vaikka vaikuttaa siltä, että Vogt on pohtinut tasapainoa paljonkin, minun korvaani hänen musiikilliset alleviivauksensa käyvät ajan oloon liiallisiksi.

Toisaalta, silloin kun tasapaino ajan varastamisen ja tuhlailun välillä osuu nappiinsa, lopputulos nousee lähes nerokkaaksi. Hänen voimakkaan ylitulkinnalliset ratkaisunsa tuntuvat yhtä aikaa sekä perustelluilta että liioitelluilta. Jos kohta pidänkin liioittelusta, on siinäkin oltava joku roti—tai raja tulee vastaan.

Neljän impromptun op. 90 kohdalla liioittelulla on se perustelunsa, että Impromptut olivat ilmeisen henkilökohtaisia säveltäjälleen, joka jo tiesi syfilistartunnastaan—eli lähes varmasta kuolemantuomiosta—ja joka toisaalta nimesi nämä pianoteoksensa spontaaneiksi ideoiksi tai hetken inspiraatioiksi. Vogt puhuu levyn esittelytekstissä itse unissakävelystä koskettimien yli ajatuksen liitäessä.

Unissakävely koskettimien yli jatkuu Kuudessa saksalaisessa tanssissa D 820: nämä valssien esiasteet jättävät tanssikarakterin unenomaiselle tasolle, ja yksityiskohdat kiinnostavat taiteilijaa jälleen kovin. Romantiikkahan oli haaveilua ja fantisointia; ja kun musiikin paine oikein siihen pakottaa—kuten vaikkapa reteemmässä Neljännessä tanssissa—alkaahan Vogt tanssijalkaakin heilutella.

Moments musicaux -sarja on Impromptuja astetta fragmentarisempaa ja ehkäpä kevyempääkin pianotaidetta. Vogtin omien sanojen mukaan pianisti on niissä ennemminkin runoilija kuin instrumentalisti. Vogt musisoi näissäkin alleviivaillen ja mielestäni tekee välillä kärpäsestä härkäsen. Levyn kvaliteetteja ei voi silti kieltää eikä tulkintojen voimakkaasti Schubertin ajankuvaa tiedostavaa persoonallisuutta. En voi Lars Vogtin pianotaidetta tällä kertaa silti varauksetta suositella.

Franz Schubert: Impromptut D 899; Kuusi saksalaista tanssia D 820; Moments musicaux D 780. - Lars Vogt, piano. (Ondine, ODE 1285-2)

Kuuntele Uudet levyt 28.10.2016, toimittajana Ville Komppa.

  • Kalevi Ahon sooloteokset haastavat esittäjänsä ja kuulijansa

    Kalevi Ahon sooloteokset haastavat esittäjänsä ja kuulijansa

    Säveltäjä Kalevi Ahon ja BIS-levy-yhtiön vuosikymmeniä kestänyt yhteinen taival jatkuu, kun tasaiseen tahtiin ilmaantuu uutta Aho-äänistöä uusina tallenteina. Noin kolmenkymmenen profiilijulkaisun ansiosta alkaa valtaosa Ahon laajan tuotannon tärkeimmistä teoksista löytyä soivina dokumentteina.

  • Unohdettua orkesterimusiikkia laadukkaasti

    Unohdettua orkesterimusiikkia laadukkaasti

    No nyt! Musiikinhistorian sameat kerrokset kirkastuvat jälleen, kun Göteborgin sinfoniaorkesteri esittelee kapellimestari Johannes Gustavssonin johdolla kolme aiemmin äänitteillä kuulematonta teosta. Kiinnostavan kokonaisuuden säveltäjänimiä ovat Ida Moberg, Valborg Aulin sekä Elfrida Andrée. Ruotsalainen Elfrida Andrée (1841–1929) oli muun muassa säveltäjä, kapellimestari ja urkuri.

  • Trumpetti pelasti amerikansuomalaisen Allan Sihvolan hengen – Suomalaissoittajat Stalinin vainoissa

    Amerikansuomalainen muusikko vankileirien saaristossa.

    Amerikansuomalainen Allan Sihvola muutti 12-vuotiaana 1933 perheensä mukana ihanneyhteiskuntaa rakentamaan Neuvosto-Karjalaan. Toisen maailmansodan aikana hän joutui suomalaisena Tsheljabinskin vankileirille. Vähän yli 20-vuotias Sihvola laihtui luurangon laihaksi, mutta säilyi hengissä, sillä trumpetistina hänet hyväksyttiin leirin soittokuntaan. Kun Neuvostoliitto romahti 1990-luvun alussa, Sihvola ryhtyi kirjoittamaan muistelmiaan. Vei 25 vuotta ennen kuin kirja "Stalinin taivaan alle" julkaistiin.