Hyppää pääsisältöön

Ruuhkavuositarinoita: Kaikilla muilla on joku, joka ymmärtää - vain minä olen yksinäinen

Kirjoituskone, paperi ja paperitollo.
Kirjoituskone, paperi ja paperitollo. Kuva: Shutterstock marja hintikka live

Elämää ruuhkavuosien pyörteissä eletään monella tavalla. Ruuhkavuositarinoita-juttusarjassa MHL:n fanit kertovat omia kokemuksiaan, havaintojaan ja oivalluksiaan viikon teemasta. Yksinäisyyden kokemuksistaan kertoo "Aino".

Olen tänä kesänä kuten aikaisemminkin viettänyt aikaa yksin kotona, kun muu perhe on ollut lomalla ja minä taas töissä. "Kesäleskeyden” aikana tajusin, että olen vähän yksinäinen.

Tein oikein listan ystävistäni lähtien alakoulusta. Mietin, koska olemme nähneet viimeksi.

Lapsuudenystävien joukossa on yksi, jota kaipaan. Haluaisin pitää häneen enemmän yhteyttä.

Ajattelin, että olemmehan me hiljattain nähneet. Sitten aloin laskea vuosia: hän kävi meillä… kesällä 2008.

Opiskeluaikaisista ystävistä yksi on sellainen, jota näen säännöllisesti.

Olen opiskellut kahdella paikkakunnalla, ensimmäisellä vuoden ja toisella neljä vuotta. Osa opiskeluajasta meni töitä tehdessä.

Opiskeluaikaisista ystävistä yksi on sellainen, jota näen säännöllisesti. Käymme lounaalla keskimäärin parin kuukauden välein.

Opiskeluaikoina vietimme aikaa myös monen mukavan pariskunnan kanssa, joiden kanssa yhteydenpito on valitettavasti harventunut tai siirtynyt Facebookiin, mikä ei ole sama asia. Hajaannuimme eri paikkakunnille, eikä kiireisen perhearjen keskellä ehdi nähdä kuin enintään kerran, pari vuodessa.

Kun olin kotona lasten kanssa, vietin aikaa monen mukavan äitikaverin kanssa.

Olen vaihtanut tiheästi työpaikkaa: 16 viime vuoden aikana olen työskennellyt seitsemässä eri yrityksessä tiiviissä yhteistyössä kymmenien ihmisten kanssa. Työkavereista vain yksi on sellainen, jota edelleen tapaan säännöllisesti.

Kun olin kotona lasten kanssa, vietin aikaa monen mukavan äitikaverin kanssa, joita tapasin perhekerhoissa, hiekkalaatikolla ja vaunulenkeillä. Heihin yhteydet katosivat, kun muutimme muutaman kilometrin päähän, palasin töihin ja ja lapset menivät hoitoon.

Lapsemme tapaavat edelleen toisiaan, ja ovensuussa lapsia hakiessa tulee vaihdettua kuulumiset. Uuden kodin lähistöllä on myös pari kivaa naapuria, joiden kanssa tapaamme koiralenkkien merkeissä.

Olen myös huono pitämään yhteyttä.

Perussyy yksinäisyyteeni on varmaan se, että minun ei ole kovin helppoa ystävystyä. Vaikka vaikutan puheliaalta, en tule helposti läheiseksi kenenkään kanssa.

Olen myös huono pitämään yhteyttä. Minulla ei esimerkiksi ole tapana soitella kenellekään. Soitan vasta, kun on jotain asiaa.

Olemme arkoja kutsumaan ketään kylään. En ole hyvä ruoanlaittaja tai leipuri, ja kotimme on niin siivoton ja ränsistynyt, ettei sitä kehtaa näyttää kenellekään. Tämähän on hassua itsekriittisyyttä, koska ei tosi ystävä tuollaisiin kiinnitä huomiota.

Jokapäiväisessä elämässäni on käytännössä vain vähän tilaa ystäville, sillä arkipäivisin minulta kuluu 10 tuntia työhön ja työmatkoihin. Sen jälkeen illat kuluvat koiran kanssa, liikuntaharrastuksissa ja lasten harrastuskuljetuksissa.

Perjantaisin toivun työviikosta ja lauantaisin pitäisi siivota kotia sekä selättää viikon pyykkivuoret. Pian viikonloputkin taas täyttyvät lasten harrastuksista, sillä tytöllä tulee olemaan ainakin yhtenä päivänä treenit.

Eräänä yksinäisenä viikonloppuna tajusin, etten oikein osaa vastavuoroista ystävyyttä. Olen tainnut käyttää ystäviä roskakorina: ottanut yhteyttä silloin, kun on joku ongelma, pyytänyt apua ongelman selvittämiseen ja unohtanut sen jälkeen ystävän taas pitkäksi aikaa.

Itse yritän välttää ihmisiä, jotka ottavat enemmän kuin antavat. Silti minusta itsestäni on vaivihkaa tullut tuollainen energiasyöppö. Olen unohtanut kysyä ystävältä, mitä sinulle kuuluu. Olen siitä pahoillani.

- "Aino"

Osa tästä kirjoituksesta on alun perin julkaistu Uraäidin Ruuhkavuodet -blogissa.

Lisää ohjelmasta

Jenny Lehtinen ja puhekupla: Kestä vaippavertailut nyt, myöhemmin seuraa kiitos!
Jenny Lehtinen ja puhekupla: Kestä vaippavertailut nyt, myöhemmin seuraa kiitos! Kuva: Jussi Nahkuri / Hans Weckman jenny lehtinen
Mustat kengät aidalla.
Mustat kengät aidalla. Kuva: Freeimages marja hintikka live
Marja Hintikka riemuitsee Kultainen Venla -palkinnosta
Marja Hintikka riemuitsee Kultainen Venla -palkinnosta Kuva: Maria Ainamo kultainen venla
Vapaus johtaa kansaa, kuvamanipulaatio
Vapaus johtaa kansaa, kuvamanipulaatio Kuva: (c) Photograph by Erich Lessing Marja Hintikka Live
Joulukuusi ja koristeineen.
Joulukuusi ja koristeineen. Kuva: Pixabay joulu

Uusimmat sisällöt - Marja Hintikka Live

  • Eineksiä, uhkailua, liikaa töitä – unohda turha syyllisyys vanhempana! MHL:n vieraat näyttävät esimerkkiä

    Syksyn vieraat avautuvat mistä eivät enää ota paineita.

    Vapaus, vanhemmuus, tasa-arvo. Marja Hintikka Live on puolentoista vuoden ajan ravistellut suomalaista perhekeskustelua, romuttanut turhia kulisseja ja nostanut pöydälle vaikeitakin keskustelunaiheita. Kaiken takana on tavoite vapauttaa vanhemmat turhista paineista ja jatkuvasta syyllisyydestä. Kiukuttelevia lapsia? Liikaa töitä? Unettomia öitä? Parisuhde rakoilee? Et ole yksin. Meillä on ihan samanlaista.

  • Lapset repivät parrasta ja nestehukka on lähellä - tällaista on joulupukkien karu todellisuus

    Joulupukit kertovat ammattinsa pahimmat puolet.

    Kuvittele itsesi joulupukiksi tai -muoriksi. Mielessäsi pyörii kuva piparintuoksuisista kodeista, joissa pukki istutetaan pehmeälle nojatuolille glögi kädessä ja suloiset punaposkiset pikku lapsoset laulavat heleällä äänellä sopivan lyhyen kappaleen. Kukaan ei itke, kukaan ei pelkää ja koko hommaan menee noin 10 minuuttia. Ulko-ovella sinulle annetaan sovittu summa rahaa ja poistut tyytyväisenä seuraavaan kohteeseen. No, se ei todellakaan mene ihan niin.

  • Pyjama on paras jouluasu, vinkkaavat MHL-vanhemmat

    Ei kiireelle, kyllä rennolle romantiikalle!

    Idyllisten puitteiden viilaaminen tekee erityisesti perheenäideistä helposti huumorintajuttomia piiskureita. Tonttulakki alkaa kiristää liikaa ja joulunalusviikoista tulee yhtä pitkää to-do -listaa.

  • Kestävyysliikunta lihottaa?!

    Timo Haikarainen ja kestävyysliikuntamyytti.

    Kuinka on - suosiako kovatehoista vai matalatehoista treeniä - ja miten kortisoli liittyy tähän? Personal trainerimme Timo Haikarainen vääntää myytin rautalangasta!

  • Heikki Soini: Kärsitään joulu ja jatketaan elämää!

    Ei joululla ole väliä, yhteinen aika on tärkeintä.

    Joulusuklaat ilmestyivät lähikauppaani lokakuussa. Se käynnisti kahden kuukauden kuumotuksen ja stressin, joka purkautuu monessa perheessä itkuun jo jouluaaton aamuna. Lapset juoksevat hysteerisinä pitkin seiniä ja vanhempien selkäranka katkeaa viimeistään silloin, kun kinkku kuivuu valvomisesta huolimatta. Kuulostaako tutulta, kysyy MHL:n Heikki Soini.

  • Vanessa Kurri: Olen tappavan tylsä joulunviettäjä

    Neljän lapsen äiti tekee joulun perinteiden mukaan.

    Kotiäiti ja juontaja Vanessa Kurri on jouluihminen, mutta valmistelut jäävät häneltäkin usein viime tippaan. Neljän lapsen koulu- ja harrastuskuljetusten välillä Kurri sompailee sitten ympäriinsä hakemassa jouluherkut juuri niistä oikeista ja perinteisestä paikoista. Kurrille on tärkeää tehdä joulu täsmälleen samojen askelmerkkien mukaan kuin hänen äitinsä aikanaan teki. Vanessa Kurri on MHL:n vieraana TV2:ssa maanantaina 19.12. klo 21, kun aiheena on Unelmien joulu.

  • Bloggari Anna-Kaisa Huurinainen: Tänä vuonna otamme joulun rennosti

    Liika suorittaminen on aiemmin pilannut Huurinaisen joulun.

    Viime jouluna 47 palasta -blogin Anna-Kaisa Huurinainen suunnitteli joulun tarkasti: laati menun ennakkoon ja kestitsi koko lähisuvun. Odotukset ja stressi olivat kuitenkin liian kovat, ja joulu meni mönkään. Kokemuksesta viisastuneena Huurinainen aikoo ottaa tämän joulun mahdollisimman rennosti.

  • Muusikko Stig: Henkinen valmistautuminen jouluun kannattaa aloittaa hyvissä ajoin

    Kahden lapsen isä nauttii valmiista joulupöydistä.

    Muusikko Stig tunnetaan hiteistään, mutta arkielämässä Pasi Siitonen ei puumia metsästä. Sen sijaan hän on kahden pienen pojan isä, joka odottaa joulua yhtä paljon kuin lapset. Erityisen tärkeää on nimenomaan jouluun virittäytyminen: jos sitä ei aloita ajoissa, joulu saattaa livahtaa huomaamatta ohi. Stigin jouluvalmisteluihin ei kuitenkaan kuulu stressi tai touhottaminen, vaan tärkeintä on rauhoittuminen.