Hyppää pääsisältöön

Don Rosa: Minun piti pyörittää rakennusfirmaa Ankkalinnan sijaan

Sarjakuvataiteilija Don Rosa
Sarjakuvataiteilija Don Rosa Sarjakuvataiteilija Don Rosa Kuva: Yle Don Rosa,sarjakuvataiteilijat

Aku Ankan suosio Suomessa perustuu siihen, että huumorintajumme käy yksiin Carl Barksin kanssa. Näin uskoo Don Rosa, yksi tämän hetken arvostetuimpia sarjakuvataiteilijoita. “Samalla tavalla myös minun huumorintaju käy yksiin kanssanne”, hän kertoo.

Don Rosa ei pysty kertomaan ensimmäistä ankkamuistoaan, sillä Aku Ankka on ollut syntymästä asti osa hänen elämäänsä. “Kirjaimellisesti syntymästä. Selasin siskoni lehtiä jo kauan ennen kuin opin lukemaan.”

Don Rosan vanhemmat omistivat rakennusyhtiön. “Koska olin pomon poika, menin yliopistoon insinöörialalle. Sarjakuvantekeminen oli puhtaasti harrastus.”

Sarjakuvien kultakausi Yhdysvalloissa ajoittui 1950-luvulle. Don Rosan aloitellessa 1970-luvulla sarjakuvien menekki oli romahtanut. Taloudelliset syyt eivät häntä kuitenkaan juuri liikuttaneet. Roope Ankka -sarjakuvan piirtäminen oli hänelle tähtiin kirjoitettu asia. “Tiesin että minusta tulisi rakennusyhtiön johtaja. Mutta tämä oli kohtaloni. Tein ensimmäisen tarinani yliopistoaikana.”

Don Rosan ensimmäinen Roope-tarina oli valtava menestys. “Niinpä päätin tehdä vielä yhden tarinan, sitten vielä yhden, sitten vielä yhden…”

Suomalaiset rakastuivat Don Rosan tarinoihin välittömästi, kun niitä alkoi ilmestyä Aku Ankassa 1990. Kiintymys kasvoi molemminpuoliseksi ja huipentui 1999, kun Kalevalan Sampo-tarina päätyi Rosan kynästä Aku Ankkaan. Siitä tuli huikea menestys.

“En ole koskaan tuntenut itseäni sarjakuvan ammattilaiseksi. Olen fanitaiteilija”, Rosa kertoo. Hän uskoo, että juuri se on tehnyt hänestä suositun. Lukijat jakavat hänen intohimonsa. “Jos työtäni tarkastelee kriittisesti, olen liian innoissani faktoista kirjoittaessani ja liian yksityiskohtainen piirtäessäni.”

Suomalaiset lukijat ovat taatusti eri mieltä. Juuri faktojen ja kuvapintojen runsaus tekevät Don Rosasta niin rakastetun.

  • Kadonneet: kukko, kirjat, painolaatat ja Daniel Medelplanin maine

    Medelplanin puuaapinen edisti lukutaitoa 1700-luvulla.

    Suomessa oli 300 vuotta sitten samanlaisia huolia kuin tänäänkin: miten sivistää kansaa ja estää lukutaitoa katoamasta? Siksi on syytä muistaa Pälkäneen puuaapista. Käsi pystyyn kuka tietää Daniel Medelplanin? (s. noin 1657 Turku – k. 18. elokuuta 1737 Pälkäne) Pelkään ettei moni, vaikka syytä olisi. Katoavaista on maine ja kunnia?

  • Avaruusromua: Maailman vaarallisin olento!

    Homo sapiens on biologian historian tappavin laji.

    Noin miljoonaa eläin- ja kasvilajia uhkaa sukupuutto. Uhan alla olevien lajien määrä on suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Noin miljoona eläin- ja kasvilajia, joita ei kohta enää ehkä ole. Eikä se siihen lopu. Lajien kuoleminen sukupuuttoon kiihtyy valtavaa vauhtia. Meillä ihmisillä on kyseenalainen kunnia olla biologian historian tappavin laji. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Bertsolari yhdistää ja voimaannuttaa baskit

    Kilpalaulanta on baskien omaperäisen kulttuurin kulmakivi.

    Pohjois-Espanjassa Atlantin rannikolla sijaitseva Espanjan itsehallintoalue Baskimaa on omaperäinen sanan kaikissa merkityksissä. Alueen kieli on mahdollisesti viimeinen jäänne Länsi-Euroopassa ennen indoeurooppalaisten kielten leviämistä puhutusta kieliryhmästä. Baskin kieli, eli euskara on alueen kulttuurin säilymisen perusta.

  • Avaruusromua: Kieli, jota emme ymmärrä

    Voiko tekoäly kehittää oman koneiden välisen kielen?

    Koneet kuuntelevat meitä. Ne ymmärtävät meitä yhä paremmin. Koneet myös puhuvat meille. Ne puhuvat tosin vielä melko alkeellisin tavoin, mutta kuinka kauan? Mikä on puhutun kielen rooli yhä elektronisemmaksi ja digitaalisemmaksi muuttuvassa tulevaisuudessa? Oletko kuullut kielestä nimeltä darkvoice? Kielestä, jota me emme ymmärrä. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri