MHL kysyi syyskuussa, millaista yksinäisyyttä suomalaisvanhemmat kokevat. Vastausten määrä yllätti – saimme lähes 800 tarinaa yksinäisyydestä. Vastauksissa toistui selvästi kolme tarinaa: Suvi kokee yksinäisyyttä kaikkialla, erityisesti parisuhteessa. Mies on joko reissussa tai häntä ei kiinnosta perhe-elämä. Jenna taas ei pääse henkisesti mukaan mammapiireihin. Osittain tämä johtuu hänestä itsestään, koska häntä lähinnä kyrsii "vaaleanpunainen totuus" äitiyden onnesta. Jukan hahmo kuvaa yksinäisyyttä, jota mies kokee, kun vaimo nukkuu viidettä vuotta lasten kanssa tai parisuhde on päättynyt. Hahmot nähdään myös tämän jutun animoidussa videossa, jonka kaikki repliikit on poimittu kyselystämme.
"Tuntuu, että viikot ja kuukaudet viuhuvat ohi ja vanhemmuuden pulmatilanteet myös. Jos lapsen kehityksessä tms. on joku ongelma, siitä ei ole kiva jutella vaan mieluummin on asian kanssa yksin, vaikka toisaalta kaipaisikin vertaistukea."
– Erityisesti pienten lasten vanhemmilla yksinäisyyden on todettu yhdistyvän masennukseen, ahdistuneisuuteen, sosiaalisiin pelkoihin sekä parisuhdetyytymättömyyteen. Raskausaikana ja pikkulapsivaiheessa koetulla yksinäisyydellä on myös selkeä yhteys vanhempien tunteeseen kyvyistään vanhempana eli siitä, miten hyvin he kokevat pärjäävänsä ja pystyvänsä positiivisesti vaikuttamaan oman lapsensa kasvuun ja kehitykseen, yksinäisyyteen perehtynyt apulaisprofessori Niina Junttila Turun Yliopistosta kertoo.
Nykyään ikävät asiat kasaantuvat lapsen ollessa pieni
Kaikki vanhemmat tietävät, miltä väsymys voi pahimmillaan tuntua, kun lapset ovat pieniä. Päivät sulautuvat toisiinsa ja arki lipuu ohitse kuin sumussa. Silloin yksinäisyyden tunne iskee.
"Kun päivän on viettänyt lasten kanssa. Mies palaa töistä illalla ja arki imaisee iltatouhuihin. Myöhemmin tekemistä riittää ja kello kiitää ja yhtäkkiä huomaa että on perjantai. Ei ole tullut nähtyä ystäviä, vaikka heitä on paljon. Oikeastaan koko viikkona ei ole ollut aikuista seuraa tai olisi saanut jutella muustakin kuin pyykeistä tai valvotuista öistä. Kaipaan päivisin jutteluseuraa, mutta en viihdy niitä näitä puhumassa kerhoissa tai hiekkalaatikon reunalla."
– Tällä hetkellä on paljon työelämään liittyvää epävarmuutta ja sitä kautta suorittamisen pakon tunnetta, erityisesti nuorten naisten kohdalla. Jos oma lapsi on temperamentiltaan tai kehitykseltään vaativa, tuo se mukanaan lisää huolenaiheita ja epävarmuutta siitä, miten tulevaisuudesta selvitään. Avioerotilastotkin antavat aika karua tietoa siitä, miten käy kun pikkulapsiaikana parisuhteelle jää aiempaa vähemmän aikaa ja molemmat ovat ehkä valvomisesta väsyneitä, Junttila sanoo.
Isät ovat yhtä epävarmoja kuin äidit
MHL:n kyselyn mukaan sekä äidit että isät kokevat yksinäisyyttä. Molempien yksinäisyydestä löytyi monia samoja piirteitä, mutta myös eroja oli paljon.
"Minulla ei ole ystäviä tällä paikkakunnalla ja isänä puistoissa, lasten tapahtumissa yms. jää porukoiden ulkopuolelle. Pariskunnat tai pelkät naiset touhuaa keskenään, yksinäinen isä ei ole tervetullut noihin piireihin."
"Koti ei näytä sisustuslehtien kodista, likapyykki kurkkii sohvan alta ja lelut ovat vallanneet kaikki asuintilat. Jopa vauvalehtien jutuissa vieraillaan design-kodeissa joissa jokaisella Pertti-Einarilla on sävysävyyn suunniteltu huone, jossa on muutama tarkoin valittu design-lelu. Missä kaaos? Missä verhoissa roikkuvat Turtlesit ja äidin silmäpussit?"
"Hyvään vanhemmuuteen kuuluu yhdessä eläminen lapsensa kanssa. Yhteishuoltajuudessa se ei ole täysin mahdollista vaan vajaata. Tunnen tästä jatkuvaa syyllisyyttä, vaikka syy ei minun täysin olekaan. Elämäni tyhjän ajan olen täyttänyt ahkeruudella ja työllä. Olenkin saavuttanut työhullun maineen. Toisaalta, on parempi olla työhullu kuin yksinäinen. Elämässä tärkeintä pitäisi kuitenkin olla onnellisuus ja hyvät ihmissuhteet."
– Samoin kuin äideillä, myös isillä uusi elämäntilanne voi tuoda epävarmuutta siitä, miten pitäisi olla ja mitä kaikkea lasten kasvatukseen liittyvää pitäisi tietää. Moni pohtii myös, kuinka paljon kannattaa kuunnella omien tai puolison vanhempien hyvää tarkoittavia kommentteja siitä, miten lasta tulisi kasvattaa. Vanhempana oleminen ei ole helppoa sen enempää äideille kuin isillekään, kun samanaikaisesti vaaditaan pidempiä työpäiviä, vähemmän "latteakahviaikaa" ja vielä kaikenlaista fyysistä ja henkistä itsestä huolehtimista, Junttila toteaa.
Vanhemman yksinäisyys voi vaikuttaa lapseen
MHL:n kyselyssä moni vanhempi oli huolissaan siitä, miten heidän kokemansa yksinäisyys vaikuttaa lapsiin. Huoli on aiheellinen.
"Ah, hiekkalaatikot ja puistoilut! Maanpäällinen helvetti! Muutimme omakotitaloon uudelle asuinalueelle, jossa kaikki muut tunsivat toisensa jo rakennusajoista. Me emme ketään. Minä olen se kummajainen, joka vain väkisin hymyilee muiden jutuille puistossa. En tottavie tunne ketään ja yhä enemmän tuntuu siltä, etten edes halua tuntea. Mikä helpotus, jos yhtäkään äitiä ei ole puistossa kun menemme sinne, ei tarvitse yrittää keskustella. Ainoa surku on ajatus siitä, että yksinäisyyteni siirtyy lapselleni."
– Yksinäisyyden sukupolvittaista siirtymää selitetään paitsi perityillä ominaisuuksilla (esim. ujous, arkuus ja introverttius), myös kasvuympäristöstä opituilla malleilla ja käyttäytymistavoilla. Lapsi, joka varhaisvuosinaan jää ilman huomiota tai tulee kaltoinkohdelluksi, on muita useammin riskissä jäädä ulkopuoliseksi myös tulevaisuudessa. Erilaiset ajatusvääristymät omasta kelpaamattomuudesta lähtevät usein liikkeelle jo varhaisista vuorovaikutussuhteista ja voimistuvat, ellei ympäristö tai joku turvallinen aikuinen niihin puutu, Junttila kertoo.
Lapset elävät vanhempien parisuhteen keskellä
On yleistä, ettei pienten lasten vanhemmilla riitä energiaa parisuhteen hoitamiseen.
"Muiden vanhempien keskellä tunnen usein itseni ulkopuoliseksi. Samoin, koska parisuhde on huonossa jamassa, niin siinäkin on yksin."
– Omaa vanhemmuutta ja kaiken kaikkiaankin itsetuntoa, itseluottamusta, kyvykkyydentunnetta ja resilienssiä tukee se, että kokee itselle tärkeän ihmisen välittävän ja huolehtivan. Ja lapset tietysti elävät keskellä parisuhdetta, tavalla tai toisella, joten se on yksi heidän tärkeimmistä varhaisista oppimisympäristöistään, Junttila miettii.
Jokainen tekee virheitä, kukaan ei ole täydellinen
MHL:n kyselyssä moni vanhempi tunsi, että heidän lapsensa käyttäytyivät muiden lapsia huonommin.
"Kahden villin vuoden välein syntyneiden poikien äitinä perhekerhot yms. tuntuivat ihan maratoneilta. Muiden rauhalliset lapset istuivat askartelemassa, meidän terroristit juoksivat ympäri mieluiten kiljuen, istuen alas tasan kahden sekunnin ajaksi. Usein kerhosta lähtiessä oli itku kurkussa, tuntui niin... Paskalta."
Junttila haluaisi vanhempien pääsevän irti syyllisyyden tunteesta.
– Vastaustenkin perusteella suuri osa vanhemmista ajattelee, että oma lapsi käyttäytyy huonosti ja he itse ovat siihen syyllisiä. Ja että kaikki muut lapset käyttäytyvät esimerkillisesti, koska heidän vanhempansa ovat onnistuneet kasvatustehtävässään. Tilastollisesti tämä on kuitenkin täysin mahdoton yhtälö. Vanhemmuus on sekä äideille ja iseille niin tärkeää, että siinä halutaan onnistua, olla omalle lapselle parhaita mahdollisia vanhempia. Silloin pienemmätkin virheet otetaan helposti isoina epäonnistumisina ja niitä halutaan peitellä, jottei leimauduttaisi huonoiksi vanhemmiksi. Ehkä epätäydellisyyden myöntäminen julkisesti helpottaisi, miettii Junttila.
Sosiaaliset mediat - apua ja arjen kiillotusta
Sosiaalisen median kanavat vaikuttavat nykyvanhemmuuteen. Osalle ne tarjoavat mahdollisuuden pysyä kiinni sosiaalisissa suhteissa, vaikka suurin osa ajasta kuluu kotona lasten kanssa. Toisille ne ovat suuren ärsytyksen lähde.
"Arjen sujuvuudesta liioitellaan, kuinka mallikkaasti se sujuu. Tai onnellisuudesta, ei kukaan tahdo rehellisesti kertoa kuinka helvetin raskasta on pyörittää pienten lasten kanssa arkea ja "hoitaa" sivussa parisuhdetta. Kuinka se puoliso on ärsyttävin ikinä ja tuntuu, että on lasten kanssa ihan yksin."
– Sosiaalinen media voi tuoda helpotusta yksinäisyyteen, mutta sosiaalinen media voi myös lisätä kynnystä tavata muita perinteisesti kasvotusten: silloin saattaa paljastua, ettemme olekaan ihan niin täydellisiä ja tehokkaita kuin annamme sosiaalisessa mediassa ymmärtää. Jos rakentaa itselleen hienon someidentiteetin, voi oma arkiminä tuntua mitättömältä ja väsähtäneeltä, Junttila analysoi.
Kursivoidut lainaukset ovat MHL:n kyselyyn tulleita vastauksia. Kyselyyn vastasi lähes 800 äitiä ja isiä.
Lisää ohjelmasta
