Suomi eli kevättalvella 1964 todellista letkajenkkahuumaa. Tanssimuodista tuli suomalaisille uusi urheilulaji, jossa tehtailtiin maailmanennätyksiä lähes viikottain.
Useimpien letkajenkkauutisten ääniraidat ovat kadonneet, mutta arkistoitujen sähketekstien ansiosta ennätysyrityksistä on säilynyt tietoa.
Villitys eli ainakin alkuvuodesta 1964 erityisen vahvana Pohjois-Suomessa. Ivalossa paikallinen liikeyritys järjesti 1. helmikuuta letkajenkan haastekisan, jonka avulla kerättiin varoja keväistä luokkaretkeä varten.
Uutissähkeen mukaan kilpailuareenana oli Ivalon kirkonkylän keskustassa oleva teitten muodostama noin 700 metriä pitkä kolmio. Mukana oli seitsemän joukkuetta, kussakin kuusi jäsentä, joista vähintään kolmen oli jaksettava perille. "Sää oli kohtalaisen hyvä, pakkanen tosin vähän nipisti nenänpäätä." Voiton vei Lapin rajavartioston Ivalon komppanian joukkue, joka jenkkasi yhteensä kolme tuntia 22 minuuttia. Taivalta jäi taakse 10,5 kilometriä.
Kuka jenkkaa pisimpään?
Ivalon ME-aika rikottiin Rovaniemellä vain kymmenen päivää myöhemmin. Tv-uutiset kertoivat 11. helmikuuta, että ennätysmurskajaisiin oli lähtenyt yhteensä seitsemäntoista nuorta. Joukkueita oli neljä, ja voitokkaassa "jänöjenkkajoukkueessa" oli tällä kertaa kolme tyttöä, Kaarina ja Irmeli Laukkanen sekä Iiris Mulari. Uusi ME-aika oli 4.15.4,6. Säilyneen uutissähkeen sanoin "huolto toimi koko ajan erinomaisesti ja myöskin virvokkeet nautittiin letkatessa. Vain pieniä hiertymiä saivat muutamat innokkaat letkaajat varpaisiinsa."
Ennätysajat paukkuivat pakkaskuukausina ahkerasti. Helmikuun 23:ntena tv-uutiset tiedottivat uuden ME:n syntyneen Kajaanissa. Samalla kävi kuitenkin ilmi, että Rovaniemen jälkeen maailman jenkkavaltikka oli ehtinyt välillä käväistä ainakin Pietarsaaren lyseolaisten hallussa.
Myös Kajaanissa asialla olivat koululaiset, poikalyseon 5C-luokan oppilaat. "Entinen ennätys oli viisi tuntia, ja nyt syntynyt uusi ennätys 10 tuntia 2 minuuttia ja 30 sekuntia. Ennätysletkaamiseen osallistujia oli kokeen alkaessa kahdeksantoista oppilasta, joista kuusitoista jaksoi loppuun saakka."
Tuhansien tanssijoiden maa
Kevään puolivälissä siirryttiin keston sijasta kisaamaan tanssijoiden määrästä ja letkan pituudesta. Sysmäläiset väittivät tehneensä letkiksen pituusennätyksen uuden jääkiekkokenttänsä avajaisissa 11. maaliskuuta, mutta asiaa koskevassa tv-uutisessa tietoon suhtauduttiin epäillen. Tuhannen ihmisen jonokin (raportin taustahälyn vuoksi metrimäärä jää epäselväksi) oli kuulemma vielä pientä.
Asiasta oli turha kiistellä, sillä kaikki aiemmat saavutukset kalpenivat pian varsinaissuomalaisen tanssi-innon rinnalla. Turun ja Tampereen keskinäinen letkajenkkakilpa huipentui 22. huhtikuuta, kun Ruissalon kansanpuistoon kokoontui yli 20 000 turkulaista riistämään maailmanennätystä nimiinsä. Uutissähkeen mukaan "4800 kilpailijan muodostaman letkan pituudeksi tuli 2200 metriä, mikä ylittää noin kolminkertaisesti Tampereen saavutuksen, joka on 1800 henkeä ja 750 metriä."
Ennätysjahti laantuu
Kevään 1964 jälkeen ME-uutisia ei löydy enää ainakaan Yleisradion arkistosta. Esimerkiksi Kotkassa jenkkatarmo suunnattiin edustusurheilun sijasta kuntoilupuolelle, kun paikalliset muusikot haastoivat asukkaat harrastamaan letkajenkkaa ulkosalla. Säilyneen uutissähkeen mukaan noin kolme tuhatta kaupunkilaista uskalsikin lähteä uhmaamaan tuulta ja pakkasta. Tempauksen tarkoituksena oli katsastaa kuntoa tulevan talven hiihtokilpailuja silmällä pitäen.
Letkajenkan maailmanennätyksistä on 1960-luvun jälkeenkin uutisoitu aika ajoin, mutta yleensä suoritukset ovat tapahtuneet vailla virallista valvontaa. Kokemäki pääsi vuonna 1995 Guinnessin ennätysten kirjaan, kun Tulkkilan Yö -tapahtumassa letkajenkkasi 1354 henkilöä. Isoin vuodelta 1964 raportoitu osallistujamäärä oli tähän nähden noin 3,5-kertainen.