Hyppää pääsisältöön

"Suorittaja ei ole ikinä tyytyväinen mihinkään" – riittääkö sinulle riittävän hyvä?

Liitutaululle piirretty arjen reikäleivät
Mitä teen nyt? Mitä haluaisin tehdä? Oman arjen ajankäytön priorisointi vaatii usein pysähtymistä ja arvotyöskentelyä. Liitutaululle piirretty arjen reikäleivät Kuva: Yle, Mira Pelo suorittaminen

Teetkö nyt asioita, mitkä toivot muistavasi viiden vuoden päästä? Vai koostuuko arkesi pakonomaisesta suorittamisesta ja uupumisen reunalla huojumisesta? Yhden ihmisen elämään ei mahdu kaikkea. Valintoja on tehtävä ja riittävän hyvästä kannattaa opetella nauttimaan. Pysähdy ja tarkastele arkeasi arvolähtökohdista. Kohtuullistaminen ja riittävän hyvän hyväksyminen voivat yllättää onnellisilla hetkillä.

On asioita, joita on pakko suorittaa. Monet velvollisuudet vaativat meitä tekemään asioita, joista emme välttämättä nauti. Siitä huolimatta tunnemme suurta hyvänolontunnetta, kun aikaa vienyt työprojekti on ohi tai koti on siivottu viikonloppua varten. Homma hoidettu! Tuntuupa hyvältä! Nyt relataan hetki ja nautitaan pienistä hetkistä.

Suorittaja ei ole ikinä tyytyväinen mihinkään.

Mutta missä kohtaa tavallinen suorittaminen menee överiksi?

– Tavallinen suorittaminen tarkoittaa sitä, että saa tekemistään asioista ihan mielettömät kiksit. Jes, pystyin siihen, ylitin itseni. Suorittaja ei tällaisia tunteita tunne. Suorittaja ei ole ikinä tyytyväinen mihinkään. Hän tekee asioita ainoastaan siksi, että niin pitää tehdä. Mistään ei tule nautintoa eikä ihminen enää tiedä itsekään, miksi hän asioita tekee, psykologi, psykoterapeutti Maarit Nurmela-Harju selittää.

– Kuulen usein vastaanotollani, että “koko elämäni on yhtä suorittamista”. Se on valitettavasti totta. Joidenkin elämä voi olla suorittamista jokaisella osa-alueella. Pitää menestyä opinnoissa ja työssä, täytyy näyttää menestyvältä ja hyvältä, pitää olla oikeanlainen koti ja kiiltävät pinnat. Myös ihmissuhteita voi suorittaa. Täytyy olla oikeanlaiset kaverit ja kumppani. Kyse on siitä, että kaikki näyttää oikeanlaiselta, ei se, miltä asiat tuntuvat.

Samaa mieltä on filosofi Juha T. Hakala. Suorittajuudessa voi soveltaa samaa nyrkkisääntöä kuin addikteista puhuttaessa:

– Kun asia alkaa hallita elämäämme ja ajatuksiamme niin täydellisesti, ettei siihen oikein enää muuta mahdu, olisi korkea aika havahtua. Jos elämään kuului joskus vaikkapa joukko ystäviä, mutta enää heille ei tunnu olevan aikaa, kai se jostain kertoo. Pitäisi ainakin.

Ei riitä, että tekee asiat kutakuinkin hyvin vaan ne pitää tehdä täydellisesti.

Liiallisen suorittamisen tielle voi askeltaa jokainen meistä. Suurimmassa vaarassa ovat kuitenkin perfektionistit sekä tunnolliset ihmiset.

– Tunnollisuus voi olla yksi altistava tekijä. Halutaan tehdä asiat hyvin ja huolehtia, että asiat sujuvat. Samoin täydellisyyspyrkimykset ovat yksi määrittävä tekijä suorittajuudessa. Ei riitä, että tekee asiat kutakuinkin hyvin vaan ne pitää tehdä täydellisesti. Tällainen ajattelu saattaa altistaa sille, että tekee ylenmäärin tai käyttää ylenmäärin aikaa asioihin. Vaaditaan itseltä ihan valtavasti. Myös joko tai -asenne on yksi asia, mikä voi ajaa ihmisen tekemään kaiken täysillä, psykologi, psykoterapeutti Nurmela-Harju listaa.

Olenko suorittaja? – Kysy itseltäsi nämä kysymykset

  • Teenkö asioita arjessani halusta vai pakosta?
  • Miksi teen asioita pakosta? Koska niin kuuluu tehdä vai siksi, että kelpaisin itselleni tai toisille?
  • Olisinko onnellisempi, jos tekisin vähemmän vai tuleeko onni tekemisestä?
  • Jos tekisin asioita eri tavalla tai vähemmän, tykkäisinkö itsestäni siitä huolimatta? Mitä sitten ajattelisin itsestäni?

Nyky-yhteiskunnan vaatimukset ovat kovat. Työelämä on kiireistä ja raakaa. Sosiaalinen media ja blogit pursuavat yltäkylläisen ihanaa elämää. Kiiltokuvamaiset kuvat puhtaista kodeista, urheilusuorituksista ja täydellisestä perheidyllistä voivat olla signaali suorittajalle – tuollaista elämän kuuluu olla.

tekstigrafiikka liitutaululla
tekstigrafiikka liitutaululla Kuva: Yle, Mira Pelo suorittaminen

– Ilmeisesti meillä on vahva taipumus rakentaa elämäämme peilaamalla omaamme siihen, mitä ympärillä näemme. Lähtökohtaisesti emme ole tyytyväisiä, ennen kuin asiamme ovat hivenen paremmalla tolalla kuin naapurillamme, ystävillämme ja sukulaisillamme. Elämänpiiriimme kuuluu myös paljon asioita, jotka tuntuvat kiihdyttävän suorittamisen kierrettä. Esimerkiksi media, erityisesti sosiaalinen media ja myös markkinavoimat ovat tässä suhteessa melko johdonmukaisia. Aistiemme ulottuvilla on aina asioita ja olosuhteita, jotka jollakin muulla ovat hiukan paremmin kuin meillä itsellämme, juuri julkaistun Kohtuuden kirjan kirjoittanut filosofi Juha T. Hakala pohtii.

Suunnitellaan unelmien lomaa tai toteutetaan täydellistä joulua kysymättä, haluanko tai jaksanko.

Suorittaja ei pyri päämääriinsä halusta vaan pakosta. “Ai, elämän kuuluukin olla tuollaista. Miksi minä en pysty tuohon? Minun pitää yrittää enemmän.”

– Suorittaja on myös aika itsekäs. On kiirettä eikä ehditä olla läsnä ja nauttia yhteisestä ajasta. Suorittaja vetää itsensä niin piippuun, ettei hänellä ole enää voimia antaa itsestään mitään muille. Lomat ja esimerkiksi joulu ovat yksi suorittamisen kohde. Suunnitellaan “unelmien” lomaa tai toteutetaan täydellistä joulua kysymättä itseltä, haluanko tai jaksanko, Maarit Nurmela-Harju pohtii.

– Joulun pitää olla tietynlainen ja kaiken pitäisi olla itse tehtyä. Kun lopulta koittaa juhlan aika, ollaan niin väsyneitä, ettei energiaa riitä enää mihinkään. Ja loppujen lopuksi kukaan muu ei tätä kaikkea vaadi kuin ihminen itse itseltään.

– Halulla ja pakolla on älyttömän suuri ero. Kannattaakin kysyä itseltään, haluanko minä tuota? Okei, jos oikeasti haluaa, kannattaa miettiä, miten sen asian voisi saavuttaa. Mutta valitettavasti se ei useinkaan mene niin. Suorittaja ajattelee automaattisesti, että tuokin asia minulla on huonosti. Sitäkin osa-aluetta elämässä täytyy vielä säätää, psykologi Maarit Nurmela-Harju lisää.

Olisi hyvä opetella kohtuullistamaan arkea ja laskea rimaa. Vähempikin riittää.

Tunteet eivät valehtele. Siksi pysähtyminen ja oman elämän tarkasteleminen riittävän usein olisi tärkeää. Jos elämä tuntuu hyvältä ja kaiken kiireen keskellä ehtii myös nauttia asioista, ei asioita tarvitse muuttaa. Elämä ei kuitenkaan saisi olla pelkkää pakonomaista puurtamista ja omat tunteet syrjäyttävää täydellisyyteen pyrkimistä. Jatkuva suorittaminen ei anna tilaa asioille, jotka ovat meille oikeasti tärkeitä.

– Olisi hyvä opetella kohtuullistamaan arkea ja laskea rimaa. Vähempikin riittää, Maarit Nurmela-Harju vakuuttaa.

– Suorittamisesta eroon pääseminen on mahdollista, mutta se vaatii töitä. Usein suorittajuus liittyy itsetuntoon – teemme asioita sen takia, että tykkäisimme itsestämme ja kelpaisimme itsellemme. Toki kyse voi olla myös miellyttämisen tarpeesta, se on aivan inhimillistä, mutta kyllä suorittajuudesta eroon pääsemisessä suurin työ on opetella tykkäämään itsestä vaikka ei tekisi yhtään mitään.

– Omannäköisen elämän eläminen vaatii pysähtymistä ja rohkeutta elää ilman alituista vertailua. Se ei käy hetkessä, mutta kuten kaikki vaikeat asiat, tämänkin kyllä oppii harjoittelemalla, Juha T. Hakala muistuttaa.

Mitä haluaisit muistaa tästä ajasta esimerkiksi viiden vuoden päästä?

Konkreettisesti omaa elämää voi tarkastella arvotyöskentelyllä. Esimerkiksi paperille piirretyt oman arjen reikäleivät paljastavat lahjomattomasti, mihin vuorokauden tunnit hupenevat.

– Paperille kerätään asiat, mihin oman aikansa tällä hetkellä käyttää. Toiseen ympyrään listataan aivan kaikki tekeminen lukuunottamatta uniaikaa. Viereiseen ympyrään piirretään ja kirjoitetaan se, miltä oman arjen haluaisi näyttävän. Mitä ovat ne asiat, joita oikeasti arvostaa ja haluaisi tehdä, ja kuinka paljon niille jää aikaa, selittää psykologi, psykoterapeutti Maarit Nurmela-Harju.

– Mitä haluaisit muistaa tästä ajasta esimerkiksi viiden vuoden päästä? Teetkö tällä hetkellä niitä asioita arjessasi? Nämä ovat myös hyviä ja herätteleviä kysymyksiä, Nurmela-Harju lisää.

tekstigrafiikka liitutaululla
tekstigrafiikka liitutaululla Kuva: Yle, Mira Pelo suorittaminen

Elämäntilanteet vaihtelevat, samoin asioiden tärkeysjärjestys. Arkeen ei mahdu kerralla kovin monta asiaa, eikä tarvitsekaan. Omaa elämää kannattaakin tarkastella riittävän usein. Pysähtymistä ja konkretiaa, kysymyksiä ja pienten, hyvien asioiden huomaamista – ilo ja vastapaino suorittamiselle löytyy pienistä asioista.

– On hyvä kirjoittaa joka päivä muistiin hetkiä, missä on kokenut hyvää oloa, koska kiireen keskellä ne helposti unohtuvat. Tarkoitus on pysähtyä ja huomata, että elämässä onkin onnenhetkiä. Ne ovat pieniä asioita, eikä niiden tarvitse isompia ollakaan. Onni voi olla kuppi teetä tai kävelylenkki. Ja kun tämän huomaa, alkaa niitä hetkiä luonnostaan lisätä omaan arkeensa. Tajuaa, että näihin asioihin minä haluankin käyttää enemmän aikaani.

Yksi osa pysähtymistä on myös opetella sanomaan “ei” asioille, joita ei halua tehdä. Kieltäytyminen ja ei-sanan sanominen eivät ole synnyinlahjoja vaan niiden vakuuttavasti sanominen vaatii opettelua.

Älä vaadi itseltäsi enemmän kuin vaadit muilta.

Meiltä vaaditaan koko ajan enemmän ja enemmän. Tulevaisuus pitäisi olla valmiiksi suunniteltuna yhä nuorempana ja työuraa pitäisi jaksaa painaa sata lasissa mahdollisimman pitkään. Suorittaminen vaanii kaiken ikäisiä.

– Meillä on kovat ajat. Jo lukioon mennessä pitäisi tietää, mihin suuntaan uransa aikoo rakentaa. Opiskelijoilla on paineet valmistua mahdollisimman nopeasti ja olisi hyvä olla jo opiskeluaikana alan töissä. Äitiyslomalta pitäisi palata pian töihin ja vartalon täytyisi olla mahdollisimman nopeasti hyvässä kunnossa, Maarit Nurmela-Harju sanoo ja jatkaa:

– Kaiken tämän keskellä myös lapsilta vaaditaan. Heidän pitää jaksaa reippaasti hoidossa, koulussa ja harrastuksissa. Suorittamisen malli siirtyy lapsille. Jos ei koskaan vietetä pyjamapäiviä tai lomalla vain hengailla ilman suurempia suunnitelmia, tulee kiireestä ja suorittamisesta heille normaalia ja tavallista. Se on normi pitkälle aikuisuuteen ennen kuin osataan kyseenalaistaa opitut tavat ja huomataan, että asioita voi tehdä muutenkin.

tekstigrafiikka liitutaululla
tekstigrafiikka liitutaululla Kuva: Yle, Mira Pelo suorittaminen

Jos kaikki menee hyvin ja voimavarat riittävät, ihminen menestyy ja saa paljon aikaan, ei hän koe välttämättä koskaan tarvetta pysähtymiselle tai tahdin hidastamiselle.

– Sellaisiakin ihmisiä tarvitaan, jotka tekevät kaikkensa eivätkä ole esimerkiksi valmiita luopumaan asioista, jotka tekevät heidän elämästään työntäyteistä ja kiireistä. Heitäkin tarvitaan ilman muuta. Jos heidän arvonsa ovat sen suuntaiset ja he haluavat niitä asioita, ei ole mitään tarvetta muutokselle. Voi kuitenkin olla, että iän myötä ongelmia alkaa kasautua. Keho ei enää kestä ja tulee esimerkiksi univaikeuksia, Nurmela-Harju miettii.

Univaikeuksien taustalla on usein äärimmilleen viritetty, ruuhkavuosien ihminen. Univaikeudet ovatkin usein ensimmäinen syy, miksi omaa arkea ja kiireitä aletaan tarkastella lähemmin.

– Suorittaja voi havahtua pohtimaan elämäänsä unettomuuden tai jonkin muun somaattisen vaivan myötä. Usein työterveyslääkärille hakeudutaan uniongelmien vuoksi ja vyyhti lähtee purkautumaan sitä kautta. Käännekohta ja muutokset omassa arjessa voivat lähteä liikkeelle myös työttömyyden, sairastumisen tai jonkin muun muutoksen myötä. Jos on aina aiemmin rakentanut identiteettinsä esimerkiksi työn tai avioliiton varaan, joutuukin yhtäkkiä miettimään kaiken uudelleen. Mitäs muuta minun elämässäni onkaan?

Armollisuutta ja lempeyttä, enemmän oman itsensä arvostamista. Näitä asioita psykologi Maarit Nurmela-Harju peräänkuuluttaa. Älä vaadi itseltäsi enemmän kuin vaadit muilta.

Myös ystävien ja läheisten kannattaa pitää huolta toisistaan.

– Voi kysyä ystävältä, miten sinä oikeasti voit. Itse sokeutuu tavoilleen ja kiireilleen, mutta sellainen ystävä on kullanarvoinen, joka kyseenalaistaa liiallisen vauhdin ja huomauttaa väsymisestä.

Opettele pois suorittajuudesta!

  • Mitä minulle kuuluu? Kysy itseltäsi joka ikinen päivä, miten voin ja mitä minä tarvitsen?
  • Puhu itsellesi arvostaen ja lempeästi. Puhuisitko hyvälle ystävälle, kuten itsellesi puhut? Se, miten puhumme itsellemme, vaikuttaa mielialaamme ja itsetuntoon.
  • Opettele laskemaan rimaa ja opettele riittävän hyvä. Millaista on riittävän hyvä arki? Millainen on riittävän hyvä äiti tai isä? Riittävän hyvä on kaukana täydellisyydestä ja kaukana huonosta. Riittävän hyvän hyväksyminen on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Riittävän hyvälle antautumisesta tulee hyvä olo.
  • Opettele sanomaan ei.
  • Ole sitkeä! Et voi hetkessä muuttaa omaa tapaasi olla, mutta sinulla on mahdollisuus oppia.

Muutokset lähtevät pienistä jokapäiväisistä asioista. Mieli muuttuu hitaasti.

– Pitää malttaa ja antaa itselleen aikaa, Psykologi Maarit Nurmela-Harju kannustaa.

– Olen saanut työssäni todistaa monta ihanaa muutosta. Pienten lasten äidit ovat puhjenneet kukkaan. He uskaltavat luottaa itseensä ja tekevät niin kuin itse haluavat. Rentoutuvat entisen sijaan ja huomaavat, että onpa arki ja elämä kivaa. Kyse ei ole rakettitieteestä vaan konkreettisesta työstä.

– On ihmisiä, jotka ovat vähentäneet ylitöitä tai jääneet osa-aikaisiksi. Heillä on enemmän aikaa ja he ovat tyytyväisiä itseensä. Tämä kaikki tarkoittaa konkretiaa ja jostain luopumista. Luovutaan töiden vähentämisen myötä rahasta tai arvostuksesta, mutta saadaan jotain muuta tilalle. Toiset muuttuvat enemmän, toiset pääsevät puoliväliin. Sekin helpottaa arkea.

Asiantuntijat:

Psykologi, psykoterapeutti Maarit Nurmela-Harju on kahden lapsen äiti, joka elää juuri nyt epätäydellisyydessään täyteläistä arkea.
"Pidän onnellisuuspäiväkirjaa ja olen huomannut, että onni ja tyytyväisyys karkaavat kiirehtien. Onneksi onni jättää jälkensä. Onnen jäljet voi nähdä vaikka eteisestä vastaan vyöryvästä lenkkaripinosta tai kaakaotahraisista sormenjäljistä keittiössä. Onni on myös keskeneräinen dekkari, johon palata tai lempilaulu, jota kuunnella. Näitä tyytyväisyyden tai onnen hetkiä on mahdoton suorittaa, ne pitää löytää."

Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori ja filosori Juha T. Hakalan perheeseen kuuluu opettajavaimon lisäksi seitsemän lasta, jotka yhtä lukuunottamatta ovat täysi-ikäisiä ja jo poissa kotoa.
"Kirjoitin Kohtuuden kirjan, koska aloin nähdä ympärilläni ohi vilahtavia merkkejä övereistä – mitä kummallisempia oireita äärimmäisyyteen pyrkimisestä. Lopulta niitä oli jo niin paljon, että päätin koota niitä yhteen ja pohtia ongelman - sellaisena sen näen - luonnetta. Voisiko siihen löytyä selitys tai jopa useita selityksiä? Omalla kohdallani, perheen arjessa, olen pannut merkille, että jos vanne ajoittain kiristää päätäni, olen sen itse ohimoilleni kiristänyt."

Lue myös: Perfektionistille liikunta voi olla pakonomaista suorittamista

Akuutti - elämänmakuisia tarinoita ja ajankohtaista asiaa terveydestä. Liity joukkoomme Facebookissa!

Kommentit