Yksin kiekkoperheen arkea pyörittänyt Piritta Hagman: Olen vähitellen oppinut pyytämään apua

Fysioterapeutti, doula ja äiti Piritta Hagman jos kuka tietää, millaista reissulesken elämä on. Mies Niklas Hagman on pelannut ammatikseen jääkiekkoa Yhdysvalloissa, Kanadassa, Venäjällä ja Suomessa. Perheen kaikki lapset ovat syntyneet eri kaupungeissa ja kerran isä oli poissa niin kauan, että vauva ryhtyi vierastamaan isäänsä. Jatkuva muuttaminen on saanut Piritta Hagmanin myös suojaamaan itseänsä uusilta ystäviltä – lähtö tuntuu muuten liian pahalta. Hagman on Marja Hintikka Liven vieraana TV2:ssa maanantaina 31.10. klo 21. Aiheena on vanhempien kokema yksinäisyys.

Nimi: Piritta Hagman

Perhetilanne: Kahden kaupungin taktiikalla. Minä ja lapset asumme Helsingissä ja Niklas Oulussa. Kolme lasta: 9-vuotias Lukas, 7-vuotias Lila ja 4-vuotias Eliana. Kaksi koiraa.

Vanhempana olen… Äiti, en ystävä. Halaan, pussaan ja sanon rakastavani joka päivä. Puhun asioista ja haluan pitää keskusteluyhteyden auki aina.

Tärkein kasvatusperiaatteeni on… Että pidän aina sanani enkä uhkaa millään, mitä en voi pitää.

Eniten minua on vanhemmuudessa yllättänyt... Kuinka kiinni olen lapsissa sekä psyykkisesti että fyysisesti. Kuinka paljon voin rakastaa heitä ja kuinka olisin valmis tekemään heidän puolestaan (melkein) mitä vain heidän parhaakseen. Mutta samaan aikaan olen ollut järkyttynyt kuinka vähän välillä olen saanut olla ihan itsekseni ja kuinka vähän saan ajoittain unta. Ja kuinka paljon se vaikuttaa omaan jaksamiseeni.

Kun on oikein kiire, luovun ensimmäisenä… Omasta ajastani (tosi huono juttu).

Menetän hermoni kun… Olen väsynyt ja nälkäinen.

En koskaan uskonut sanovani lapselleni ääneen… Samoja fraaseja mitä oma äitini on aikoinaan käyttänyt. Mutta sieltä ne vaan yksitellen tulevat… 

Silloin kun lapset eivät näe... Tai paremminkin kuule, myönnän kiroilevani. Heidän läsnäollessaan sensuroin kielenkäyttöäni.

Kun saan lapset illalla nukkumaan... Syön rauhassa ja otan lasin viiniä aina silloin kun se on mahdollista.

Ärsyttävintä lapsissa on… Tällä hetkellä jatkuva apuni pyytäminen. "Äiti, äiti, äiti" kuuluu noin miljoona kertaa päivässä ja mitä pienemmistäkin asioista. Esim. vanhin lapseni saattaa seisoa itse keittiössä ja huutelee minulle toiseen huoneeseen haluavansa vettä.

Hauskinta lasten kanssa on… Ihan arjen komiikka. Lasten jutut ovat välillä niin ihanan rehellisiä ja osuvia.

Vanhemmuudessa minua pelottaa eniten…. Ajatus, että lapsille sattuisi jotain todella pahaa. Kolhuista ja mustelmista en huolehdi, ne kuuluvat elämään, mutta heidän menettämisensä on pahinta mitä voisin kuvitella.