Hyppää pääsisältöön

Yksinäisyyden tunteet lapsen kanssa ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus

Mustat kengät aidalla.
Mustat kengät aidalla. Kuva: Freeimages marja hintikka live

Ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunteet perhekerhojen, puistoseurueiden, leikkitreffien ja vauvapiirien luvatussa maassa voivat aiheuttaa suurta syyllisyyttä ja tarvetta peitellä tilannetta. ”Tässähän pitäisi olla aktiivinen ja sosiaalinen, miksi minä silti olen yksin?” Kuitenkin hyvin useat vanhemmat kokevat yksinäisyyttä pikkulapsiaikana, sanoo Suomen Mielenterveysseuran psykologi Marika Ketola.

Kauaksi ollaan tultu ajasta, jolloin lapsia kasvatti kokonainen perhe mummoineen, pappoineen, tätineen ja setineen. Nykyvanhempi voi kokea äärimmäistäkin yksinäisyyttä, vaikka ympärillä olisi aiemmin ollut suurikin sosiaalinen piiri. Mahdollisuuksia tavata ihmisiä on nykyisin jos jonkinlaisia, unohtamatta netin vauvapalstojen runsaudensarvea.

Miksi sitten vanhempi kokee jääneensä yksin?

Yksinäisyys on monille vanhemmille tabu

Yksinäisyys on vanhemmalle usein tabu. Ei haluta myöntää, että ”elämän onnellisimpana aikana” sitä onkin toivottoman yksin omien ajatuksiensa kanssa. Vaikka ystäviä olisikin paljon, eri elämäntilanteet tulevat usein tapaamisten tielle ja esimerkiksi vanhempainvapaalla päivät saattavat tuntua hyvinkin pitkiltä.

On kuitenkin hyvä muistaa, että samassa tilanteessa olevia on: jos nyt eivät ihan kaikki vanhemmat, niin ainakin suurin osa.

Suomen Mielenterveysseuran psykologin Marika Ketolan mukaan on hyvin yleistä, että esimerkiksi puistossa kokee olevansa jotenkin ryhmän ulkopuolella tai vähemmän mukana kuin muut.

– Ne tunteet usein juontavat juurensa siitä, että sosiaalinen tilanne on uusi. Oma arjen sosiaalinen verkosto on muuttunut lapsen saamisen myötä ja usein sen joutuu rakentamaan ikään kuin alusta, avaa Ketola.

Kaupan kassa on se ainoa juttukaveri?

Kun kaikki muut tuntuvat olevan töissä, saattaa pitkin tyhjiä teitä vaunuja työnnellessä tai puistossa lasta keinuttaessa upota hyvinkin syvälle omaan ajatusmaailmaansa ja yksinäisyyden tunteisiin. Usein myös paljon aikaa yksin lapsen kanssa viettänyt vanhempi saattaa tuntea itsensä arvottomaksi ja jopa kokea, että ”oma itse” on hukkunut jonnekin vanhemmuuden syövereihin.

– Silloin kun ei ole vertaisryhmää, jossa saisi palautetta siitä kuka on ja kokisi olevansa hyvä omana itsenään, voi herätä erilaisia epävarmuuksia, muistuttaa Ketola.

Kaikille ei myöskään ole kovin luontaista aktiivisesti mennä hakemaan uusia ystäviä ja hakeutumaan muiden seuraan sosiaalisissa tilanteissa. Arjen väsyttämänä se ei houkuttele välttämättä sosiaalisintakaan pörriäistä.

– On aika yksilöllistä, miten vanhempi hakee tukiverkkoja ja sosiaalisia kontakteja. Vauva-aika on sellaista hetkessä elämistä, että ei siinä kyllä päässä pyöri mitään erikoista. Energiaa ei välttämättä riitä sellaiseen, mikä ei ole luontaista. Tällöin organisoidut jutut, kuten perhekerhot ja vauvapiirit ovat ehkä matalamman kynnyksen tapoja olla sosiaalinen, sanoo Ketola.

Myös netin vauvapalstat ja viime aikoina suosituksi nousseet Facebookin ryhmät, joissa yksinäiset hakevat esimerkiksi kahvitteluseuraa, ovat erittäin hyödyllisiä tapoja hakea samanhenkistä seuraa.

Uskaltaudu juttelemaan yksinäiselle!

Väsyneen, hiljaisen ja alakuloisen oloinen äiti puistossa voi hyvinkin kaivata ihmistä, jonka kanssa jakaa aamun puuroraivarit ja kurahousukilarit. Esimerkiksi puistossa kaikilla on yksi (tai jopa useampi) yhdistävä tekijä: lapsi. On helpompi lähestyä toista, kun arjen kokemukset ovat kuitenkin lähestulkoon samanlaisia jokaisessa perheessä.

Yksinäisyys ei kuitenkaan näy ulospäin ja monille tarve pitää kulissia yllä onkin suuri. Silti kulissien takana voi olla hyvinkin surullinen ja yksinäinen ihminen, jolta kukaan ei välttämättä aikoihin ole kysynyt, miten menee.

– Myös vieraallekin voi hyvin mennä juttelemaan jos vain on ihminen, jolle se tuntuu luontevalta. Yleensä ihmisiä on kuitenkin aika helppo lähestyä, muistuttaa Ketola.

Teksti: Lotta Stenroos

Lisää ohjelmasta

Jenny Lehtinen ja puhekupla: Kestä vaippavertailut nyt, myöhemmin seuraa kiitos!
Jenny Lehtinen ja puhekupla: Kestä vaippavertailut nyt, myöhemmin seuraa kiitos! Kuva: Jussi Nahkuri / Hans Weckman jenny lehtinen
Marja Hintikka riemuitsee Kultainen Venla -palkinnosta
Marja Hintikka riemuitsee Kultainen Venla -palkinnosta Kuva: Maria Ainamo kultainen venla
Vapaus johtaa kansaa, kuvamanipulaatio
Vapaus johtaa kansaa, kuvamanipulaatio Kuva: (c) Photograph by Erich Lessing Marja Hintikka Live
Joulukuusi ja koristeineen.
Joulukuusi ja koristeineen. Kuva: Pixabay joulu

Uusimmat sisällöt - Marja Hintikka Live

  • Eineksiä, uhkailua, liikaa töitä – unohda turha syyllisyys vanhempana! MHL:n vieraat näyttävät esimerkkiä

    Syksyn vieraat avautuvat mistä eivät enää ota paineita.

    Vapaus, vanhemmuus, tasa-arvo. Marja Hintikka Live on puolentoista vuoden ajan ravistellut suomalaista perhekeskustelua, romuttanut turhia kulisseja ja nostanut pöydälle vaikeitakin keskustelunaiheita. Kaiken takana on tavoite vapauttaa vanhemmat turhista paineista ja jatkuvasta syyllisyydestä. Kiukuttelevia lapsia? Liikaa töitä? Unettomia öitä? Parisuhde rakoilee? Et ole yksin. Meillä on ihan samanlaista.

  • Lapset repivät parrasta ja nestehukka on lähellä - tällaista on joulupukkien karu todellisuus

    Joulupukit kertovat ammattinsa pahimmat puolet.

    Kuvittele itsesi joulupukiksi tai -muoriksi. Mielessäsi pyörii kuva piparintuoksuisista kodeista, joissa pukki istutetaan pehmeälle nojatuolille glögi kädessä ja suloiset punaposkiset pikku lapsoset laulavat heleällä äänellä sopivan lyhyen kappaleen. Kukaan ei itke, kukaan ei pelkää ja koko hommaan menee noin 10 minuuttia. Ulko-ovella sinulle annetaan sovittu summa rahaa ja poistut tyytyväisenä seuraavaan kohteeseen. No, se ei todellakaan mene ihan niin.

  • Pyjama on paras jouluasu, vinkkaavat MHL-vanhemmat

    Ei kiireelle, kyllä rennolle romantiikalle!

    Idyllisten puitteiden viilaaminen tekee erityisesti perheenäideistä helposti huumorintajuttomia piiskureita. Tonttulakki alkaa kiristää liikaa ja joulunalusviikoista tulee yhtä pitkää to-do -listaa.

  • Kestävyysliikunta lihottaa?!

    Timo Haikarainen ja kestävyysliikuntamyytti.

    Kuinka on - suosiako kovatehoista vai matalatehoista treeniä - ja miten kortisoli liittyy tähän? Personal trainerimme Timo Haikarainen vääntää myytin rautalangasta!

  • Heikki Soini: Kärsitään joulu ja jatketaan elämää!

    Ei joululla ole väliä, yhteinen aika on tärkeintä.

    Joulusuklaat ilmestyivät lähikauppaani lokakuussa. Se käynnisti kahden kuukauden kuumotuksen ja stressin, joka purkautuu monessa perheessä itkuun jo jouluaaton aamuna. Lapset juoksevat hysteerisinä pitkin seiniä ja vanhempien selkäranka katkeaa viimeistään silloin, kun kinkku kuivuu valvomisesta huolimatta. Kuulostaako tutulta, kysyy MHL:n Heikki Soini.

  • Vanessa Kurri: Olen tappavan tylsä joulunviettäjä

    Neljän lapsen äiti tekee joulun perinteiden mukaan.

    Kotiäiti ja juontaja Vanessa Kurri on jouluihminen, mutta valmistelut jäävät häneltäkin usein viime tippaan. Neljän lapsen koulu- ja harrastuskuljetusten välillä Kurri sompailee sitten ympäriinsä hakemassa jouluherkut juuri niistä oikeista ja perinteisestä paikoista. Kurrille on tärkeää tehdä joulu täsmälleen samojen askelmerkkien mukaan kuin hänen äitinsä aikanaan teki. Vanessa Kurri on MHL:n vieraana TV2:ssa maanantaina 19.12. klo 21, kun aiheena on Unelmien joulu.

  • Bloggari Anna-Kaisa Huurinainen: Tänä vuonna otamme joulun rennosti

    Liika suorittaminen on aiemmin pilannut Huurinaisen joulun.

    Viime jouluna 47 palasta -blogin Anna-Kaisa Huurinainen suunnitteli joulun tarkasti: laati menun ennakkoon ja kestitsi koko lähisuvun. Odotukset ja stressi olivat kuitenkin liian kovat, ja joulu meni mönkään. Kokemuksesta viisastuneena Huurinainen aikoo ottaa tämän joulun mahdollisimman rennosti.

  • Muusikko Stig: Henkinen valmistautuminen jouluun kannattaa aloittaa hyvissä ajoin

    Kahden lapsen isä nauttii valmiista joulupöydistä.

    Muusikko Stig tunnetaan hiteistään, mutta arkielämässä Pasi Siitonen ei puumia metsästä. Sen sijaan hän on kahden pienen pojan isä, joka odottaa joulua yhtä paljon kuin lapset. Erityisen tärkeää on nimenomaan jouluun virittäytyminen: jos sitä ei aloita ajoissa, joulu saattaa livahtaa huomaamatta ohi. Stigin jouluvalmisteluihin ei kuitenkaan kuulu stressi tai touhottaminen, vaan tärkeintä on rauhoittuminen.