Hyppää pääsisältöön

Laura Kolbe kertoo äitinsä Piin tarinan

Kirjailija Laura Kolbe
Kirjailija Laura Kolbe Kirjailija Laura Kolbe Kuva: Yle / Aleksis Salusjärvi Laura Kolbe,Helsingin kirjamessut,helsingin kirjamessut 2016

On harvinaista, että tytär kirjoittaa äitinsä elämäkerran. Laura Kolbe alkoi tehdä toimittajaäidistään kirjaa Nykyajan nainen ymmärrettyään, että kukaan muukaan ei sitä tekisi. Hän aloitti työn vanhoista lehtijutuista, tekstejä oli lähes 2000. “Yritin lähteä liikkeelle naishistorioitsijana. Ottaa tutkijan otteen ja mennä lähteisiin. Niillä oli suurempi merkitys kuin ajattelin.”

Etenkin asia-artikkelit olivat keskeisiä lähteitä. Laura Kolbe tunnisti niistä perheen elämää, ja ne muuttuivat henkilökohtaisiksi. “Oli terapeuttista saada viettää kolme kuukautta mökillä ja kirjoittaa tätä kirjaa. Kirjoittaminen oli aika kivaa.”

Pirkko Kolben yksityisminä oli erilainen kuin julkinen persoona. Hän ei juuri puhunut omasta perheestään ja taustastaan. “Tuntui että äiti häpesi omaa taustaansa. Hänen molemmat vanhempansa olivat torppareita.”

Pirkko Kolbe päätyi toimittajaksi, koska oli hyvä kirjoittaja. Vietettyään Lontoossa vuoden hän halusi reportteriksi. “Tyypillinen toimittaja, ei koskaan valmistunut korkeakoulusta.”

1970-luvun puolivälissä tuli avioero. Laura Kolbe siteeraa Sinikka Nopolan arviota siitä, että hänen vanhemmillaan oli “strindbergiläinen avioliitto”. "Isän suku kuului ylempää porvaristoon, mistä nousi oma mentaliteettinsa. Pirkko halusi puolisoltaan ammatillista tukea, mutta aviomies halusi hänestä kotirouvan.”

Pirkko Kolben veressä oli tahto provosoida etenkin yhteiskunnan establishmentia, joista kirkko oli ykkönen. Kaksinaismoralismia käsittelevien vitsien maailma kietoutui haluun käyttää hänen verbaalista lahjaansa etenkin pakinoissa.

Naisen roolista kotiäitinä tai virkanaisena käytiin kiivasta debattia 1970-luvulla. Pirkko Kolbe otti vahvasti kantaa jälkimmäisen puolesta. “Mutta hän oli myös aina lasten puolella ja todella arvosti lapsia. Hänestä tuli myös fantastinen isoäiti”, Laura Kolbe kertoo.

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Lisää tilaa ajattelulle!

    Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin.

    Sana jooga on sanskriitin kieltä ja se tarkoittaa ihmisen ja kaikkeuden välistä yhteyttä. Muinaisen Intian joogit opettivat, että ihmisen kehon, tietoisuuden ja hengityksen välillä on yhteys. Joogaa harjoittamalla he pyrkivät tasapainoon: syvään keskittyneeseen tilaan, joka rauhoittaa kehon ja mielen. Musiikki on myös ollut keino etsiä sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Musiikilla ja mietiskelyllä on pitkä yhteinen historia. Eikä ole mikään ihme, että musiikki ja jooga ovat kohdanneet monella taholla. Tapani Rinne tekee musiikkia, joka rauhoittaa ja antaa tilaa ajattelulle. Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri