Hyppää pääsisältöön

Laura Kolbe kertoo äitinsä Piin tarinan

Kirjailija Laura Kolbe
Kirjailija Laura Kolbe Kirjailija Laura Kolbe Kuva: Yle / Aleksis Salusjärvi Laura Kolbe,Helsingin kirjamessut,helsingin kirjamessut 2016

On harvinaista, että tytär kirjoittaa äitinsä elämäkerran. Laura Kolbe alkoi tehdä toimittajaäidistään kirjaa Nykyajan nainen ymmärrettyään, että kukaan muukaan ei sitä tekisi. Hän aloitti työn vanhoista lehtijutuista, tekstejä oli lähes 2000. “Yritin lähteä liikkeelle naishistorioitsijana. Ottaa tutkijan otteen ja mennä lähteisiin. Niillä oli suurempi merkitys kuin ajattelin.”

Etenkin asia-artikkelit olivat keskeisiä lähteitä. Laura Kolbe tunnisti niistä perheen elämää, ja ne muuttuivat henkilökohtaisiksi. “Oli terapeuttista saada viettää kolme kuukautta mökillä ja kirjoittaa tätä kirjaa. Kirjoittaminen oli aika kivaa.”

Pirkko Kolben yksityisminä oli erilainen kuin julkinen persoona. Hän ei juuri puhunut omasta perheestään ja taustastaan. “Tuntui että äiti häpesi omaa taustaansa. Hänen molemmat vanhempansa olivat torppareita.”

Pirkko Kolbe päätyi toimittajaksi, koska oli hyvä kirjoittaja. Vietettyään Lontoossa vuoden hän halusi reportteriksi. “Tyypillinen toimittaja, ei koskaan valmistunut korkeakoulusta.”

1970-luvun puolivälissä tuli avioero. Laura Kolbe siteeraa Sinikka Nopolan arviota siitä, että hänen vanhemmillaan oli “strindbergiläinen avioliitto”. "Isän suku kuului ylempää porvaristoon, mistä nousi oma mentaliteettinsa. Pirkko halusi puolisoltaan ammatillista tukea, mutta aviomies halusi hänestä kotirouvan.”

Pirkko Kolben veressä oli tahto provosoida etenkin yhteiskunnan establishmentia, joista kirkko oli ykkönen. Kaksinaismoralismia käsittelevien vitsien maailma kietoutui haluun käyttää hänen verbaalista lahjaansa etenkin pakinoissa.

Naisen roolista kotiäitinä tai virkanaisena käytiin kiivasta debattia 1970-luvulla. Pirkko Kolbe otti vahvasti kantaa jälkimmäisen puolesta. “Mutta hän oli myös aina lasten puolella ja todella arvosti lapsia. Hänestä tuli myös fantastinen isoäiti”, Laura Kolbe kertoo.

  • Tanssi itsellesi terveemmät aivot

    Aivot voivat hyvin, kun keho ja mieli voivat hyvin.

    Käykö sinulle joskus niin, että erityisen stressaavan työpäivän jälkeen jätät liikunnan väliin ja sorrut lohdutukseksi roskaruokaan? Kotiin tultuasi kohdistat turhautumisesi puolisoosi ja uppoudut koko illaksi mököttämään päätteen ääreen. Yöllä uni ei tule, kun mietit elämäsi kurjuutta. Inhimillistä, mutta aivan väärin, jos ajattelet aivojesi terveyttä.

  • Avaruusromua: Tämänhän ymmärtää jopa nelivuotias lapsikin!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi, minä en ymmärrä tästä yhtään mitään! Näin sanoi Freedonian valtiota johtanut Rufus T. Firefly eli Groucho Marx elokuvassa Neljä naurettavaa naapuria. Jostakin syystä tuo klassikkoelokuva ja klassikkorepliikki tulivat mieleen albumista nimeltä Experimental Synth Kids. Rohkealla ja virkistävällä albumilla on nimensä mukaisesti lasten tekemää elektronista ja kokeellista musiikkia. Jopa nelivuotiaitten lasten. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Onko rivous uusi musta?

    Rivot jutut huvittavat, koska ne ovat tabu.

    Äitini korvat menevät välittömästi lukkoon, jos hän kuulee v-sanan. Hän ei hyväksy kiroilua tai alapääjuttuja lainkaan. Monille muillekin hänen sukupolvensa edustajalle tämä tabu on ehdoton. Hänen mukaansa törkeyksiä ja rivoa kieltä kuulee yhä useammin ja kaikkialla. Toisaalta monet nauttivat tabujen rikkomisesta. Kielletty kiinnostaa, estottomuus ja häpeästä vapautuminen tuottaa mielihyvää.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri