Hyppää pääsisältöön

Mikä on parasta vanhemmaksi tulossa juuri sinun iässäsi? Lue MHL-yhteisön listaus!

Nuori isä vauva olkapäällään
Nuori isä vauva olkapäällään Kuva: freeimages.com/agastecheg kysely

Mikä on oikea ja hyvä ikä tulla vanhemmaksi? Jokaisessa iässä on omat etunsa ja ainakin jos Marja Hintikka Liven yhteisöä on uskominen, aina on oikea aika tulla vanhemmaksi. Vastapainoksi vääränikäisyysvalittelulle, pyysimme teitä listaamaan eri-ikäisten vanhempien vahvuuksia. Tässä parhaat herkut!

Alle 20-vuotiaana ehtii tehdä jalkapallojoukkueen.

Alle 20-vuotiaiden vanhemmuudesta löytyy mm. seuraavia oivallisia piirteitä:

  • Tietämättömyys tekee avoimeksi.
  • Yövalvominen on helpompaa.
  • Yhteistä elämää lapsen kanssa on todennäköisesti pidempään.
  • Sopeutumiskyky elämänmuutokseen on notkeampi.
  • Lasten maailma ja touhut vielä hyvin muistissa.
  • Puolison kanssa ehtii vielä elää toisen nousukauden, kun lapset ovat aikuisia.
  • Ehtii tehdä jalkapallojoukkueen.
  • Vartalo palautuu nopeammin.
  • Nuorena osaa olla välittämättä muiden mielipiteistä ja elää omaa elämäänsä.
  • Alle 20-vuotias on vielä siinä ajatusmaailmassa, että "ei mulle mitään tapahdu", jolloin ehkä nauttii enemmän ja on stressivapaampi.

– Koen olleeni silloin rennompi enkä edes osannut murehtia ja voivotella samalla tavalla kuin nyt. Unikouluista, korvatulehduksista ja kolmen vuoden valvomisesta vaan mentiin läpi, enkä muista olleeni niin väsynyt tai stressaantunut asioista kuin nyt yhdeksän vuotta myöhemmin toisen tyttäreni saatuani. Ja silloin oli useampia rautoja tulessa vielä yhtä aikaa! Kyllä minä pidän siitä, että olen nuori äiti!

20-30 vuotiaana omat teinihäröilyt ovat takana.

Entäpä sitten, kun lapset saa 20-30-vuotiaana? Millaisia etuja siinä on?

  • On vielä nuori, muttei ihan kokematon raakile.
  • Koulut käyty, mutta jaksaa vielä hyvin.
  • Tuntee jo itsensä jollakin tavoin ja kaveripiiri on vakiintunut.
  • Omat teinihäröilyt ovat takana.
  • Ystävät ja tutut ovat myös perheytymässä, joten verkostoituminen muihin lapsiperheisiin on parhaimmillaan.
  • Jos opiskelut on tehty, ehtii hyvin tehdä lapsen/lapset ennen työelämän kiihkeintä vaihetta.
  • Jaksaa valvoa paremmin.
  • Omat vanhemmat ovat todennäköisesti vielä sen ikäisiä, että he jaksavat ja pystyvät auttamaan paremmin.
  • 20-30 -vuotiaana osaa paremmin leikkipuistojen small talkia.

– Tulin äidiksi 25-vuotiaana ja mielestäni se oli optimaalinen ikä. Maailmaa oli nähty, oli opiskeltu, asuttu ulkomailla, tehty töitä, elämä potkinut oikeassa suhteessa sekä päähän että takapuolelle. Tietty naiivius oli karissut ja samaan aikaan osasi ottaa elämän ja vanhemmuuden sopivan lungisti. Esikoisellani oli synnyttyään reikä sydämessä ja jos nyt 30-vuotiaana olisin saanut saman 'tuomion' mahdollisen esikoisen kanssa, olisi maailmankirjat menneet ihan eri tavalla sekaisin. Sitä vain luotti lääkäreihin ja omiin kykyihinsä vanhempana sen verran tarpeeksi, ettei tilaa huolehtimiselle ja ylireagoinnille ollut. En myöskään esikoisen kohdalla osannut ottaa näitä nykymuodin mukaisia supermutsien toimintaohjeita niin itseeni, kuin nyt toisen lapsen kanssa. Univelkaakin sieti vielä ihan hyvin!

30-40 -vuotiaalla on paras jaksamis/kypsyys -suhde.

Moni saa lapsia 30-40 ikävuoden välillä. Siinäkin on monia hyviä puolia!

  • Omat siivet kantavat jo.
  • Ammatti ja työ on todennäköisesti saatu ja taloudellinen tilanne hyvä.
  • Omat vanhemmat eläkeiässä, ehtivät tahtoessaan auttaa.
  • Paras jaksamis/kypsyys - suhde.
  • Tämän ikäisenä useimmat ovat töissä, joten saa välillä tervetullutta etäisyyttä lastenhoitoon.
  • Myös itsetuntemus ehkä jo parempi, ainakin olisi pitänyt olla riittävästi aikaa miettiä tahtooko vanhemmaksi oikeasti.
  • Lähipiirissä jo varmaan lapsia.
  • Ei välttämättä enää jatkuvaa biletystarvetta, pahimmat menot on menty eikä tarvitse itkeä elämätöntä nuoruutta.

– Vaikka olenkin ihan pihalla kuin lumiukko kaikista lapsenhoitojutuista, en stressaa oikeastaan mistään. En yösyötöistä, en väsymyksestä, en jatkuvasta vaipanvaihdosta. Jos en jaksa tehdä jotain kotihommaa, en vaan sitten tee sitä. Olen tullut sellaiseksi ihmiseksi kuin haluankin olla. Koen olevani oikeasti aikuinen ja näin ollen valmis myös kasvattamaan jälkeläisestä fiksun ihmisen. Elämänkokemusta löytyy jo, toivottavasti tytärkin sen sitten ymmärtää aikanaan ja uskoo, jos yritän antaa jotain neuvoja.

40-50 -vuotiaana lapsi pitää nuorena.

Entäs sitten, kun on ehtinyt jo 40-50 vuoden ikään? Mikä mainio aika saada perillisiä!

  • Vakiintunut elämäntilanne ja elämänkokemus.
  • Voi mikä onni, jos vielä kaipaa tätä kokemusta ja sen saa!
  • Yli 40-vuotias on saanut elää elämää itselleen pitkään, lapsen myötä alkaa uusi elämänvaihe.
  • Lapsi pitää nuorena, eikä nelikymppinen enää välitä muiden mielipiteistä.
  • Lapsi on vaalittu ja oman perheen arvo ymmärretään syvällisemmin.
  • Varmuus.
  • Mahdollisesti nuorempana saadut lapset voivat vahtia sisaruksiaan.
  • Ei anoppia neuvomassa joka asiassa, koska alkaa olla sen verran iäkäs jo!
  • Todennäköisesti lapsi tässä iässä tuo jotain aivan uutta elämään, saattaa kääntää elämän suunnan.
  • Arvostaa elämää as such.
  • Ei hötkyilyä.

– Tulin äidiksi ensimmäistä kertaa 46-vuotiaana ja olen erittäin iloinen myöhäisestä lahjastani. Aikuistuin vasta nelikymppisenä. En ole kuitenkaan koskaan viettänyt "hurjaa elämää", vaan aika mukavaa, itsekästä sinkkuelämää, opiskellut, matkustanut jne. 46-vuotiaana olen äitinä kärsivällisempi, vähemmän itsekeskeinen ja -tietoinen, valmiimpi "nolaamaan itseni" vaikka siellä hiekkalaatikolla, vihdoinkin valmis asumaan ja jakamaan elämäni jonkun toisen kanssa, innokas oppimaan uutta ja taloudellisesti varmemmalla pohjalla kuin aikaisemmin. Vanhemmaksi tuleminen tekee nöyräksi - yhtäkkiä on niin paljon enemmän menetettävää kuin aiemmin.

Yli 50-vuotiaana rakkautta ei säästellä.

Ja entäpäs sitten, kun mittarissa on 50+ vuotta? Sehän on ihan loistavaa!

  • Lapsi todellakin jysäyttää muutokseen!
  • Sädehdit vanhemman rakkautta, kun muut valmistautuvat keski-iän kriisiin.
  • Viimeinen tilaisuus on saatu ja siinä onnistuttu.
  • Eletään lapselle.
  • Rakkautta ei säästellä.
  • Elämänkokemus ja ura hyvällä mallilla.
  • Palkka on varmaankin huipussaan, eli vanhempainrahatkin ovat isommat, kuin mitä olisi ollut vastavalmistuneena.
  • Muiden mielipiteet eivät enää hetkauta, uskaltaa tehdä omat ratkaisunsa.
  • Kaveripiiristä löytyy todennäköisesti kokeneempia vanhempia, jotka ehtivät auttaa lasten kanssa tai joilla on sen ikäisiä lapsia, joita voi pyytää lapsenvahdiksi.
  • Lapsi ja vanhempi rikastuttavat toistensa elämää, koska ovat aivan eri aikakausien lapsia.
  • Elämän perustukset on jo luotu vankoiksi, on aika heittäytyä vanhemmuuteen.
  • Plakkarissa on elämänkokemusta ja perspektiiviä sekä itseluottamusta.
  • Lapsen ollessa teini-ikäinen on vanhempi jo eläkkeellä, joten on mahdollista antaa nuorelle huomiota ja aikaa.

– Minulla on kokemusta vain yli 50-vuotiaana vanhemmaksi tulemisesta. Hyviä puolia on: ei hinkua enää ulos kavereiden kanssa, en haikaile menetettyjä baari-iltoja, jaksan valvoa paremmin öitä, en hermostu enää niin pienistä asioista, osaan suhteuttaa asiat paremmin. Osaan arvostaa ja priorisoida lapsen ykköseksi. Muut asiat kuten ura eivät enää vie liikaa huomiota ja aikaa.

Ajatukset on kerätty MHL:n verkkokyselystä, jossa kartoitettiin kokemuksia vanhemmuudesta eri iässä.

Uusimmat sisällöt - Marja Hintikka Live

  • Eineksiä, uhkailua, liikaa töitä – unohda turha syyllisyys vanhempana! MHL:n vieraat näyttävät esimerkkiä

    Syksyn vieraat avautuvat mistä eivät enää ota paineita.

    Vapaus, vanhemmuus, tasa-arvo. Marja Hintikka Live on puolentoista vuoden ajan ravistellut suomalaista perhekeskustelua, romuttanut turhia kulisseja ja nostanut pöydälle vaikeitakin keskustelunaiheita. Kaiken takana on tavoite vapauttaa vanhemmat turhista paineista ja jatkuvasta syyllisyydestä. Kiukuttelevia lapsia? Liikaa töitä? Unettomia öitä? Parisuhde rakoilee? Et ole yksin. Meillä on ihan samanlaista.

  • Lapset repivät parrasta ja nestehukka on lähellä - tällaista on joulupukkien karu todellisuus

    Joulupukit kertovat ammattinsa pahimmat puolet.

    Kuvittele itsesi joulupukiksi tai -muoriksi. Mielessäsi pyörii kuva piparintuoksuisista kodeista, joissa pukki istutetaan pehmeälle nojatuolille glögi kädessä ja suloiset punaposkiset pikku lapsoset laulavat heleällä äänellä sopivan lyhyen kappaleen. Kukaan ei itke, kukaan ei pelkää ja koko hommaan menee noin 10 minuuttia. Ulko-ovella sinulle annetaan sovittu summa rahaa ja poistut tyytyväisenä seuraavaan kohteeseen. No, se ei todellakaan mene ihan niin.

  • Pyjama on paras jouluasu, vinkkaavat MHL-vanhemmat

    Ei kiireelle, kyllä rennolle romantiikalle!

    Idyllisten puitteiden viilaaminen tekee erityisesti perheenäideistä helposti huumorintajuttomia piiskureita. Tonttulakki alkaa kiristää liikaa ja joulunalusviikoista tulee yhtä pitkää to-do -listaa.

  • Kestävyysliikunta lihottaa?!

    Timo Haikarainen ja kestävyysliikuntamyytti.

    Kuinka on - suosiako kovatehoista vai matalatehoista treeniä - ja miten kortisoli liittyy tähän? Personal trainerimme Timo Haikarainen vääntää myytin rautalangasta!

  • Heikki Soini: Kärsitään joulu ja jatketaan elämää!

    Ei joululla ole väliä, yhteinen aika on tärkeintä.

    Joulusuklaat ilmestyivät lähikauppaani lokakuussa. Se käynnisti kahden kuukauden kuumotuksen ja stressin, joka purkautuu monessa perheessä itkuun jo jouluaaton aamuna. Lapset juoksevat hysteerisinä pitkin seiniä ja vanhempien selkäranka katkeaa viimeistään silloin, kun kinkku kuivuu valvomisesta huolimatta. Kuulostaako tutulta, kysyy MHL:n Heikki Soini.

  • Vanessa Kurri: Olen tappavan tylsä joulunviettäjä

    Neljän lapsen äiti tekee joulun perinteiden mukaan.

    Kotiäiti ja juontaja Vanessa Kurri on jouluihminen, mutta valmistelut jäävät häneltäkin usein viime tippaan. Neljän lapsen koulu- ja harrastuskuljetusten välillä Kurri sompailee sitten ympäriinsä hakemassa jouluherkut juuri niistä oikeista ja perinteisestä paikoista. Kurrille on tärkeää tehdä joulu täsmälleen samojen askelmerkkien mukaan kuin hänen äitinsä aikanaan teki. Vanessa Kurri on MHL:n vieraana TV2:ssa maanantaina 19.12. klo 21, kun aiheena on Unelmien joulu.

  • Bloggari Anna-Kaisa Huurinainen: Tänä vuonna otamme joulun rennosti

    Liika suorittaminen on aiemmin pilannut Huurinaisen joulun.

    Viime jouluna 47 palasta -blogin Anna-Kaisa Huurinainen suunnitteli joulun tarkasti: laati menun ennakkoon ja kestitsi koko lähisuvun. Odotukset ja stressi olivat kuitenkin liian kovat, ja joulu meni mönkään. Kokemuksesta viisastuneena Huurinainen aikoo ottaa tämän joulun mahdollisimman rennosti.

  • Muusikko Stig: Henkinen valmistautuminen jouluun kannattaa aloittaa hyvissä ajoin

    Kahden lapsen isä nauttii valmiista joulupöydistä.

    Muusikko Stig tunnetaan hiteistään, mutta arkielämässä Pasi Siitonen ei puumia metsästä. Sen sijaan hän on kahden pienen pojan isä, joka odottaa joulua yhtä paljon kuin lapset. Erityisen tärkeää on nimenomaan jouluun virittäytyminen: jos sitä ei aloita ajoissa, joulu saattaa livahtaa huomaamatta ohi. Stigin jouluvalmisteluihin ei kuitenkaan kuulu stressi tai touhottaminen, vaan tärkeintä on rauhoittuminen.