Sisko on köyhän Tommi Brandtin viimeinen toivo

”Kerran, kun olin Tommia katsomassa laitoksessa, niin hän kysy minulta, että kauanko hänen täytyy vielä täällä laitoksessa asua. Ja se oli jotenkin semmonen lause, että mun ainoa mahdollinen vastaukseni oli, että ei päivääkään enää. Että se on tässä. Et sä muutat nyt mun luo.”

Näin Christina Brandt muistelee hetkeä, jolloin päätös muutosta saman katon alle oman veljen, Tom Brandtin kanssa syntyi. Tämä tapahtui 4,5 vuotta sitten. Tom Brandtilla oli tuolloin takanaan lähes puoli vuosisataa laitosasumista.

”Me oltiin kyllä jo aiemminkin puhuttu, että Tommin muutto mun luokseni on yksi vaihtoehto, jolloin me voitais aloittaa ihan tämmönen normaali kotielämä yhdessä. Mun veljeni oli lopen kyllästynyt laitoselämään ja halusi vihdoin oman kodin itselleen.”

Brandtit kuuluvat siihen noin sadantuhannen suomalaisen joukkoon, jonka on sinniteltävä minimieläkkeillä ja tuilla.

Christina Brandt kutsuu veljeään Tommiksi. Brandtit asuvat rivitalokolmiossa Tampereen Tasanteella, minne he muuttivat kun Christina Brandtin entinen koti oli osoittautunut liian pieneksi yhteisasumiseen.

”Se oli mulle hyppy tuntemattomaan. En tiennyt, mihin olin ryhtymässä. Olin kyllä lukenut omaishoitajuudesta ja mä luulin, että se on joku autuaaksi tekevä juttu ja että mun toimeentulo ois turvattu. Mut se on ollut täysin harhakäsitys”, Christina Brandt kuvailee Ylen MOT-ohjelmassa ”Unohdetun kansan kuritus”.

Tom Brandt on 52-vuotias kansaneläkeläinen. Hänellä on diagnosoitu spastinen cp-oireyhtymä, vaikea liikuntavamma sekä kehitysvamma. Lisäksi hän on 90-prosenttisesti sokea.

”Sisko auttaa mua paljon täällä kotona. Ja sitten koirakin auttaa. Sen nimi on Tuhto ja se on 7-vuotias. Se osaa riisua multa takkia pois. Puseronkin se ottaa. Ja sukat”

”Koira auttaa petivaatteiden poisottamisessa, omien vaatteiden riisumisessa, kaukosäätimen tuonnissa ja puhelimen tönäämisessä lähelle Tommia”, listaa Christina Brandt.

”Koira auttaa, minkä se pystyy. Monesti se yrittää vielä vähän enemmän, kuin mihin se oikeesti pystyiskään. Tuhto on ihan kotikonstein koulutettu.”

Tom Brandtin päivät kuluvat radiota kuunnellessa, televisiota katsellessa sekä urkuja soitellessa. Tom Brandt on oppinut soittamaan korvakuulolta. Hän tekee aina silloin tällöin soittokeikkoja vanhainkoteihin. Minkä tyyppinen musiikki miellyttää?

”No semmonen iskelmän tyyppinen. Tykkään kuunnella kotimaista musiikkia.”

Pesukoneen osto
vei kuukauden tulot

Kansaneläkkeen lisäksi Tom Brandt saa takuueläkettä, eläkkeensaajan asumistukea sekä hoitotukea. Vuokranmaksun jälkeen käteen jää hieman yli 800 euroa kuukaudessa. Christina Brandtin omaishoitajan palkkio on 620 euroa per kuukausi. Nettopalkka jää alle 500 euron.

”Sitten mä sijaistan Tommin henkilökohtaista avustajaa, niin siitä mä sitten saan ne palkkatulot. Koska omaishoidon palkkiolla ei todellakaan pysty elämään. Eli sillä tavoin sitten mä tuen Tomminkin elämää ja mahdollistan meidän arjen.”

”Nyt hiljakkoin jouduttiin hankkimaan pesukone, joka asennuksineen maksoi 900. Että siinä meni kerralla kuukauden tulot.”

”Vielä me on pystytty maksamaan kaikki laskumme suurin piirtein ajallaan. Mutta, mutta… töissä mä en pysty käymään ja, ja… Tommin rahat ei riitä. Että mä tuen häntä koko ajan. Eli se on sitten aina minun menoistani pois.”

Christina Brandt on varsinaisessa ammatissaankin työskennellyt hoiva-alalla – hoitanut sekä vanhuksia että kehitysvammaisia.

”Mä oon työikäinen ihminen. Ja kun omaishoitajana toimin tässä ja pienillä tuloilla elelen, niin mun omakaan eläke ei kerry.”

”Tää meidän arkielämä on suhteellisen tasaista. En jotenkin osaa pitää sitä rankkana tässä meidän tilanteessa. Mutta sitten tää byrokratian rattaissa oleminen, niin se on kyllä ihan kerta kaikkiaan se, mikä vie voimat”, sanoo Christina Brandt.

Illan MOT kertoo Brandtien ja kahden muun minimieläkkeellä sinnittelevän suomalaisen tarinat.

MOT: Unohdetun kansan kuritus
TV1 maanantaina 7.11. klo 20
Toimittaja Kai Byman