Unohdetun kansan kuritus: käsikirjoitus

Keskustan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Antti Kurvinen: ”On pakko säästää, ettei mentäis konkkapussiin tässä meidän yhteisessä isänmaassa.”

Omaishoitaja Christina Brandt: ”Me pihistellään sitten ruuasta, että me päästään lomalle.”

Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila (ps.): ”Julkinen talous täytyy saada kuntoon. Suomi täytyy saada kasvu-uralle.”

Kansaneläkeläinen Eira Kejonen: ”Kyllä meitä kyykytetään, jos ei yhtään pistetä hanttiin.”

Kansanedustaja Jaana Laitinen-Pesola (kok.): ”Kun ei voi velaksi elää ikuisuutta, niin sitten täytyy tehdä näitä leikkauksia.”

Kansaneläkeläinen Heikki Kannosto: ”Kun tässä on 30 vuotta ollut pienituloisena, niin mä olen huomannut, että kyllä sitä nykyään mielellään hiipii seinänvieriä ja toivoo, ettei kukaan huomaisi.”

UNOHDETUN KANSAN KURITUS

100-vuotta täyttävä Suomi pienentää ensi vuonna kansaneläkkeitä. Ne eivät ole laskeneet itsenäisen Suomen historiassa kertaakaan aikaisemmin.

Pelkän kansaneläkkeen ja sitä täydentävän takuueläkkeen varassa elää noin 100 000 suomalaista – eli 8% eläkkeensaajista. Tämän eläkeläisten pohjasakan toimeentuloa ollaan nyt entisestään rokottamassa, kun indeksiin sidottuihin menoihin kohdistetaan lähes 200 miljoonan euron säästö. Kansaneläkkeen lisäksi myös monia muita vähävaraisten etuuksia höylätään. Minimieläkkeillä kituuttavien kukkaro kutistuu senkin takia, että lääkekorvauksia pienennetään ja sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksuja korotetaan.

Valtiotieteiden tohtori, johtava tutkija Pertti Honkanen, Kela: ”Aivan uutta on nyt se, että sitä indeksiä suoranaisesti lailla alennetaan riippumatta siitä, että miten sitten kuluttajahinnat kehittyvät.”

Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo, Helsingin yliopisto: ”Kyllä se on kylmää kyytiä pienituloiselle ihmiselle.”

EU:n määrittämä köyhyysraja Suomessa on yksineläjillä 1 190 euroa kuukaudessa. Eläketurvakeskuksen tilastot kertovat, että miltei kolmasosa Suomen eläkkeensaajista – kaikkiaan 430 000 ihmistä – saa alle 1 100 euron suuruista eläkettä.

Suomen sosiaali- ja terveys ry SOSTE:ssa puolestaan ynnäillään, että 5 000 uutta ihmistä putoaa nyt hallituksen leikkausten seurauksena köyhyysrajan alapuolelle. Näistä ihmisistä merkittävä osa on eläkeläisiä. SOSTE ry on valtakunnallinen kattojärjestö, joka kokoaa yhteen yli 200 sosiaali- ja terveysalan järjestöä.

Viime aikojen eläkeväittelyssä pienituloisimmat eläkeläiset ovat päässeet unohtumaan, koska heillä ei ole voimavaroja ajaa asiaansa eikä heillä ole tukenaan lobbausryhmiä, kuten työeläkejärjestelmällä. Tämä ohjelma nostaa keskiöön minimieläkkeellä kituuttavien tilanteen.

***HEIKKI KANNOSTO, HYVINKÄÄ***

Kannosto: ”Mä olen 58-vuotias hyvinkääläinen. Mä olen ollut fyysisesti työkyvytön koko ikäni Marfanin syndrooman takia ja mä oon nyt ollut puolet elämästäni kansaneläkkeellä.”

Kannosto: ”Se on sellanen tietynlainen lihaksiston ja sidekudosten heikkous. Eli fyysiset voimat on vähissä, kun lihasmassaa on keskivertoa vähemmän.”

Kannosto: ”Et mulla on rasituskipua huomattavasti pienemmästä rasituksesta kuin monella muulla, mutta jatkuvia kipuja ei ole.”

Laudaturin ylioppilas Heikki Kannosto lähti kirjoitusten jälkeen Helsingin yliopistoon opiskelemaan germaanista filologiaa. Hän ehti suomentaa mm. muutamia romaaneja, ennen kuin sairaus esti työnteon. Kannosto oli tuolloin kolmekymppinen.

Kannosto: ”Masennus oli olemassa jo ennen sitä, mutta niihin aikoihin se alkoi sitten haitata niin, että töistä ei enää tullut mitään. Että sen jälkeen mä olen elellyt pelkän eläkkeen turvin.”

Junien bongaus on ollut Kannoston ykkösharrastus lapsuudesta saakka. Hän ei halua esiintyä tässä ohjelmassa kasvoillaan.

Kannosto: ”Mä olen rakentanut veturin ja vaunuja. Ja mä olen ollut osallisena kyllä useamman pienoisrautatien teossa sekä Helsingin että Hyvinkään kerhon puitteissa.”

Kannosto on syntyjään Helsingistä. Hän käy pari kertaa vuodessa katsastamassa lapsuudesta tuttuja paikkoja. Kannosto kertoo elävänsä miltei kädestä suuhun.

Kannosto: ”Mulla on tuloina kansaneläke ja takuueläke: yhteensä 766 euroa kuukaudessa – ja eläkkeensaajan asumistuki. Mä maksan pienestä kaksiosta vuokraa 43 prosenttia kokonaistuloistani, jolloin mulle jää kuukaudessa käteen noin 630.”

Kannosto: ”Ne sinänsä riittää kaikkeen välttämättömään. Mutta silloin joutuu laskemaan joka kakskymppisen.”

Kannosto: ”Pienituloinen joutuu tinkimään vaatteista. Pienituloinen joutuu tinkimään asumisesta siinä mielessä, että pienituloisella eläkeläisellä on hyvin vähän mahdollisuuksia valita asuinpaikkaansa. Toimeentulotukea ei myönnetä muuttokustannuksiin saman kunnan sisällä.”

Kansaneläke on kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten perusturva. Kun se ei riitä, saa myös takuueläkettä.

Kansaneläkettä saa vajaa puolet kaikista eläkeläisistä. Sen suuruus on yksin asuvalle 634,30 euroa kuukaudessa. Kelan maksamaa kansaneläkettä pienentävät muut mahdolliset eläkkeet, niin että se loppuu kokonaan, kun tulot ylittävät 1 311,05 euroa.

Kansaneläkettä täydentää vuonna 2011 käyttöön otettu takuueläke. Se on tarkoitettu kaikkein pienituloisimmille, jotta heidän eläkkeensä olisi vähintään 766,85 euroa kuukaudessa. Eläkkeensaaja saa takuueläkettä, mikäli hänen kokonaiseläkkeensä jää alle takuueläkkeen täyden määrän.

Sekä kansaneläkkeet että takuueläkkeet on sidottu elinkustannusindeksiin.

Hiilamo: ”Kansaneläkettä tarkistetaan kansaneläkeindeksillä – eli se ottaa huomioon yksinomaan elinkustannusten muutokset.”

Työeläkkeet sen sijaan on sidottu työeläkeindeksiin, jossa hintojen vaikutus on 80 prosenttia ja palkkojen 20 prosenttia. Työeläkeindeksistä – tai taitetusta indeksistä - riittää tänä syksynä puhetta myös eduskunnassa, sillä suuren salin ruodittavaksi tulee kansalaisaloite eläketulon indeksin muuttamisesta.

***TOM BRANDT, TAMPERE***

Kansaneläkeläinen Tom Brandt: ”No mä olen Tomi. Mä olen kehitysvammainen ja asunut asuntolassa sekä tuolla Ylisen kuntoutuskeskuksessa. Siellä mä asuin 36 vuotta.”

MOT: ”Eli sä olit mun käsittääkseni tosi nuori, kun sä muutit laitokseen asumaan?”

T. Brandt: ”Joo, kolmen vanha.”

Tom Brandt syntyi ennen aikojaan keskosena 52 vuotta sitten. Napanuora oli kiertynyt pariinkin kertaan kaulan ympärille eikä lapsi saanut kunnolla happea. Keuhkot eivät myöskään olleet kunnolla kehittyneet, joten hapen saanti oli vielä synnytyksen jälkeenkin huonolla tolalla.

Brandtilla on diagnosoitu spastinen (Spastinen cp-vamma= ylä- ja alaraajojen kohonnut lihasjänteys, joka näkyy ulospäin vaikeannäköisenä liikkumisena) cp-oireyhtymä, vaikea liikuntavamma sekä kehitysvamma. Lisäksi hän on 90-prosenttisesti sokea.

MOT: ”No tarviitko sä sitten paljon muiden apua?”

T. Brandt: ”No… toi mun sisko auttaa – ja sit koira auttaa.”

MOT: ”Miten se on oppinut?”

T. Brandt: ”Kyllä se vaan on.”

Omaishoitaja Christina Brandt: ”Tää on ihan kotikonstein koulutettu. Et se on ollu oikeestaan aika hauskaa. Et meitä monesti naurattaa… naurattaa monet sen kommellukset.”

Christina Brandt on veljensä kokopäivätoiminen omaishoitaja.

C. Brandt: ”2007 mä oon alottanu veljeni etäomaishoitajana sekä edunvalvojana. Ja tota 2012 päätettiin sitten yhteistalouteen muuttamisesta.”

C. Brandt: ”En mä tienny, mihinkä mä oon ryhtymässä. Mä olin lukenut omaishoitajuudesta ja mä luulin, et se on joku autuaaks tekevä juttu. Että mun toimeentulo, mun elintaso on turvattu. Mut se on ollut aivan, aivan harhakäsitys. Että mä en tienny myöskään siinä vaiheessa, että musta tulee myös veljeni elättäjä.”

Tom Brandt elää kansaneläkkeen ja takuueläkkeen turvin. Lisäksi hän saa eläkkeensaajan hoitotukea.

Brandtit asuvat 79 neliön rivitalokolmiossa, jonka kuukausivuokra on 916 euroa. Tästä Tom Brandtin osuus on 608 euroa. Asumistukea tulee 330 euroa.

C. Brandt: ”Tää on koko aika sellasta, että me lasketaan hyvin tarkkaan. Me pihistellään sitten ruuasta, että me päästään lomalle. Koska ilman lomaa ei kukaan jaksa. Ja yksinään meistä ei kumpikaan pysty sitä lomaa pitämään, niin me pidetään se sitten yhdessä.”

Christina Brandtin omaishoitajan palkkio on 620 euroa kuukaudessa. Käteen siitä jää alle 500 euroa.

C. Brandt: ”Vielä me ollaan pystytty maksaan kaikki laskumme suurin piirtein ajallaan. Mutta, mutta… tota noin niin, töissä mä en oo pystyny käymään ja, ja tota… Tommin rahat ei riitä. Mä tuen sitä koko aika.”

MOT: ”Toi sisko kerto, että te matkustattekin aina joskus?”

T. Brandt: ”Kyllä. Ja ens vuonna mennään taas etelään.”

Tom Brandt ehti viettää lähes puoli vuosisataa laitoselämää, ennen kuin hän löi hynttyyt yhteen siskonsa kanssa.

MOT: ”Mites sä täällä, kun oot kotona, niin miten sä kulutat aikaa sillon?”

T. Brandt: ”Kattelen telkkaria tai kuuntelen radioo.”

T. Brandt: ”Perjantai-iltasin mä oon kuunnellut ton ’Puhelinlangat laulaa’.”

T. Brandt: ”Ja sunnuntaisin mä kuuntelen listan Iskelmästä.”

MOT: ”Onko tää oma koti sulle?”

T. Brandt: ”On.”

MOT: ”Onko sulla aikasemmin ollut omaa kotia?”

T. Brandt: ”Ei oo.”

Hallitus alentaa alimpia eläkkeitä – kuten lähes kaikkia sosiaaliturvaetuuksia - 0,85 prosenttia. Ainoastaan toimeentulotukeen tehdään normaali indeksikorotus.

Sosiaaliturvaetuuksia leikataan nyt jo toisena vuonna peräkkäin. Viime vuodenvaihteessa etuudet laskivat 0,4 prosenttia.

Honkanen: ”Tämä nykyisenlainen kansaneläkeindeksi on ollut käytössä vuodesta -57 lähtien. Sitä ensimmäisen kerran tänä vuonna suoranaisesti alennettiin – kylläkin sen indeksilain mukaisesti – mutta sen alennuksen annettiin tapahtua noin 0,4 prosenttia.”

Näillä näkymin hallituksen säästölinja jatkuu myös vuosina 2018-2019, sillä puheena oleviin etuuksiin ei noina vuosina aiota tehdä normaaleja indeksikorotuksia.

Eduskunnan tietopalvelun laatima muistio osoittaa, että vähävaraisten eläkeläisten ostovoima alenee kauttaaltaan. Esimerkiksi takuueläkkeellä elävä ottaa takkiinsa 7 euroa per kuukausi – eli vuodessa yhteensä 84 euroa. Takuueläkeläisen ostovoima alenee miltei 2 prosenttia.

MOT pyysi tätä ohjelmaa varten haastattelun kaikilta kolmelta hallituspuolueelta.

Keskustan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Antti Kurvinen: ”Me joudutaan tekemään kipeitä päätöksiä, jotta Suomi ei mee vararikkoon. Jos Suomi menee vararikkoon, niin sen jälkeen me ei millään pystytä huolehtimaan mistään tulonsiirroista, eikä mistään palveluista – ja silloin kärsii köyhät ja kaikista heikoimmassa asemassa olevat eniten. Se me ollaan nähty esimerkiksi Kreikassa.”

Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila (ps.): ”Kyllä tässä minun mielestä on tehty ratkasuja, jotka ovat koskettaneet kaikkia. Eli, eli ei kai mikään sektori käytännössä ole säästöiltä selvinnyt.”

Kansanedustaja Jaana Laitinen-Pesola (kok.): ”Valtion velka kasvaa ja yritetään hoitaa myös sit tulevaisuutta meidän nuorille. Niin tässä on sellasta tasapainottelua, että kun ei voi velaksi elää ikuisuutta, niin sitten täytyy tehdä näitä leikkauksia.”

Jos kansaneläkkeen nykytasoa vertaa vuoden 1990 tilanteeseen, on sen todellinen ostovoima Heikki Kannoston laskelmien mukaan tipahtanut lähemmäs 30 prosenttia.

Kannosto: ”Tällä hetkellä tilanne on se, että jos verrataan todellista - siis kuluttajahintaindeksiin sidottua – ostovoimaa, niin kansaneläkkeestä puuttuu kuukaudessa 200-250. Vaikka takuueläkekin otetaan huomioon.”

Hiilamo: ”Arvio kuullostaa ihan oikealta.”

Honkanen: ”Jos tämmöinen parin sadan euron korotus tulisi, niin silloin ainakin yksinasuvalla palautuisi tommonen 80-luvun paras taso – siis tämmönen suhteellinen taso.”

Kannosto: ”Et eläke on jäänyt jälkeen kenenkään huomaamatta. Kukaan ei ole pistänyt vastaan, koska meissä kansaneläkeläisissä on paljon sellasia, jotka ei osaa pistää vastaan. Ei muistisairas eikä psyykepotilas osaa ottaa yhteyttä mihinkään.”

Hiilamon ja Honkasen mielestä kansaneläkkeen ja takuueläkkeen lähtötasoon tarvittaisiin jonkinlainen palkkakerroin. Kansaneläke ja takuueläke tulisi myös riittävän vahvasti kytkeä ansiotason muutoksiin.

Hiilamo: ”Mielestäni ois ihan hyvä, että siinä ois saman tyyppinen indeksi, kun työeläkkeissä.”

Honkanen: ”Voisi ajatella, että siinä indeksissä olisi jokin osuus myös sitten tällä ansiotason muutoksella edes siinä määrin kuin on tässä työeläkkeessä nykyään.”

Myös eläkeasioista vastaava ministeri pitää ajatusta pohtimisen arvoisena.

Mattila: ”Voisiko se olla ’palkkakerroin’ tai joku muu – miksipä ei tällaista mallinnusta.”

Mattila: ”Kyllä meidän täytyy miettiä sitä, että kuinka pitkään se indeksitarkistusten ja –jäädytysten tie on kestävä.”

Hiilamo: ”Todellinen ongelma on tää takuueläkkeen matala taso – ja jos halutaan ratkaista eläkeläisköyhyyttä, niin sillon pitäis korottaa takuueläkettä.”

Yleisestä säästölinjasta poiketen takuueläkkeeseen tehtiin vuodenvaihteessa 23 euron tasokorotus.

Kurvinen: ”Ja se on minusta nimenomaan tämmönen selkeä arvoviesti.”

Laitinen-Pesola: ”Tilanne on sellanen, että vähän jokaselta rapsastaan. Ja, ja sit toisaalta tehdään myös korjauksia liittyen eläkeläisten asemaan - niin kuin esimerkiksi nyt tänä vuonna tää takuueläkkeiden korotus.”

Honkanen: ”Siinä on nyt ehkä vähän tällainen laskelma, että sillä sitten hyvitetään vähän niitä leikkauksia, joita toisella kädellä annetaan - tai otetaan. Että kun sitten toisella kädellä esimerkiksi näitä terveyskeskusmaksuja ja sairaalamaksuja korotetaan reippaasti. Sitten on nää indeksialennukset ja – leikkaukset vielä päälle.”

Hiilamo: ”Se tasokorotus ei ollut mitenkään kauheen tuntuva. Että aika nopeasti ne eväät on kyllä syöty.”

Takuueläkkeeseen suunnitellaan uutta 8 euron suuruista tasokorotusta vuodelle 2018. Asiasta on maininta julkisen talouden suunnitelmassa vuosille 2017-2020. 8 euron korotus ei Suomen sosiaali- ja terveys ry SOSTE:n mukaan merkittävästi kohentaisi takuueläkkeen ostovoimaa.

***EIRA KEJONEN, TURKU***

Kansaneläkeläinen Eira Kejonen: ”Mä oon eläkkeellä oleva rakennusarkkitehti, kolmen lapsen äiti.”

66-vuotias Eira Kejonen asuu Turussa. Syntyjään hän on Rovaniemeltä. Kejonen on yksineläjä, sillä lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa ja miehen kanssa tuli avioero.

Kejonen: ”Haluan toimia niinkö yhteiskunnassa niin, että meille saatais parempi, parempi elämä täällä kaikille.”

Kejonen: ”Ja yritän puhua ihmisille, että ei tyydytä tähän.”

Kejonen: ”Kyllä meitä kyykytetään, jos ei yhtään pistetä hanttiin.”

Kejonen toimii aktiivisesti mm. Joukkovoima-nimisessä kansalaisliikkeessä. Tällä kertaa jaetaan lahjoitusvaatteita asunnottomille ja muille vähävaraisille Turun koleassa syysillassa.

Eira Kejonen on ehtinyt asua Rovaniemen ja Turun lisäksi Tukholmassa, Münchenissä, Espoossa, Helsingissä sekä Halikossa, joka nykyisin kuuluu Salon kaupunkiin. Rovaniemellä hän pyöritti vuosia omaa yritystä. Yrittäjänä toimiminen tyssäsi lopulta 90-luvun lamaan.

Kejonen: ”Sitten aloin niinkö rakennus… tämmösen niinkö ekologisen rakentamisen asiantuntijaksi ja alko kiinnostaa niinkö toisenlainen rakentaminen kokonaisuudessaan.”

Kejosen elämään on mahtunut paljon työttömyysjaksoja sekä sairastelua. Päällimmäisinä riesoina ovat olleet reuma sekä syöpä.

Kejonen: ”Oon 10 vuotta ollut jo niin sanotusti terve. Mut et ainahan se, kun ihminen sairastaa syövän, niin se on tuolla olkapäällä se piru, joka niinkö koko ajan kuiskailee, et oiskohan se sitä, jos jotain oireita tulee tai jotain niinkö…”

Reuman runtelemilla käsillä oli vaikeaa työskennellä rakennuspiirtäjänä. Myös pitkäaikainen kamppailu syövän kanssa vaati veronsa. Vuonna 2012 Eira Kejonen jäi eläkkeelle. Sairastelun ja pitkien työttömyysjaksojen takia hän on joutunut kituuttelemaan vaatimattoman eläkkeen turvin. Eläke koostuu pienestä työeläkkeestä sekä kansaneläkkeestä.

Kejonen maksaa asunnostaan vuokraa 650 euroa kuussa - plus sähkö, plus vesi. Eläkkeensaajan asumistukea hän saa asumismenojensa katteeksi melkein 400 euroa per kuukausi.

Kejonen: ”Sitten, jos mulla on enemmän menoja, lääkekuluja tai sairauskuluja, jos mä ostan jotain niin kun, niin kun esimerkiksi olen joutunut hankkimaan uudet silmälasit, niin silloin mun on mentävä sossuun ja sieltä pyydettävä apua.”

Kejonen: ”Mä oon ollu sieltä yheksänkytluvulta tähän asti niin mä oon ollut köyhä. Mä oon aina ollut. Mun on ollu elettävä kädestä suuhun.”

Köyhien ja köyhyysuhan alla elävien eläkeläisten määrä kasvaa nykymenolla Suomessa oleellisesti.

Kannosto: Kyllä me ollaan juhlapuheissa esillä, mutta siitä huolimatta tilanne pysyy vaalien jälkeen aina samana – eli kukaan ei muuta mitään.”

Kannosto: ”Kreikassa eläkeläiset lähtivät jo mellakoinnin tielle. En tiedä, missä vaiheessa täällä tapahtuu sama, mutta minusta tuntuu – ja tää on nyt kovaa puhetta, mutta kovina aikoina puheet on kovia – että Suomessa ehkä tarvittais jotakin vastaavaa. Jotain oikein raflaavaa, että poliitikot havahtuis siihen toiseen todellisuuteen.”

Kurvinen: ”Kyllähän se on selvää, että me ollaan kipurajalla yhteiskunnan eheyden kanssa monella lailla.”

MOT: ”Miksei Suomen hallitus nyt suojannut kansaneläkkeiden tasoa ihan yksinkertaisesti poliittisella päätöksellä?”

Kurvinen: ”Meillä on se tilanne, että Suomen talous ui syvällä. Me otetaan miljarditolkulla syömävelkaa joka vuosi. Jos me ei saada tätä taloutta tervehdytettyä, me ei kohta pystytä maksamaan mitään kansaneläkkeitä.”

Esimerkiksi vuonna 2009 kuluttajahinnat laskivat samaan tapaan kuin tänä vuonna, mutta tuolloin hallitus teki päinvastaisen poliittisen päätöksen kuin mitä tänä vuonna ja suojasi kansaneläkkeiden tason vuodelle 2010.

Honkanen: ”Että tälläkin tavalla voitaisiin tehdä, jos haluttaisiin turvata tätä perusturvaa.”

Mattila: ”Peräänkuulutan myös sitä, että meillä on tukijärjestelmiä olemassa jo nyt, joihin ei nämä indeksitarkastukset kohdistu. Eli toimeentulotuki, joka on siirtymässä Kelalle – ja sitten asumistuki.”

Kurvinen: ”Ihmisistä huolen pitäminen – on se sitten minimieläkkeitä, on se koulutusta lapsille – niin ne on vaan ne suurimmat menoerät. Niin valtion taloudessa kuin kuntienkin taloudessa. Ja kun me laitetaan tätä taloutta pakettiin, niin me joudutaan vaan niihin suurimpiin menoeriin tarttumaan.”

Eläkeläisten toimeentulon heikentäminen voi johtaa siihen, että yhä useampi joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Eli etuusleikkauksista syntyvät säästöt siirtyisivät näin toimeentulotuen menoiksi. Toimeentulotuen käyttäjien määrä on vuodesta 2012 lisääntynyt noin 10 000 henkilön vuosivauhtia.

Honkanen: ”Ne tahot, jotka tätä talouspolitiikan linjaa noin laajemmin vetävät ja jotka vastaavat siitä – tietysti lähinnä valtiovarainministeriössä, Suomen Pankissa ja niin edelleen – niin hyvin harvoin sitten niin kun tavallaan suostuvat siihen – tai näkevät tarpeelliseksi jotkut erityiset toimet pienituloisten aseman parantamiseksi.”

Laitinen-Pesola: ”Ei se ole niin kun meidän yhteiskunnan kestokyvyn kannalta hyvä asia, että meillä tuloerot kasvavat ja meidän köyhien määrä kasvaa.”

Laitinen-Pesola: ”Ihmisten asioita täällä yritetään parhaan mukaan hoitaa. Joskus siinä onnistutaan paremmin ja joskus huonommin.”

C. Brandt: ”Totta kai sisko ja veli on aina niin kun erityinen suhde, mut en mä rakkaudesta tätä tee. Vaan mä teen sen takia, että mun veljelläni olis joskus elämässään mahdollisuus päästä omilleen, kun se oppii, oppii elään. Pitkä laitostausta ja asumisyksikössä asuminen, niin nää arjen rutiinit – ne on häneltä pois. Ei hänellä oo ikinä ollut mahdollisuutta opetellakaan sellasia asioita.”

C. Brandt: ”Tää maailma on kuitenkin sellanen, että tää pyörii rahan ympärillä. Ja, ja tota noin niin… ne ihmiset, jotka on pienitulosia, niin ei ne kiinnosta ketään.”

Kannosto: ”Mä mietin, että kuinka paljon tällaisia tyhjän päälle jätettyjä Suomessa on. Sellaisia, jotka eivät ole riittävän rampoja tai riittävän hulluja saadakseen mitään erikoistukia.”

Kannosto: ”Että me kuljetaan sivupolkua puoliksi ojassa – siellä sivussa – ja kukaan ei oikein huomaa, et me ollaan olemassakaan.”

Kejonen: ”Ei ne ole silloin niinkö yhteiset talkoot, jos niin kun vain köyhät maksavat ja rikkaat vievät niinkö kaikki rahansa talteen johonkin vakuutuskuoriin ja paratiisisaarille.”

Kejonen: ”Siks mä niinkö haluan lähettää terveisiä niinkö niille kaikille ihmisille, jotka nyt vaikka katsoo tätä ohjelmaa: pistäkää hanttiin!”