Hyppää pääsisältöön

Kapellimestari Lauri Ahokas: "Lääketieteen opinnot ovat olleet minulle eräs tärkeimmistä kapellimestarikouluista."

Kapellimestari Lauri Ahokas.
Kapellimestari Lauri Ahokas. Kuva: Yle/Laila Kangas lauri ahokas

Sekä lääketieteen että musiikin alalta jo valmistunut, nyt Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa kapellimestariksi opiskeleva Lauri Ahokas sanoo, että lääkärinä työskentely on lopulta hyvin samanlaista kuin orkesterin johtaminen. Lauri vieraili Kantapöydän opiskelijatreffeillä Musiikkitalon kahvilassa 9.11.2016.

Kuka?

Lauri Ahokas, synt. Kauniaisissa 2.1.1984 (mutta tästä huolimatta en ole suomenruotsalainen, muutin puolivuotiaana Helsinkiin, jossa olen asunut tämän jälkeen). Äitini on musiikinopettaja, sama ammatti oli hänen äidillään. Äidin puolen suvussa on ammattimuusikoita, isäni on diplomi-insinööri ja musiikin harrastaja.

Mistä?

Asuin lapsuuteni Helsingin Meilahdessa, kävin peruskoulun Englantilaisessa koulussa (The English School), lukion Ressun lukiossa.

Musiikkiopinnot

Aloitin musiikkiopinnot 4-vuotiaana viululla, mutta isoäitini luona vieraillessani "soitin" mielelläni hänen flyygeliään. Isoäitini sattui ensimmäisten Mirjam Helin -laulukilpailujen yleisössä istumaan Meri Louhoksen viereen, he päätyivät juttelemaan ja tämän myötä minä päädyin 5-vuotiaana Merin oppilaaksi ja opiskelin hänen johdollaan lopulta 10 vuoden ajan. 8-vuotiaana pääsin SibAn nuorisokoulutukseen, jossa opiskelin pianonsoiton lisäksi usean vuoden ajan myös viulunsoittoa Merit Palaksen johdolla. 15-vuotiaana piano-opettajaksi vaihtui Hui-Ying Liu-Tawaststjerna.

Tutustuin nuorisokoulutuksessa ensimmäistä kertaa myös orkesterinjohtoon, kun päädyin Jorma Panulan tuolloin perustamalle nuorten kapellimestariluokalle. Kävimme vuosien aikana laajasti orkesterikirjallisuutta lävitse, tuolloin kuitenkin orkesterinjohto ei vielä tuntunut minusta yhtä luonnolliselta kuin myöhemmin kuuden vuoden lääketieteen opintojen jälkeen.

Ressun lukion opintojeni aikana aloin vähitellen ymmärtää, että musiikin lisäksi on monia muitakin mielenkiintoisia aloja. Olin aina pitänyt matematiikasta ja matemaattisista aineista, ja vuoden opintojen jälkeen SibAn yliopistopuolella päädyin aloittamaan opinnot Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Valmistuin lääketieteen lisensiaatiksi maaliskuussa 2011, saman vuoden marraskuussa suoritin pianonsoiton A-tutkintoni Erik T. Tawaststjernan johdolla. Musiikin maisteriksi valmistuin 2013.

Lääkiksestä valmistuttuani kokeilin jälleen vuosien tauon jälkeen orkesterinjohtoa Panulan kurssilla, ja orkesterin edessä työskentely tuntui aivan toisella tavalla luontevalta kuin ennen lääketieteen opintoja. 2014 aloitin opinnot SibAn kapellimestariluokan maisteriohjelmassa Atso Almilan ja Hannu Linnun ohjauksessa.

Tässä yhteydessä aloitin myös käyrätorvensoiton, käyrätorvi on ihana (ja haastava) soitin, jossa on huikean kaunis ääni!

Tein viime keväänä orkesterinjohdon A-tutkinnon oopperaosuuden SibAn Figaron häät -produktiossa, opinnoissa on edessä vielä sinfoniaorkesterikonsertti, minkä jälkeen toinen maisterintutkintoni SibAssa on valmis.

Lääkäri ja kapellimestariopiskelija Lauri Ahokas Kantapöydässä
Lauri Ahokas Kantapöydän opiskelijatreffeillä 9. marraskuuta 2016 Inari Tillin haastateltavana. Lääkäri ja kapellimestariopiskelija Lauri Ahokas Kantapöydässä Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen lauri ahokas

Lempisäveltäjä?

Lempisäveltäjiä on useita. Ehkä kaikkein läheisimpänä musiikkina koen 1900-luvun alun impressionismin, Debussy on ollut aina lähellä sydäntäni. Faunin iltapäivä on impressionismin ensimmäisiä henkäyksiä ja eräs minulle rakkaimpia orkesteriteoksia.

György Ligeti ja erityisestä hänen pianoetydinsä ovat myös opiskeluajoista lähtien olleet ihailuni kohteena. Romantiikan säveltäjistä läheisin on ehkä Brahms, hänen d-mollipianokonserttonsa sekä ensimmäinen sinfoniansa ovat suuria rakkauksiani.

Itselleni puhuttelevin musiikki on peräisin monilta eri tyylikausilta, usein teoksen jokin yksittäinen teema tai musiikillinen aihe on merkittävä tekijä, joka johtaa koko teoksen avautumiseen ja siihen ihastumiseen ja lopulta rakastumiseen.

Idolisi?

Itselleni on vaikeaa nimetä ketään yksittäistä idolia tai taiteilijaa, näitä on monta, muun muassa John Eliot Gardinerin barokkifraseeraus, erityisesti hänen tulkintansa Bachin Jouluoratoriosta on hurjan vaikuttava.

Radu Lupun pianismi on aina koskettanut minua näennäisellä helppoudellaan ja luonnollisella musikaalisuudellaan.

Barbara Hannigan on aikamme hienoimpia sopraanoita, kertakaikkisen huikea muusikko!

Mikä maisema on sinulle tärkeä tai inspiroiva?

Vierailimme pari vuotta sitten kapellimestariluokan kanssa Kolilla, jossa maisemat olivat huikeampia ja vaikuttavampia mitä olen missään postikortissakaan ikinä nähnyt. Ehkä merkittävin maisema elämässäni on silti kesäpaikassamme Vihdissä näkymä järvelle ja vastarannan jopa meditatiivisia ulottuvuuksia ilmentävä saunamökki, johon on hyvä kohdistaa katseensa.

Harrastukset

Työskentelen musiikkielämäni ohessa lääkärinä, joskus se tosin tuntuu työltä. Mutta harrastuksista: Leivonta on ollut minusta hauskaa jo lapsena, olen erityisen perehtynyt jälkiruokiin. Laitan mielelläni ystävilleni illallisia, sopivien viinien löytäminen ruokiin on aina kiehtova haaste.

Entä muuta...?

Musiikki on olennainen osa minua. Orkesterikirjallisuuden opiskelu, muusikoiden kanssa työskentely ja oman muusikkouden kehittäminen luovat haastetta koko elämän ajaksi. Myös lääketiede on tullut olennaiseksi osaksi persoonaani, enkä usko että tulen koskaan lääkärin töiden tekemisestä luopumaan täysin.

Lääkärinä työskentely on lopulta hyvin samanlaista kuin orkesterin johtaminen. Kapellimestarin potilaana on musiikki, jota yhdessä orkesterin kanssa saatetaan mahdollisimman hyvään kuntoon. Lääkäri kuuntelee potilaan kertomusta samoin kuin kapellimestari ensimmäistä harjoitusta, lääkärin päämääränä on parantaa potilas, kapellimestarin päämääränä hioa oma tulkinta harjoitettavasta teoksesta. Partituurissa on hirveä määrä tietoa, samoin potilaan taustassa ja kertomuksessa sekä kliinisissä löydöksissä. Näistä kaikesta pitää löytää päämäärän saavuttamisen kannalta olennainen, reagoida kuulemaansa ja näkemäänsä. Sanoisin, että lääketieteen opinnot ovat olleet minulle eräs tärkeimmistä kapellimestarikouluista.

Lauri Ahokas vieraili Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 9.11.2016. Musiikkiklippi videolla on katkelma Sebastian Hillin kappaleesta Hypha. Esiintymässä on NYKY Ensemble (huilisti Martta Jämsä, klarinetisti Iines Kiuru, viulisti Kasmir Uusitupa, alttoviulisti Miikka Hakomäki ja sellisti Annika Valkeajoki). Toimittajat ovat Riikka Holopainen ja Inari Tilli. Ohjaus Harri Anttila.

  • Säveltäjä Sebastian Fagerlund Syyssonaatti-oopperasta: "Loistava idea."

    Säveltäjä kertoo Kansallisoopperan syksyn kantaesityksestä.

    Sebastian Fagerlundin uusi ooppera Syyssonaatti pohjautuu ruotsalaisen ohjaajalegendan Ingmar Bergmanin samannimiseen elokuvakäsikirjoitukseen. Kuuluisan pianistin ja hänen tyttärensä kohtaamisesta kertova elokuva on vuodelta 1978, ja nyt valmistunut ooppera on ensimmäinen Bergmanin elokuvaan perustuva kokoillan ooppera. Katso ooppera suorana Areenassa la 23.9.

  • Baritoni Samuli Takkula: "Toivon että minusta tulee isona oopperalaulaja."

    Tutustu baritoni Samuli Takkulaan.

    Baritoni Samuli Takkula on jo valmistunut Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kirkkomusiikiosastolta. Oopperalaulajan ammatti on kuitenkin vielä tavoitteena tällä kolmen lapsen isällä, jonka vaimo on myös kanttori sekä laulupedagogi. Kuka? Olen Samuli Takkula ja olen syntynyt Tampereella 1983.

  • Mari Mäntylä jatkaa erikoistumisen varassa

    Levyarvostelu

    On kulunut yhdeksän vuotta siitä, kun decacordeen eli kymmenkieliseen kitaraan erikoistunut Mari Mäntylä julkaisi ensimmäisen soololevynsä Alba-yhtiöllä. Yksi Mäntylän työskentelykohteista on kotimainen decacorde-bandoneon-duo Duo Dryades. Yleisestikin hänet kutsutaan paikalle, kun tarve vaatii tätä kitaransoiton erikoislajia.

  • Tee se minkä Faurélle voit

    Levyarvostelu

    Gabriel Faurén musiikkia on kenties maailman helpointa esittää. Ranskalaisen suurmiehen makea pursote osuu juuri siihen lokeroon, jossa reilumpikin unenomainen pöpperöiminen saattaa saada sekä esittäjän että yleisön puolihuolimattoman hyväksynnän. Helpompaa musiikkia on tietenkin olemassa faktisesti, mutta sudenkuoppaklasarin metsästä ainakin puoli hehtaaria on varattu jättiläisten vanavedessä aina tulevalle nimelle Fauré. Kolmekymppinen sellisti Andreas Brantelid ja pianisti Bengt Forsberg eivät lukeudu kuitenkaan Faurén alisuorittajiin.