Hyppää pääsisältöön

Marja Hintikka: Kuolemaa ei ole olemassa

Marja Hintikka ja puhekupla: Miksi en osaa puhua kuolemasta?
Marja Hintikka ja puhekupla: Miksi en osaa puhua kuolemasta? Kuva: Jussi Nahkuri / Hans Weckman marja hintikka

Kun kolmevuotias ihmettelee kuollutta leppäkerttua ja kysyy, mihin se on mennyt, loppuvat puhumisen ammattilaiselta sanat. Kerronko taivaasta, luonnon kiertokulusta vai elämän rajallisuudesta? Miksi en osaa puhua kuolemasta, pohtii Marja Hintikka.

“Onko se kuolenut?”, kysyy kolmevuotiaani selällään makaavaa leppäkerttua tuijottaen.

"Joooooo...", mutisen ja haluan jatkaa matkaa. Ei onnistu. Tuonpuoleiseen siirtynyt leppis kiinnostaa paljon enemmän kuin kesäauringossa kylpevä leikkipuisto.

“Mihin se sitten on mennyt?” kuuluu jatkokysymys.

Siihen loppuvat minun vastaukseni. Kerronko elämän rajallisuudesta, luonnon kiertokulusta vai kuittaanko tilanteen tarinalla taivaasta tai sielunvaelluksesta? Ja miten teen sen oikealla tavalla ikätasoisesti?

Olen puhumisen ammattilainen, mutta kuolemasta en osaa puhua ollenkaan.

Sanat ovat löytyneet joskus myöhemmin.

Ihmisen poismeno on kulttuurissamme tabu, jonka edessä iskee neuvottomuus ja kömpelyys. Surevaa läheistä lohduttaessaan sortuu tahtomattaan latteuksiin ja kielemme tarjoamat sanallisen osanoton muodot kuulostavat omissakin korvissa kummallisilta. Ehkä siksi, että niitä ei ole tottunut sanomaan ja kun tilanne tulee eteen, sanat katoavat kokeneeltakin. Joskus olen vain silittänyt surevaa tai halannut pitkään, koska viesti tuntuu välittyvän paremmin kosketuksessa. Sanat ovat löytyneet joskus myöhemmin.

Erityisen vaikeaksi kuoleman käsittely tulee lasten myötä. Asia liippaa niin läheltä. MHL:n Taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen mukaan lapsen kuolema on suomalaisten vanhempien suurimpia pelkoja. En ole miettinyt omaa kuolemaani saati tiedostanut omaa rajallisuuttani kuin vasta jälkikasvua saatuani.

Elämän raamit ovat iskeneet silmille ensimmäistä kertaa.

Muistatteko uutisen, jossa kerrottiin, kuinka Helsingin kaupungin Valitut palat -näyttelyssä esillä olleet kuvat kuolleista lapsista järkyttivät museokävijöitä? Minä muistan. Luin uutista pitkään ja pohdin asiaa mielessäni.

Onko kulttuurissamme ajauduttu piilottelemaan surua liiaksikin?

Museon oppaiden mukaan nimittäin maahanmuuttajien suhtautuminen on ollut kuviin suomalaisia luontevampaa. Museon tutkija Pirkko Madetoja ihmetteli, missä vaiheessa Suomessa on tapahtunut jotain, joka tekee kuolleen näkemisestä kuvassa ahdistavaa.

Onko kulttuurissamme ajauduttu piilottelemaan surua liiaksikin? 1800-luvulla kuolleen lapsen hiuksista punottu koru oli yksi surutyön tekemisen tapa. Käytettiin suruvaatteita ja hautajaisissa arkku oli avoin. Enää surua ei saa tuoda esille kuten aiemmin. Surutyön näkyväksi tekevät asiat ovat kadonneet lähes kokonaan.

Voiko olla niin, että ihmisten tunteiden ilmaisua rajoitetaan nyt paljon enemmän kuin ennen ja vain osa tunteista on yhteiskunnassamme sallittuja?

Se on hyvä kysymys, vaikka näyttelyn kohua aiheuttaneet kuvat ovat ajalta, jolloin melkein puolet lapsista kuoli ennen viidettä ikävuottaan. Meidän ajassamme lapsen kuolema on tabu myös siksi, että sitä tapahtuu menneisiin aikoihin verrattuna paljon harvemmin. Mittaamattomaan suruun on mahdotonta suhtautua mitenkään luontevasti. Jokainen suru on suuri ja uniikki.

Lapsen menettänyttä saatetaan lohduttaa toteamalla, että vielä on lisääntymisaikaa jäljellä.

Uskontotieteilijä Mari Pulkkisen mukaan suomalaisille tuntuu olevan tyypillistä se, että pyrimme lohduttamaan surevaa selittämällä toisen murheen pienemmäksi. Lapsen menettänyttä saatetaan lohduttaa toteamalla, että vielä on lisääntymisaikaa jäljellä.

Surun mittarointi ulkoapäin ei kuitenkaan auta ketään, päinvastoin. Pulkkisella on asiasta myös omakohtaista kokemusta. Hän on menettänyt kohtukuolemassa kaksi lasta.

Kuoleman kohtaaminen ja siitä puhuminen on toivotuinta ja samalla vaikeinta, mihin Marja Hintikka Liven historiassa on tartuttu.

Miten lapsen kuolemasta voi selvitä? Minkä ikäiselle lapselle saa näyttää kuolleen isovanhemman ruumiin? Miten vastata oikein vastaan tuleviin kysymyksiin, joihin ei itsekään tiedä vastausta?

Mari Pulkkinen on kiteyttänyt asian briljantisti: “Suru on rakkauden aisapari: samalla kun suostuu kiintymykseen, on suostuttava menettämiseen ja suruun."

Emme selviä vanhemmuudesta ilman surua. Siksi tästä aiheesta on puhuttava nyt. Suoraan.

Marja Hintikka live, Marjan allekirjoitus
Marja Hintikka live, Marjan allekirjoitus marja hintikka live

MHL: Kuolemaa ei ole olemassa

Yle TV2 maanantaina 14.11. klo 21 - vieraina kaksosensa menettänyt tangokuningatar Johanna Pakonen sekä kuolemaa tuotannossaan ja omakohtaisesti käsitellyt kirjailija Miika Nousiainen.
Yle Puhe tiistaina 15.11. klo 16.00
yle.fi/mhl

Liity meihin:

Facebook
Twitter
Instagram
Osallistu keskusteluun: #yleMHL

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Marja Hintikka Live

  • Eineksiä, uhkailua, liikaa töitä – unohda turha syyllisyys vanhempana! MHL:n vieraat näyttävät esimerkkiä

    Syksyn vieraat avautuvat mistä eivät enää ota paineita.

    Vapaus, vanhemmuus, tasa-arvo. Marja Hintikka Live on puolentoista vuoden ajan ravistellut suomalaista perhekeskustelua, romuttanut turhia kulisseja ja nostanut pöydälle vaikeitakin keskustelunaiheita. Kaiken takana on tavoite vapauttaa vanhemmat turhista paineista ja jatkuvasta syyllisyydestä. Kiukuttelevia lapsia? Liikaa töitä? Unettomia öitä? Parisuhde rakoilee? Et ole yksin. Meillä on ihan samanlaista.

  • Lapset repivät parrasta ja nestehukka on lähellä - tällaista on joulupukkien karu todellisuus

    Joulupukit kertovat ammattinsa pahimmat puolet.

    Kuvittele itsesi joulupukiksi tai -muoriksi. Mielessäsi pyörii kuva piparintuoksuisista kodeista, joissa pukki istutetaan pehmeälle nojatuolille glögi kädessä ja suloiset punaposkiset pikku lapsoset laulavat heleällä äänellä sopivan lyhyen kappaleen. Kukaan ei itke, kukaan ei pelkää ja koko hommaan menee noin 10 minuuttia. Ulko-ovella sinulle annetaan sovittu summa rahaa ja poistut tyytyväisenä seuraavaan kohteeseen. No, se ei todellakaan mene ihan niin.

  • Pyjama on paras jouluasu, vinkkaavat MHL-vanhemmat

    Ei kiireelle, kyllä rennolle romantiikalle!

    Idyllisten puitteiden viilaaminen tekee erityisesti perheenäideistä helposti huumorintajuttomia piiskureita. Tonttulakki alkaa kiristää liikaa ja joulunalusviikoista tulee yhtä pitkää to-do -listaa.

  • Kestävyysliikunta lihottaa?!

    Timo Haikarainen ja kestävyysliikuntamyytti.

    Kuinka on - suosiako kovatehoista vai matalatehoista treeniä - ja miten kortisoli liittyy tähän? Personal trainerimme Timo Haikarainen vääntää myytin rautalangasta!

  • Heikki Soini: Kärsitään joulu ja jatketaan elämää!

    Ei joululla ole väliä, yhteinen aika on tärkeintä.

    Joulusuklaat ilmestyivät lähikauppaani lokakuussa. Se käynnisti kahden kuukauden kuumotuksen ja stressin, joka purkautuu monessa perheessä itkuun jo jouluaaton aamuna. Lapset juoksevat hysteerisinä pitkin seiniä ja vanhempien selkäranka katkeaa viimeistään silloin, kun kinkku kuivuu valvomisesta huolimatta. Kuulostaako tutulta, kysyy MHL:n Heikki Soini.

  • Vanessa Kurri: Olen tappavan tylsä joulunviettäjä

    Neljän lapsen äiti tekee joulun perinteiden mukaan.

    Kotiäiti ja juontaja Vanessa Kurri on jouluihminen, mutta valmistelut jäävät häneltäkin usein viime tippaan. Neljän lapsen koulu- ja harrastuskuljetusten välillä Kurri sompailee sitten ympäriinsä hakemassa jouluherkut juuri niistä oikeista ja perinteisestä paikoista. Kurrille on tärkeää tehdä joulu täsmälleen samojen askelmerkkien mukaan kuin hänen äitinsä aikanaan teki. Vanessa Kurri on MHL:n vieraana TV2:ssa maanantaina 19.12. klo 21, kun aiheena on Unelmien joulu.

  • Bloggari Anna-Kaisa Huurinainen: Tänä vuonna otamme joulun rennosti

    Liika suorittaminen on aiemmin pilannut Huurinaisen joulun.

    Viime jouluna 47 palasta -blogin Anna-Kaisa Huurinainen suunnitteli joulun tarkasti: laati menun ennakkoon ja kestitsi koko lähisuvun. Odotukset ja stressi olivat kuitenkin liian kovat, ja joulu meni mönkään. Kokemuksesta viisastuneena Huurinainen aikoo ottaa tämän joulun mahdollisimman rennosti.

  • Muusikko Stig: Henkinen valmistautuminen jouluun kannattaa aloittaa hyvissä ajoin

    Kahden lapsen isä nauttii valmiista joulupöydistä.

    Muusikko Stig tunnetaan hiteistään, mutta arkielämässä Pasi Siitonen ei puumia metsästä. Sen sijaan hän on kahden pienen pojan isä, joka odottaa joulua yhtä paljon kuin lapset. Erityisen tärkeää on nimenomaan jouluun virittäytyminen: jos sitä ei aloita ajoissa, joulu saattaa livahtaa huomaamatta ohi. Stigin jouluvalmisteluihin ei kuitenkaan kuulu stressi tai touhottaminen, vaan tärkeintä on rauhoittuminen.