Hyppää pääsisältöön

Pönttöpesintä: Kesämökkien harmaasieppo

Harmaasieppo puun oksalla.
Harmaasieppo puun oksalla. Kuva: Juha Laaksonen harmaasieppo

Harmaasieppo on yleinen metsissä ja metsien reunoilla, mutta myös asutuilla alueilla. Maatilojen ja kesämökkien pihapiireissä harmaasieppo pesii joskus hyvinkin näkyvissä paikoissa talojen seinustoilla.

Harmaasieppo ei koreile liiemmälti höyhenpuvullaan, eikä se kuulu laululintujen aateliin. Harmaasieppo on kauttaaltaan harmaa, vain rinta ja päälaki ovat viirukkaita. Sen kutsuääni on hiljainen, ohut tsrii ja laulu koostuu vain kolmeen neljään kertaan toistetusta kutsuäänestä. Silti kesämökkiläiset kiinnittävät huomionsa harmaasieppoon, sillä laji on melko helppo tunnistaa käyttäytymisen perusteella. Harmaasiepolla on nimittäin vakio-oksia, joilta se saalistaa lentäviä hyönteisiä.

Harmaasieppo hautoo
Harmaasieppo hautoo Kuva: Juha Laaksonen harmaasieppo

Metsälinnusta pihalinnuksi

Luonnonoloissa harmaasieppo pesii vanhoissa rastaanpesissä, kantojen tai juurakoiden päällä, puiden tai kivien halkeamissa, kallioiden tasanteilla, puoliavoimissa koloissa. Harmaasiepon voi helposti saada mökki- tai pihavieraaksi asettamalla tasaisen alustan, vaikkapa pelkän laudan sopivaan paikkaan. Avopönttö on kuitenkin turvallisempi ratkaisu, koska se suojaa paremmin sateelta ja tuulelta.

Pesiä yllättävissä paikoissa

Harmaasieppo voi rakentaa pesänsä yllättäviin paikkoihin: ovessa roikkuvaan koristekranssiin, vesikouruun tai seinustalle asetettuun kukkalaatikkoon. Harmaasieppojen pesiä on löydetty ikkunalaudoilta, puupinoista ja seinustalle jätettyjen haravoiden, lapioiden, autonrenkaiden ja monien muiden tarpeellisten tai tarpeettomien tavaroiden päältä. Jos perhe on poissa kotoaan tai mökiltä parikin päivää, sieppojen rakennuspuuhat voivat yllättää. Ne eivät osaa arvioida, onko pesä rauhattomassa paikassa. Pääasia on, että pesäpaikasta aukeaa naaraalle riittävän hyvät näkymät.

Myös koiras rakentaa ja ruokkii

Sekä koiras että naaras osallistuvat pesänrakennukseen, koiras tosin vähemmän. Metsissä elävät siepot käyttävät materiaaleina sammalia, ruohoja, naavaa, juurikuituja ja höyheniä. Taajamien ja mökkien siepot sisustavat pesiään langanpätkillä, paperinpaloilla ja pumpulilla.

Naaras munii keskimäärin neljästä kuuteen vaaleaharmaata punatäpläistä munaa. Muniminen tapahtuu yleensä aamupäivisin, yhdeksän ja yhdentoista välillä. Naaraan haudontaurakka kestää vähän alle kaksi viikkoa. Haudonnan aikana koiras ruokkii, vartioi ja varoittaa sitä lähestyvistä vaaroista. Vaaran uhatessa naaras poistuu pesästä.

Harmaasiepon poikaset
Harmaasiepon poikaset Kuva: Juha Laaksonen Harmaasieppo

Poikaset pakenevat herkästi pesästä

Poikaset viettävät pesässä pari viikkoa, mutta saattavat jättää pesän jo aiemmin säikähtäessään petoa tai muuta rauhanhäiritsijää. Siksi pihapiirissä olevaa pesää ei kannata turhaan lähestyä poikasten ollessa viikon, parin ikäisiä. Joskus myös kesäsateet pakottavat vesikouruissa olevista pesistä poikaset maastoon vielä niiden ollessa lentokyvyttömiä. Toisinaan rankkasateet tuhoavat pesän, munat tai poikaset.

Harmaasieppo erittäin yleinen laji. Kannanarvio on 1,4–1,8 miljoonaa paria.

Harmaasieppo ruokkii poikasiaan
Harmaasieppo ruokkii poikasiaan Kuva: Juha Laaksonen Harmaasieppo

Rakenna harmaasiepolle pönttö!

Harmaasiepolle paras asumus on edestä puoliavoin pönttö, jossa on katto sateensuojana. Pöntön korkeus on 15 ja sisätilan halkaisija 13 senttimetriä. Etuseinän korkeus saa olla vain puolet sivuseinästä, jotta hautova emo näkee ympärilleen maatessaan pesässä. Pönttö kannattaa laittaa rakennuksen seinustalle, sellaiseen paikkaan, ettei sen läheltä tarvitse usein kulkea. Varjoinen puoli on paras.
Lisäksi pesäpaikasta olisi oltava hyvä näköala ympäristöön. Harmaasiepolle voi laittaa myös luonnonpuusta sorvatun katetun avopöntön. Lapissa kelojen kylkeen on tehty kolmionmuotoisia koloja, joissa harmaasiepot mielellään pesivät.


Voiko pesää siirtää?

Joskus linnut rakentavat pesänsä sellaiseen paikkaan, vaikkapa kesämökin ulko-oven kädensijan päälle, jossa pesintä tulee varmasti epäonnistumaan. Rauhattomassa paikassa emot eivät pysty hautomaan tai ruokkimaan poikasiaan, koska ihmisten on pakko kulkea jatkuvasti pesän ohitse. Mitä, jos pesä on kerta kaikkiaan pakko siirtää? Jos pesän paikka muuttuu, monet linnut eivät välttämättä enää hyväksy tai löydä sitä. Jos ihminen siirtää vaikkapa verannalla olevaa harmaasiepon tai mustarastaan pesää metrinkin verran, voi olla, että pesintä jää siihen. Pienin, vähittäisin siirroin kuitenkin on mahdollisuus onnistua.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Luontoilta: Onko valkoinen minkki hyvinkin yleinen?

    Luontoillassa vastataan kuuntelijoiden kysymyksiin.

    Luontoillan kuvallisissa kysymyksissä pohdittiin onko valkoinen minkki kovinkin yleinen ilmiö ja mikä mönkijä löytyi Rovaniemeltä keskeltä tietä? Näin asiantuntijat vastasivat suorassa lähetyksessä.

  • Ilmastointiteippi pelasti Peltsin toisessa kovan vuoden haasteessa

    Kovan vuoden toinen haaste suoritettiin Pohjois-Karjalassa.

    Kovan vuoden toinen haaste suoritettiin Pohjois-Karjalassa Karhunpolulla. Noin 140 kilometriä pitkä vaellusreitti oli minulle entuudestaan tuttu, sillä olin pyöräillyt sen vuosia sitten. Nyt juoksin reitin kolmessa päivässä. Haaste tuntui etukäteen kovalta, ja sitä se totta vie olikin.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Töyhtötiainen

    Töyhtötiainen on hyvin yleinen metsävaltaisilla seuduilla.

    Töyhtötiainen on sinitiaisen kokoinen, päältä harmaanruskea ja alta vaaleampi tiainen, jonka päälaella sojottaa mustavalkoraitainen, suippo töyhtö. Uteliaan ja pirteästi hyörivän töyhtötiaisen huomaa useimmiten iloisesti tirrittävästä äänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Hömötiainen

    Peloton hömötiainen elää havu- ja sekametsissä.

    Hieman talitiaista pienempi, isopäinen hömötiainen on päältä ruskeanharmaa, alta vaalea. Posket ovat valkoiset, päälaki ja niska mustat. Hömötiaisen huomaa useimmiten surumielisesti viheltävästä laulusta ”tjyy-tjyy-tiyy-tiyy” ja käheästi sähisevästä varoitusäänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuusitiainen

    Kuusitiainen on yleinen Etelä-Suomessa.

    Kuusitiainen on vieläkin pienempi ja vilkkaampi kuin sinitiainen. Sillä on sinertävänharmaa selkä- ja likaisenvaalea vatsapuoli. Päälaki on musta, posket ja niskalaikku valkoiset.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Puukiipijä

    Puukiipijä liittyy syksyllä tiaisten talviparveen.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Helpointa puukiipijä on tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle.

  • Avara luonto syksyllä 2017

    Avara luonto syksyllä 2017

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2017. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Mikko “Peltsi” Peltola haastaa itsensä äärirajoille extreme-lajeissa

    Luvassa on vauhtia, hikeä, tuskaa ja euforisia hetkiä.

    Uudessa sarjassa Mikko “Peltsi” Peltola haastaa itsensä äärirajoille jokamiehen extreme-lajeissa. Ensimmäiset, syksyllä 2017 suoritettavat lajit ovat 150 kilometrin merimelonta ja 130 kilometrin polkujuoksu. Luvassa on vauhtia, hikeä, tuskaa ja – toivottavasti – itsensä ylittämisen euforisia hetkiä.

  • Cityluonto: Kesäyö Korkeasaaressa

    Korkeasaari ei hiljene öisin.

    Sulkemisajan jälkeen Korkeasaareen laskeutuu raukea mekkala, kun eläimet innostuvat huutelemaan viereisiin aitauksiin. Pääsin heinäkuisena kesäyönä mukaan iltakierrokselle.

  • Cityluonto: Stadin rakkaimmat puut

    Helsinkiläiset rakastavat puita ja erityisesti puuvanhuksia.

    Helsinkiläiset rakastavat vanhoja puita. Niitä hoidetaan ja suojellaan vaikka ne sattuisivat kasvamaan ajokaistalla. Arboristin eli puunhoitajan tehtävänä on pitää puuvanhukset ja vetreät taimet hyvässä kunnossa. Merikadun ja Ehrensvärdinkadun kulmassa eteläisessä Helsingissä on lippusiimalla rajattu alue.

  • Cityluonto: Ovela kuin citykettu

    Kaupunkilaisketut asuvat jopa keskellä kaupunkia

    Joko bongasit cityketun? Repolaisen voi nähdä kesällä hämärän tullen jopa keskellä kaupunkia. Pesäkolonsa se pyrkii piilottamaan uteliailta, mutta joskus haju kavaltaa asuinpaikan. Helsingin Olympiastadionin kupeessa on vielä hiljaista kesäaamuna kello kuusi. Liikkeellä on harvakseltaan työmatkakävelijöitä ja pyöräilijöitä.

  • Cityluonto: Roskalintuja – onko niitä?

    Ovatko lokit, varikset ja pulut roskalintuja?

    Lokit, varikset ja pulut eivät ole suosituimpia kaupunkilintuja. Roskalinnuiksi haukuttua kolmikkoa yhdistää se, että ne viihtyvät ihmisen läheisyydessä. Ihmisten mielestä ne penkovat roskiksia, likaavat ympäristöä ulosteillaan ja meluavatkin vielä.

  • Cityluonto: Linnanmäen vesitornin villi metsä

    Linnanmäen vesitornissa kasvaa tiheä metsä.

    Tiesitkö, että Linnanmäen huvipuistossa on metsä, jossa kasvaa muun muassa mansikkaa? Pyöreä punatiilinen vesitorni on yksi Linnanmäen maamerkeistä. Sen huipulla on tiheä metsikkö, jossa linnut pesivät mielellään. Vesitornin vihreä katto hämäsi sota-aikana myös vihollista.

  • Cityluonto: Kaupunkilaisrotta viihtyy viemärissä

    Kaupunkilaisrotalle maistuu viemäreihin heitetty ruoka.

    Kaupunkilaisrotta on selviytyjä. Ravinnon perässä se on valmis kaivamaan, kiipeilemään ja uimaan. Puistojen lisäksi rotilla on maanalainen elämänsä vanhoissa viemäristöissä. Niinpä putkiasentaja voi toisinaan joutua nenäkkäin uteliaan rotan kanssa. Pääkaupunkiseudun rottakanta on suuri. Arviot rottien lukumäärästä vaihtelevat, mutta sadoissa tuhansissa liikutaan.

  • Cityluonto: Kakkaavat valkoposkihanhet

    Valkoposkihanhet ulostavat Helsingin puistot ja rannat.

    Valkoposkihanhi, tuo uljas arktisten alueiden lintu, ulostaa joka toinen minuutti. Lintuparvet käyskentelevät suurilla nurmialueilla ja jättävät ruohikkoon terveisensä. Miten hanhet saataisiin pysymään poissa ihmisten suosimilta virkistysalueilta? Aurinkoisella säällä Helsingin Arabianranta vilisee väkeä.

  • Cityluonto: Pieni ja pelottava punkki

    Punkki eli puutiainen on pieni ja pelottava eläin.

    Puutiainen eli punkki on monen mielestä Suomen pelottavin eläin. Suomessa elää 1 500 punkkilajia, joista kuitenkin vain pieni osa on kiinnostunut ihmisestä. Tutkijat kartoittavat parhaillaan, voiko punkkien esiintymistä ennustaa vuoden tai sääennusteiden mukaan. Vielä joku aika sitten lapsia peloteltiin, että rantalepikossa väijyy punkkeja.

  • Cityluonto: Petikaverina lutikka

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen.

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen. Lutikkalöydöt ovat lisääntyneet pääkaupunkiseudulla. Ihmisen verta ravinnokseen käyttävä tuholainen viihtyy erityisesti sängyssä, johon se jättää pieniä pilkkumaisia ulostejälkiä.

  • Cityluonto: Pistikö salakavala viemärihyttynen?

    Luonto tulee joskus liian lähelle kuten viemärihyttyset.

    Luonto tulee joskus liian lähelle eikä hyttysiltä välty pääkaupungin keskustassakaan. Salakavala viemärihyttynen on sitäpaitsi äänetön ja hyvä piiloutumaan.

  • Cityluonto: Kaupunkilainen, varo säätä!

    Kaupungeissa on varauduttava äkillisiin sääilmiöihin.

    Olitko paikalla, kun tulva peitti Kauppatorin? Muistatko ennätysison ketjukolarin Lahdentien lumimyräkässä? Näitkö uutiskuvat tuulen kaatamasta lentokoneesta Malmilla? Pääkaupungin on osattava varautua monenlaisiin äkillisiin sääilmiöihin.

  • Peltsin Lapissa etsitään aitoa lappilaista elämänmenoa

    Peltsin Lapin molemmat tuotantokaudet.

    Peltsin Lappi -ohjelmassa matkustetaan Lappiin ja selvitetään, mikä vie sinne aina uudestaan ja uudestaan. Lappilaisuuden ydintä etsiessä ohjelmassa tutustaan muun muassa kullankaivamiseen, kalastukseen sekä paikallisiin erikoisuuksiin ja tavalliseen elämään. Lämminhenkistä ja rauhallista ohjelmaa kuljettaa eteenpäin leppoisalla tyylillään Lapin ystävä ja eräjorma Mikko "Peltsi" Peltola. Ohjelman ensimmäinen tuotantokausi esitettiin Yle TV2-kanavalla syksyllä 2012. Toinen tuotantokausi koettiin ruuduilta vuotta myöhemmin.

  • Peltsin Lappi: TOP 3 maisemat

    Lapin maisemat ovat toinen toistaan hienompia

    Upeita maisemia voi ihailla muun muassa Pyhä-Nattasella, Pallasjärvellä ja Pitsusjärvellä.

  • Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

  • Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.

  • Tässäkö Suomen paras susiäänite?

    Luontomiehet tallensivat susilauman ulvonnan hyvin läheltä.

    Onni potkaisi Juha Laaksosta ja Riku Lumiaroa eräänä syyskuisena iltayönä Kuhmossa. Luontomiehet olivat äänistyspuuhissa, kun susilauma alkoi yhtäkkiä ulvoa aivan lähietäisyydellä. He saivat äänitettyä ulvonnan.