Hyppää pääsisältöön








Helsinkiläisestä teollisuusalueesta tuli taiteen keidas — kurkista taiteilijoiden työhuoneisiin

Helsingin Roihupeltoon on syntynyt kymmenessä vuodessa 60 taiteilijan yhteisö. Harmaiden teollisuusrakennusten sisältä löytyy värikkäitä työhuoneita, joissa työskentelee kuvataiteilijoita, keraamikkoja, kuvittajia ja räppäreitä. KulttuuriCocktail kurkisti taidekorttelin sisään ja pyysi taiteilijoita esittelemään jonkin itselleen tärkeän esineen.


Räppäri Dxxxa D pitää kädessään vanhaa sanelukonetta.




Räppäri Dxxxa D pitää kädessään vanhaa sanelukonetta.
Kuva: Erik Vierkens/ Yle.
Dxxxa D,Roihupellon teollisuusalue,taidekortteli

Dxxxa D

runoilija, räppäri, kuvataiteilija

“Löysin tämän sanelulaitteen kymmenisen vuotta sitten kirpputorilta. Se pyörittää c-kasetteja. Minulla on kaksi tällaista ja käytän niitä keikoilla kuin deejiit levysoittimiaan ja skrätsään niillä. Nyt pesässä on 80-luvun räppikokoelma.”

“Nämä ovat kestäviä vehkeitä, toisin kuin nykyajan laitteet. Tämä on 70- tai 80-luvulta. Tärkeintä on hyvä, pehmeä analoginen saundi. Tätä ei pysty täysin kontrolloimaan, jolloin keikoilla tulee itsellekin yllätyksiä, joihin pitää reagoida. Se on hyvä juttu.”

“Taide on löytämistä. Monesti taideteos tulee jostain pienestä yksityiskohdasta, joka tulee sattumalta eteen. Olen tehnyt esimerkiksi installaation printtaamalla kymmenien hääparien lahjatoivelistoja Stockmannin verkkopalvelusta. Esineluettelot kertovat ihmisten maailmasta. Arabian astioita ja Aalto-maljakoita oli paljon.”


Liisa Kallio pitää kirjaa ja lyijykynää kädessään.




Liisa Kallio pitää kirjaa ja lyijykynää kädessään.
Kuva: Erik Vierkens/ Yle.
taidekortteli,Roihupellon teollisuusalue,lastenkirjailija

Liisa Kallio

kuvittaja, graafikko, lastenkirjailija

“Suurin osa täällä on taidemaalareita. Taidan olla ainoa kuvittaja. Minulle tulee usein tunne, että olisipa aikaa maalata. Inspiroi kun näkee muiden maalaavan.”

“Rakastan tarinoita. Olen käyttänyt tätä lyijykynää viime päivät, ja se on tarinoideni alkupiste. Sillä lähden tekemään sekä tekstiä että luonnoksia. Tarinan päätepiste on kirja, vaikkapa keväällä ilmestynyt Pikku Papun orkesteri. Kirjoissani on aina mukana jokin ajatus inhimillisyydestä, jotain lapselle arjesta tuttua, vaikka se olisikin sijoitettu ruohikon keskelle hyönteismaailmaan.”


Maria Mughal pitää kädessään vasaraa.




Maria Mughal pitää kädessään vasaraa.
Kuva: Erik Vierkens/ Yle.
taidekortteli,kuvataiteilijat,Roihupellon teollisuusalue

Maria Mughal

kuvataiteilija

“Taidekortteli on elävä yhteisö, joka on kasvanut koko 10 vuoden ajan. Olemme myös ymmärtäneet, että meitä on paljon, mikä on synnyttänyt yhteistä identiteettiä. Taiteilijan ammatti on yksinäinen, joten on hienoa, kun on lounasseuraa lähellä.”

“Olen saanut kauan sitten lahjaksi tällaisen kukkavasaran, joka nyt alkaa olla jo tiensä päässä. Silti se on rakas, koska se on kulkenut mukana työhuoneelta toiselle. Vasaraa tarvitaan, koska työ on aika konkreettista ja fyysistä. Siitä on hyötyä, kun pitää kiristää tai repiä irti kankaita.”

“Viime vuosina olen ollut kiinnostunut lapsuudesta, nuoruudesta ja aikuisuudesta. Siitä mitä niiden välissä tapahtuu, milloin lapsesta tulee nuori, paljastuvatko silloin elämän salaisuudet.”


Tiia Matikainen pitää kädessään ruuvinväännintä.




Tiia Matikainen pitää kädessään ruuvinväännintä.
Kuva: Erik Vierkens/ Yle.
taidekortteli,Roihupellon teollisuusalue,kuvanveistäjä

Tiia Matikainen

kuvanveistäjä, keramiikkataiteilija

“Työtilani on täydellinen, koska olen tällainen sotkija. Työskentelen saven, kipsin ja betonin kanssa. Niistä tulee aikamoista sotkua.”

“Oli todella hankalaa valita esinettä. Huomasin, että en kiinny esineisiin. Tärkeimmät työkaluni ovat omat käteni, mutta päätin silti ottaa kuvaan ruuvinvääntimeni. Voitin sen arvonnasta, johon puolisoni oli laittanut nimeni. Olen siitä hyvin ylpeä. Se on myös tarpeellinen joka kerta, kun ripustan näyttelyä.”

“Yritän kuvata ihmisyyttä kautta rantain, kukkien, hedelmien ja lintujen muodossa. Nyt teen huputettuja hahmoja, jotka muistuttavat ihmistä, mutta sisällä ei ole mitään. En ihan täysin tiedä, miksi en voi kuvata ihmistä suoraan. Olen aikanaan tykännyt tosi paljon veistää ihmistä, mutta omassa taiteessani peitän sen.”


Ulla Vestola pitää kuorittua ja kuivattua kuusen runkoa käsissään.




Ulla Vestola pitää kuorittua ja kuivattua kuusen runkoa käsissään.
Kuva: Erik Vierkens/ Yle.
taidekortteli,Roihupellon teollisuusalue,muotoilijat

Ulla Vestola

muotoilija

“Teen paljon käyttöesineitä, kuten naulakoita. Kun menen maalle, kävelen heti metsään ja haluan kaataa ja kuoria runkoja. Laitan rungot kuivumaan ja katselen niitä. Siinä on kaikki valmiina. Pitää vain katsoa, ja runko kertoo, mitä siitä voisi tehdä.”

“Kuusi on makee, kun siitä lähtee niin paljon oksia. Havupuut myös kestävät hyvin ulkokäytössä, toisin kuin lehtipuut. Meillä kasvaa mökillä niin paljon kuusia, että kun ne ovat kaksimetrisiä, sanon, että alas vaan kaikki. Kuljen metsässä aina retkisaha taskussa.”


Markku Wallden pitää kädessään susipatsasta.




Markku Wallden pitää kädessään susipatsasta.
Kuva: Erik Vierkens/ Yle.
taidekortteli,Roihupellon teollisuusalue,kuvataiteilijat

Markku Walldén

taidemaalari

“Sain tämän susipatsaan palkinnoksi 1950-luvulla, kun pelasin Viipurin susissa jalkapallomaalivahtina. Minut palkittiin joukkueen parhaana, koska en päästänyt kahteen vuoteen yhtään maalia. Kuulin 50 vuotta myöhemmin, että olin ollut elävä legenda jo silloin. Lempinimeni oli Makkara.”

“Sekä jalkapallo että maalaaminen ovat hirveän hauskoja juttuja. Koulussa minulla oli kuvaamataidossa nelonen. Murrosikäisenä innostuin piirtelemään, mutta äitini tyrmäsi kuvat heti. Hän sanoi, että hänen piirustuksenopettajansa olisi repinyt ne kappaleiksi. Lopulta 69-vuotiaana valmistuin taidemaalariksi. Maalaaminen on minulle tärkeää.”


Harmaita teollisuusrakennuksia ja autoja parkissa.




Harmaita teollisuusrakennuksia ja autoja parkissa.
Kuva: Erik Vierkens/ Yle.
Roihupellon teollisuusalue,taidekortteli

Roihupellon teollisuusalueen taidekortteli Helsingissä.