Keskiaikaisen truveerimusiikin esittäminen nykykonstein on haastavaa: käyttääkö tuoreempia transkriptioita, joissa saatetaan hukata osa alkuperäisestä viehätyksestä tai latistaa alkujaan vapaasti virtaava musiikki kokonaan tahtiviivojen väliin; vai käydäkö tutkimustyöhön ja yrittää löytää alkuperäisen viitteellisen nuottiasun takaa tekstit ja tarinat? Paulin Bündgen ja Ensemble Céladon ryhtyivät jälkimmäiseen salaperäisen Jehan de Lescurelin rakkauslaulujen parissa ja tekivät niistä kiehtovan tulkinnan.
1200-luvun lopun pariisilaiselämä saattaa olla jonkin verran erilaista nykyiseen verrattuna, mutta rakkaudestahan on silloinkin laulettu. Kaupungissa vaikuttanut muusikko ja runoilija Jehan de Lescurel tunnetaan vain yhden laulusarjan kautta: vuoden 1320 tienoilla ajan tärkeimpään maallisten laulujen käsikirjoitukseen päätyneet Lescurelin laulut avaavat ikkunan kaupunkilaiselämään 700 vuoden taakse.
Kontratenori Paulin Bündgen ja Ensemble Céladon, solisteinaan sopraanot Anne Delafosse ja Clara Coutouly esittävät Jehan de Lescurelin tekstit aistikkaasti koristellen. Ilmeisesti yksi alkuperäistekstin rikkauksia onkin juuri säveltäjän käyttämä ornamentointi. Se ja tekstien väritykseksi valitut soittimet tekevät kokonaisuudesta kiehtovan ja vaihtelevan.
Osa lauluista on hovikelpoisia kertovia truveerilauluja, toiset ovat ilmiselviä tanssilauluja, ja käyttääpä Lescurel paikoin myös polyfoniaa kirjoittaen kaksiäänisiä katkelmia, jopa kerran kolmessa äänessä. Laulut ovat tunnelmapaloja, kulloinkin valittuun näkökulmaan rakkaudesta ja rakastamisesta: yhdessä nainen valittaa kohtaloaan rakastuttuaan mieheen, joka ei häntä huomaa, ja nainen pyytää amoria avukseen; toisessa kehotetaan kohtelemaan rakkautensa kohdetta ajatuksella, siitä saattaa jopa saada jotain itselleen!
“The love songs of Jehan de Lescurel”. - Ensemble Céladon, joht. Paulin Bündgen. (Ricercar, RIC 366)
Kuuntele Uudet levyt 11.11.2016, toimittajana Ville Komppa.