Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Opettajan kiusaamat

Huono opettajasuhde kolhii itsetuntoa. Kouluaikaansa muistelevat Pepi Reinikainen ja Mikko Hintikka. Mukana myös opettajamuistoja tutkinut Minna Uitto.
Pepi Reinikainen (vas.), Mikko Hintikka, Sari Valto ja Minna Uitto keskustelevat kouluajan muistoista. Huono opettajasuhde kolhii itsetuntoa. Kouluaikaansa muistelevat Pepi Reinikainen ja Mikko Hintikka. Mukana myös opettajamuistoja tutkinut Minna Uitto. yle tv1

TV1 keskiviikkona 16.11.2016 klo 22.00 - 22.50, uusinta lauantaina
Yle Areenassa vuoden ajan.

Opettajalla on iso valta suhteessa oppilaaseen. Näkeekö opettaja lapsen ja tukee häntä vai ohittaako hän lapsen persoonan tai jopa lannistaa ja nöyryyttää tätä muiden edessä – nämä ovat asioita, jotka vaikuttavat oppilaan itsetuntoon ja elämänkulkuun yllättävänkin voimakkaasti.

Inhimillisessä tekijässä puhutaan huonoista opettajasuhteista. Tarinansa kertovat 26-vuotias nuorisojärjestössä töissä oleva Mikko Hintikka sekä psykoterapeutti ja elämänkaarikirjoittajakursseja vetävä Pepi Reinikainen. Mukana on myös tutkijatohtori Minna Uitto, joka on tehnyt väitöskirjan opettajan ja oppilaiden välisestä suhteesta ja siihen liittyvistä hyvistä ja huonoista muistoista.

"En ollut urheilullinen"

Mikko Hintikka muistelee omaa peruskouluaikaansa ahdistavana ajanjaksona, jota tuntuu jälkikäteen vaikealta selkeästi hahmottaa erilaisia tapahtumia. Koulu on jäänyt hänen mieleensä kuin yhtenä möykkynä, josta pilkistää kamalia muistoja ja ahdistavaa tunnetta joka puolelta.

Mikko koki olleensa koulussa erilainen kuin mikä oli ajan ihanne ja normi: hän ei ollut urheilullinen eikä pelannut mitään joukkuepeliä vaan hän oli ylipainoinen lapsi ja kiinnostunut enemmän taiteesta ja tieteestä. Mikko joutui oppilaiden kiusaamaksi. Kiusaaminen oli huutelua, haukkumista, nälvimistä mutta myös fyysistä pahoinpitelyä ja takaa-ajoa. Pahinta oli, että Mikko ei voinut puhua kiusaamisesta omalle luokanvalvojalleen, koska koki, että tämä oli tavallaan samaa kiusaajasakkia.

”En kelvannut opettajalle. Hän ei arvostanut minua, koska en ollut urheilullinen. Hän toi selkeästi esiin halveksuntansa minua kohtaan. Se oli sellaista minulle naljailua koko luokan edessä. Se, että olin ns viralliseltakin taholta pelkkä halveksittava vitsi, antoi ikään kuin luvan oppilaillekin mollata minua. Opin olemaan välitunneilla jatkuvassa hälytystilassa, etteivät kiusaajat päässeet kulman takana kimppuuni. Luokassa taas pyrin pitämään matalaa profiilia, etten vain antaisi opettajalle mitään ärsykettä kettuilla minulle. Jatkuva jännitystila siis sielläkin päällä,” Mikko kertoo.

Mikolle ei tullut mieleenkään kertoa opettajan käyttäytymisestä kenellekään muulle koulussa.

”Eihän nyt hyvänen aika tullut kyseeseen, että olisin valittanut henkilökunnasta henkilökunnalle. Ei pojat avaudu tällaisesta asiasta, se oli se ilmapiiri,” Mikko sanoo.

Yläkoulussa kyseinen opettaja oli Mikolla enää vain yhdessä aineessa opettajana. Tilanne helpotti siis siltä osin, mutta piikittely opettajan taholta jatkui aina tämän oppitunneilla. Tässä vaiheessa Mikko oli ankean koulutilanteensa vuoksi sairastunut masennukseen ja alkoi käydä säännöllisesti terapiassa. Terapiatunti osui jossain vaiheessa samaan aikaan, kun kyseisen opettajan tunti.

”Opettaja sanoi koko luokan kuullen, että ’joo Mikko mee sää vaan sinne lataamoon’. Minä vain lähdin, olin niin turtunut ja tottunut siihen, mitä siltä taholta tuli, etten jaksanut sanoa mitään. Jos nyt aikuisena menisin siihen tilanteeseen takaisin, niin vastaisin, että ’kyllä, minä todellakin menen nyt viikoittaiselle terapiatunnilleni, näkemiin’. Mutta siihen aikaan minulla ei tietenkään ollut vastaansanomiseen tarvittavaa itsetuntoa”.

Juuri tästä onkin kysymys opettajan ja oppilaan välisessä suhteessa: opettajalla on jo lähtökohtaisesti valtaa suhteessa oppilaaseen, koska on aikuinen ja toinen on lapsi, jolla ei ole vielä kykyä sanoittaa tunteitaan eikä uskallusta asettua auktoriteettia vastaan.

Valuiko nuoruus hukkaan?

Pepi Reinikaisen tyttölukiovuosista on nyt yli 45 vuotta aikaa, mutta edelleen hän työstää mielessään noita traumaattisiksi kokemiaan vuosiaan. Parhaillaan hän kirjoittaa senaikaisiin päiväkirjamerkintöihinsä perustuvaa omakohtaista kirjaaa lukioajastaan.

”Kävin lukiovuoteni Porvoon naisopisto-ja tyttölukiossa, jota kutsuttiin Nunnalaksi. Isäni päätti vastoin tahtoani laittaa minut sinne, kauaksi kotipaikkakunnaltani. Sisäoppilaitos Nunnala oli perustettu vuonna 1912 ja oli varmaankin aikoinaan kunniakas ja edistyksellinen tyttöjen koulutusta korostava oppilaitos. Sitä pidettiin hohdokkaana paikkana, olihan sieltä aikanaan valmistunut Miss Universumikin, Armi Kuusela. Mutta mennessäni sinne -60-luvun lopulla paikka oli vajonnut jo rappiotilaan. Opettajista moni oli eläkeiässä, he olivat jääneet ajastaan jälkeen."

"Oli kuin Nunnala olisi ollut vankila, jolla ei ollut mitään kosketuspintaa ulkopuoliseen maailmaan. Tuohon aikaan yhteiskunnassa tapahtui uudistuksia ja vapautumista, opiskelijaliike toi kouludemokratiaa, mutta mikään näistä uudistuksista ei koskenut Nunnalaa. Se oli tarkasti kontrolloitu, mennyttä maailmaa elävä ja kovan kurin paikka, jossa oppilaille ei sallittu minkäänlaista päätäntäasemaa. Ruoka oli ala-arvoista: vuosiin emme nähneet mitään tuoretta, ruoka oli pelkkää perunaa ja silakkaa. Korppuja syötettiin turvoksiin asti. Ruoka oli köyhää, vaikka muualla yhteiskunnassa alkoi olla jo hyvinvointia ja voita leivän päällä niin sanotusti. Yhdellä oppilaalla oli jo keripukin oireet, mitä hänen kotipaikkakuntansa lääkäri suuresti ihmetteli. Huonolla ruualla meidät pidettiin passiivisina."

"Opettajat olivat tyranneja, jotka suosivat varakkaista perheistä tulevia tyttöjä tai kauniita ja miellyttäviä. Minä olin kaikkea muuta. Sain koko ajan tuntea olevani vääränlainen. Opettajien kiusaaminen minua kohtaan oli täydellisesti huomiotta jättämistä. Ei myöskään tullut kyseeseen nousta kritisoimaan taloa tai opettajia. Eräs tyttö oli kirjoittanut mehevän kuvauksen opettajista vain itselleen, mutta asuntolanhoitaja löysi paperin tämän huoneesta ja kiikutti sen rehtorille. Tyttö sai saman tien potkut,” Pepi kuvailee.

Pepi vajosi suljetun laitoksen tunkkaisessa ja kuristavassa ilmapiirissä suorastaan masennustilaan. Nuoruus tuntui valuvan hukkaan, kaikki tuntui merkityksettömältä. Opettajat eivät koskaan kysyneet, miten jaksat. Kerran Pepi romahti muiden nähden, mutta silloinkin hänen ilmiselvä pahoinvointinsa jätettiin huomiotta.

”Saimme käydä kotipaikkakunnallamme tietyn määrä vuodessa. Ensimmäisen rehtorin aikaan olin saanut joustoa kotona käymiseen, koska silloinhan lauantaitkin olivat koulupäiviä ja pelkkiin matkoihin Pohjois-Karjalaan meni iso osa viikonlopusta. Nyt meillä oli uusi rehtori ja olin mennyt häneltä erikseen lupaa kysymättä varaamaan itselleni pyhäinmiestenpäiväksi junaliput ja olettanut, että saan vanhaan tapaan joustoa lomalta palaamisen suhteen. Nyt tämä uusi rehtori ilmoittikin, että ei käy, sinun on vaihdettava liput ja palattava aikaisemmin kouluun. Tämä olisi tarkoittanut sitä, että olisin ehtinyt vain kääntymään kotona ja pidin jääräpäistä päätöstä todella epäoikeudenmukaisena. Silloin minussa rysähti. Todellakin romahdin. Menin vanhan opetuskeittiön ikkunalaudalle istumaan ja huusin. Siis huusin täyttä kurkkua koko illan. Kaikki se epäoikeudenmukaisuus ja ahdistus mitä olin ne vuodet pitänyt sisälläni, purkautui. Kaikki näkivät ja kuulivat, että olen romahtanut, mutta yksikään opettajista ei tullut kysymään, mikä on ja että tarvitsenko apua. Ei ollut mitään koulupsykologia, ei kuraattoria, ei mitään apua.”

Koulussa tapahtui myös useita oppilaiden tekemiä itsemurhayrityksiä. Ahdistusta oli monilla. Mutta ainakaan Pepin tiedossa ei ole, että kukaan heistä olisi saanut mitään apua sisäoppilaitoksen opettajilta. Heikkoutta ei ollut heille olemassa.

Hyvä opettaja huomaa

Minna Uitto on kerännyt väitöskirjaansa ihmisten koulumuistoja, joita on enemmän hyviä kuin huonoja. Hyvissä muistoissa ihmiset ovat muistelleet opettajaansa, joka oli tunneilla innostunut ja läsnä oleva ja näin innosti oppilaatkin oppiaineeseen mukaan. Hyvä opettaja huomaa lapsen, osaa ottaa tämän huomioon, pystyy osoittamaan, että lapsi on merkityksellinen ja hyväksytty. Huono opettaja onkin sitten kutakuinkin kaikkea päinvastaista.

”Huonoja muistoja kuvailtiin adjektiiveilla ’tuskallinen, vaikea, traumaattinen, negatiivinen, kamala’. Olin yllättynyt siitä, miten voimallisesti opettajat ovat vaikuttaneet ihmisiin. Vielä vuosikymmeniäkin myöhemmin ihmiset pystyvät tarkasti muistamaan, mitä kukin sanoi, mikä tilanne oli, mitä siinä tapahtui ja miltä se tuntui. Opettajan epäoikeudenmukaisuus tavalla tai toisella oli isoin syy, miksi häneen liittyi huonoja muistoja. Opettaja antoi suosikeilleen erilaisia rangaistuksia kuin toisille tai arvosteli eri säännöillä näiden töitä. Opettaja saattoi myös ivallisesti koko luokan edessä nauraa esimerkiksi jollekin käsityöntekeleelle,” Uitto kertoo.

Se, että opettaja koko luokan edessä ottaa yhden oppilaan silmätikukseen tuo nöyryytykseen ylimääräisen lisän verrattuna siihen, että ivalliset sanat lausuttaisiin vain kahden kesken. Juuri tällaista Mikko sai kokea päivittäin opettajansa taholta.

”On ihan eri asia, jos sellaista kuittailua tapahtuu kavereiden kesken kuin että se tapahtuu opettaja-oppilasuhteessa. Siihen se ei todellakaan kuulu,” Mikko sanoo.

Herkkää aikaa

Miksi sitten opettajalla on niin suuri vaikutus oppilaan mieleen?

”Oppilashan elää herkkää aikaa, jolloin hän muodostaa käsitystä siitä, millainen hän on ja mihin hän kelpaa. Ihmisellä on aina suuri tarve tulla hyväksytyksi, mutta erityisesti nuoruuden herkässä iässä. Silloin nämä lausahdukset todella imetään mieleen, toki myös siinä tapauksessa, että opettaja sanoo jotain myönteistä, nekin sanat, vaikka vähäisetkin, voivat olla oppilaalle todella merkityksellisiä. Mutta kyllä se on aina se vanhempi, jolla on vastuu siitä, mitä vuorovaikutuksessa tapahtuu, ”Pepi sanoo.

Ymmärtävätkö opettajat sitten oman valtansa? Minna Uitto sanoo, että tutkimus osoittaa ainakin sen, että opettaja on monella tavalla merkittävä ihminen. Aina on olemassa vallankäytön mahdollisuus sekä instituution takia että vanhempi - lapsi -suhteen takia - sekä hyvässä ja pahassa. Opettajalla on myös suuri mahdollisuus tehdä hyvää, esimerkiksi silloin kun kotoa ei saa tukea. Hyvä opettaja antaa oppilaalle tunteen siitä, että hän tulee nähdyksi ja kuulluksi. Hyvä opettaja on läsnä tunneilla ja innostunut omasta aineestaan.

”Tämä on hyvin herkkä aihe, toivoisin valon pilkahdusta keskusteluun. Myös voisi pohtia kysymystä, mitä valta-asemalle on tapahtunut, kun aikaisemmin opettaja oli ehdoton vallanpitäjä, nyt vanhemmat ja oppilaat ovat korostuneen tietoisia omista oikeuksistaan”.

Opettaja on myös ihminen, joka ei välttämättä pidä kaikista oppilaistaan yhtä paljon. Ammattitaidon ytimessä pitäisi kuitenkin olla, että pystyy pitämään mahdollisen antipatiansa piilossa ja rakentamaan toimivan suhteen oppilaaseen.

Koulu jättää pitkän jäljen

Mikko Hintikalle jäi koulusta käteen valtava hylkäämiskokemus ja murskaantunut itsetunto. Edelleen hänellä on sellainen olo, että ei kelpaa ja että uuteen tilanteeseen pitää mennä jotenkin altavastaajana.

”Minun on myös ollut vaikeaa löytää paikkaani maailmassa. Ehkä juuri sen takia, että mitä kehtaan, mihin kelpaan. Olen kokeillut useampia koulutuspaikkoja ja tavallaan etsiminen on edelleen kesken.”

Pepille puolestaan Nunnalan vaikutus on ollut toisaalta myös myönteinen huolimatta ”hukkaan menneistä ainutlaatuisista nuoruusvuosista”.

”Pidin silloin päiväkirjaa, johon pohjaan nyt tekeillä olevan käsikirjoituksenikin. Kirjoittamisharrastus piti minut hengissä silloin ja se on kantanut myöhemminkin. Siihen olen perustanut kehittämäni elämänkaarikirjoittamisen mallinkin, joka on elämäntyöni ja ei siis vähäinen asia. Nunnalassa elintärkeäksi osoittautui myös meidän tyttöjen muodostama ryhmä, jossa terapoimme toisiamme. Sieltä voi kummuta päätymiseni psykoterapeutiksi. Kun jotain traumaa oikein joutuu kovasti käsittelemään elämässään, niin sieltä voikin löytyä helmiä, ”Pepi sanoo.

Minna Uitto kertoo, että moni hänen väitöskirjaansa oman muistonsa kertonut ihminen on itse valinnut opettajan ammatin ja on halunnut tulla sellaiseksi opettajaksi, jollaista olisi itse tarvinnut ollessaan koululainen. On voitu myös ottaa opiksi opettajan tekemistä virheistä ja pyritty välttämään niitä.

”Sitten saatettiin sanoa, että en ole koulun jälkeen halunnut harrastaa lainkaan liikuntaa tai että en ole sen koommin virkkuukoukkuun koskenut. Koululla ja opettajalla on siis pitkäkestoisia vaikutuksia.”

Kommentit
  • Keskustele epäkohtien korjaamisesta

    Miksi ihmiskunta sopeutuu vääryyksiin?

    Maailma on täynnä suuria epäkohtia, jotka olisivat kuitenkin korjattavissa. Esimerkiksi ilmastonmuutos ja syvä eriarvoisuus. Miksi ihmiset eivät joukolla ala vaatia muutoksia, vaan liian helposti tyytyvät toteamaan, että maailma nyt vaan on epäreilu paikka? Mikä voisi olla sellainen maailmanlaajuinen liike, että se saisi todella aikaan muutoksia?

  • Kulttuurijohtaja, kansanmuusikko Sari Kaasinen: "Toimeliaan karjalaisäidin malli ohjaa minua."

    Kulttuurijohtajana olen myös äiti

    Vahvat karjalaisnaiset ja suvun äidit ovat vaikuttaneet Joensuun kulttuurijohtaja ja muusikko Sari Kaasisen elämään. Kolmelle tyttärelleen Kaasinen toivoo antaneensa hyvät elämän eväät. Kaikki kolme ovat jo lentäneet pesästä, mutta naisten välinen yhteys on vahva. Rääkkylän Rasinkylään pari vuotta sitten takaisin muuttanut Sari Kaasinen on aina innostunut uusista haasteista. Joensuun kulttuuri johtajana nykyään toimiva Kaasinen iloitsee kotikaupunkinsa kulttuurimyönteisyydestä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Keskustele epäkohtien korjaamisesta

    Miksi ihmiskunta sopeutuu vääryyksiin?

    Maailma on täynnä suuria epäkohtia, jotka olisivat kuitenkin korjattavissa. Esimerkiksi ilmastonmuutos ja syvä eriarvoisuus. Miksi ihmiset eivät joukolla ala vaatia muutoksia, vaan liian helposti tyytyvät toteamaan, että maailma nyt vaan on epäreilu paikka? Mikä voisi olla sellainen maailmanlaajuinen liike, että se saisi todella aikaan muutoksia?

  • Kulttuurijohtaja, kansanmuusikko Sari Kaasinen: "Toimeliaan karjalaisäidin malli ohjaa minua."

    Kulttuurijohtajana olen myös äiti

    Vahvat karjalaisnaiset ja suvun äidit ovat vaikuttaneet Joensuun kulttuurijohtaja ja muusikko Sari Kaasisen elämään. Kolmelle tyttärelleen Kaasinen toivoo antaneensa hyvät elämän eväät. Kaikki kolme ovat jo lentäneet pesästä, mutta naisten välinen yhteys on vahva. Rääkkylän Rasinkylään pari vuotta sitten takaisin muuttanut Sari Kaasinen on aina innostunut uusista haasteista. Joensuun kulttuuri johtajana nykyään toimiva Kaasinen iloitsee kotikaupunkinsa kulttuurimyönteisyydestä.

  • Toivokaa runoja lapsuudesta ja lapsuuden loppumisesta

    Yle Radio 1:ssä kuunnellaan toiverunoja.

    Koulut loppuvat, valkolakit painetaan päähän ja Yle Radio 1:ssä kuunnellaan toiverunoja lapsuudesta ja lapsuuden loppumisesta. Millaisesta lapsuudesta sinun toiverunosi kertoo? Viekö se ikuisesti kestäviin kesiin ja huolettomaan leikkiin vai onko mukana myös tummempia sävyjä?

  • Keskustele tässä kasvuyrityksistä!

    Uskallatko sijoittaa kasvuyritykseen

    Moni on kiinnostunut sijoittamaan kasvuyrityksiin, mutta kokee ettei tiedä niistä riittävästi. Kenelle sijoittaminen kasvuyrityksiin sopii? Millaisia ovat riskit? Vieraina johtaja Markku Jussila Springvest Oy:stä ja toimitusjohtaja Pia Santavirta Pääomasijoittajat ry:stä.

  • Keskustele raitistumisesta

    Miten raitistua?

    Oletko itse raitistunut tai oletko seurannut läheisesi kamppailua alkoholismin kanssa? Mikä auttoi, mikä ei? Pitääkö alkoholistin pyrkiä täysraittiuteen vai riittääkö juomisen vähentäminen?

  • Kapellimestari Hannu Lintu rakastaa pitkiä lentoja

    Kapellimestari Hannu Lintu nauttii työstään myös ulkomailla.

    Radion sinfoniaorkesterin järjestyksessä kahdeksas ylikapellimestari Hannu Lintu tekee paljon töitä ulkomailla, viime aikoina erityisesti Tokiossa, Washingtonissa, Dallasissa ja Detroitissa sikäläisten sinfoniaorkesterien kanssa. Konserttimatkat ovat hänelle kuitenkin muutakin kuin työtä: ne merkitsevät omaa aikaa ja lepoa kotikaupungin Helsingin kiireisestä arjesta. Tie maailmanmenestykseen alkoi Raumalta.

  • Keskustele tässä eläkkeistä!

    Vieläkö eläkepommi tikittää?

    Väki vanhenee ja syntyvyys alenee vuosi vuodelta. Viime vuonna vauvoja syntyi ennätysmäisen vähän eli 47 577. Syntyvyys on laskenut koko tämän vuosikymmenen ajan. Nykyistä vähemmän vauvoja Suomeen syntyi viimeksi 1800-luvulla. Riittävätkö eläkejärjestelmämme rahkeet myös tulevaisuudessa? Kuinka paljon eläkeikämme vielä nousee?

  • Järisyttävän feministinen ja räikeän rasistinen - Tuulen viemää on ristiriitainen romaani, joka pitää lukea!

    Huikea lukukokemus, joka läpsii lukijaa kasvoihin.

    - Juha Hurme tässä moi! Mun oli ihan pakko soittaa, kun tää on niin mahtava kirja. Mä oon sivulla 620 ja nyt se s**tanan Scarlett osti itelleen sahan! Mulla menee muut työt ihan metsään, kun vaan ahmin tätä Tuulen viemää... Aloin lukea Margaret Mitchellin Tuulen viemää -romaania korkein ennakko-odotuksin.

  • Kirjailija Kaari Utrio yhdistää kirjoissaan huvin ja hyödyn

    Suomalaiset haluavat rentoutua tiedon parissa

    Rentoutuessaan lukemalla suomalainen haluaa huvin ja hauskuuden lisäksi myös tietoa. Kirjailija ja kustantaja Kaari Utrio teki oivalluksen jo uransa alussa ja niinpä hän on kirjoissaan yhdistänyt historian faktoja romantiikkaan ja jännitykseen. Somerniemellä asuva kirjailija ja kustantaja ei vielä ehdi eläköityä.

  • Keskustele täällä taksiuudistuksesta!

    Täyttyivätkö taksiuudistuksen tavoitteet?

    Suomalainen taksilainsäädäntö muuttui radikaalisti viime heinäkuun alusta. Tavoitteena oli kilpailua vapauttamalla laskea hintaa ja lisätä taksien käyttöä. Miltä tilanne näyttää nyt? Vieraina ovvat Taksiliiton toimitusjohtaja Timo Koskinen, Toimitusjohtaja Topi Simola Cabonline Finlandista ja yhdyskuntasuhteiden johtaja Robert Torvelainen Suomen Uberista.

  • Keskustele täällä lihansyönnistä!

    Onko lihansyöntimme kestävällä tasolla?

    Ruuantuotannon osuus on neljännes ihmisen aiheuttamista ilmastopäästöistä. Suurin osa päästöistä liittyy maidon- ja lihantuotantoon. Eläinperäisen ruuan syöminen hukkaa valtavasti maapallon resursseja. Kasviperäisessa ruuantuotannossa yksi hehtaari riittää ruokkimaan noin neljä kertaa enemmän ihmisiä kuin eläinperäisessä tuotannossa. Näin sanoo WWF:n ruoka-asiantuntija Annukka Valkeapää.