Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Opettajan kiusaamat

Huono opettajasuhde kolhii itsetuntoa. Kouluaikaansa muistelevat Pepi Reinikainen ja Mikko Hintikka. Mukana myös opettajamuistoja tutkinut Minna Uitto.
Pepi Reinikainen (vas.), Mikko Hintikka, Sari Valto ja Minna Uitto keskustelevat kouluajan muistoista. Huono opettajasuhde kolhii itsetuntoa. Kouluaikaansa muistelevat Pepi Reinikainen ja Mikko Hintikka. Mukana myös opettajamuistoja tutkinut Minna Uitto. yle tv1

TV1 keskiviikkona 16.11.2016 klo 22.00 - 22.50, uusinta lauantaina
Yle Areenassa vuoden ajan.

Opettajalla on iso valta suhteessa oppilaaseen. Näkeekö opettaja lapsen ja tukee häntä vai ohittaako hän lapsen persoonan tai jopa lannistaa ja nöyryyttää tätä muiden edessä – nämä ovat asioita, jotka vaikuttavat oppilaan itsetuntoon ja elämänkulkuun yllättävänkin voimakkaasti.

Inhimillisessä tekijässä puhutaan huonoista opettajasuhteista. Tarinansa kertovat 26-vuotias nuorisojärjestössä töissä oleva Mikko Hintikka sekä psykoterapeutti ja elämänkaarikirjoittajakursseja vetävä Pepi Reinikainen. Mukana on myös tutkijatohtori Minna Uitto, joka on tehnyt väitöskirjan opettajan ja oppilaiden välisestä suhteesta ja siihen liittyvistä hyvistä ja huonoista muistoista.

"En ollut urheilullinen"

Mikko Hintikka muistelee omaa peruskouluaikaansa ahdistavana ajanjaksona, jota tuntuu jälkikäteen vaikealta selkeästi hahmottaa erilaisia tapahtumia. Koulu on jäänyt hänen mieleensä kuin yhtenä möykkynä, josta pilkistää kamalia muistoja ja ahdistavaa tunnetta joka puolelta.

Mikko koki olleensa koulussa erilainen kuin mikä oli ajan ihanne ja normi: hän ei ollut urheilullinen eikä pelannut mitään joukkuepeliä vaan hän oli ylipainoinen lapsi ja kiinnostunut enemmän taiteesta ja tieteestä. Mikko joutui oppilaiden kiusaamaksi. Kiusaaminen oli huutelua, haukkumista, nälvimistä mutta myös fyysistä pahoinpitelyä ja takaa-ajoa. Pahinta oli, että Mikko ei voinut puhua kiusaamisesta omalle luokanvalvojalleen, koska koki, että tämä oli tavallaan samaa kiusaajasakkia.

”En kelvannut opettajalle. Hän ei arvostanut minua, koska en ollut urheilullinen. Hän toi selkeästi esiin halveksuntansa minua kohtaan. Se oli sellaista minulle naljailua koko luokan edessä. Se, että olin ns viralliseltakin taholta pelkkä halveksittava vitsi, antoi ikään kuin luvan oppilaillekin mollata minua. Opin olemaan välitunneilla jatkuvassa hälytystilassa, etteivät kiusaajat päässeet kulman takana kimppuuni. Luokassa taas pyrin pitämään matalaa profiilia, etten vain antaisi opettajalle mitään ärsykettä kettuilla minulle. Jatkuva jännitystila siis sielläkin päällä,” Mikko kertoo.

Mikolle ei tullut mieleenkään kertoa opettajan käyttäytymisestä kenellekään muulle koulussa.

”Eihän nyt hyvänen aika tullut kyseeseen, että olisin valittanut henkilökunnasta henkilökunnalle. Ei pojat avaudu tällaisesta asiasta, se oli se ilmapiiri,” Mikko sanoo.

Yläkoulussa kyseinen opettaja oli Mikolla enää vain yhdessä aineessa opettajana. Tilanne helpotti siis siltä osin, mutta piikittely opettajan taholta jatkui aina tämän oppitunneilla. Tässä vaiheessa Mikko oli ankean koulutilanteensa vuoksi sairastunut masennukseen ja alkoi käydä säännöllisesti terapiassa. Terapiatunti osui jossain vaiheessa samaan aikaan, kun kyseisen opettajan tunti.

”Opettaja sanoi koko luokan kuullen, että ’joo Mikko mee sää vaan sinne lataamoon’. Minä vain lähdin, olin niin turtunut ja tottunut siihen, mitä siltä taholta tuli, etten jaksanut sanoa mitään. Jos nyt aikuisena menisin siihen tilanteeseen takaisin, niin vastaisin, että ’kyllä, minä todellakin menen nyt viikoittaiselle terapiatunnilleni, näkemiin’. Mutta siihen aikaan minulla ei tietenkään ollut vastaansanomiseen tarvittavaa itsetuntoa”.

Juuri tästä onkin kysymys opettajan ja oppilaan välisessä suhteessa: opettajalla on jo lähtökohtaisesti valtaa suhteessa oppilaaseen, koska on aikuinen ja toinen on lapsi, jolla ei ole vielä kykyä sanoittaa tunteitaan eikä uskallusta asettua auktoriteettia vastaan.

Valuiko nuoruus hukkaan?

Pepi Reinikaisen tyttölukiovuosista on nyt yli 45 vuotta aikaa, mutta edelleen hän työstää mielessään noita traumaattisiksi kokemiaan vuosiaan. Parhaillaan hän kirjoittaa senaikaisiin päiväkirjamerkintöihinsä perustuvaa omakohtaista kirjaaa lukioajastaan.

”Kävin lukiovuoteni Porvoon naisopisto-ja tyttölukiossa, jota kutsuttiin Nunnalaksi. Isäni päätti vastoin tahtoani laittaa minut sinne, kauaksi kotipaikkakunnaltani. Sisäoppilaitos Nunnala oli perustettu vuonna 1912 ja oli varmaankin aikoinaan kunniakas ja edistyksellinen tyttöjen koulutusta korostava oppilaitos. Sitä pidettiin hohdokkaana paikkana, olihan sieltä aikanaan valmistunut Miss Universumikin, Armi Kuusela. Mutta mennessäni sinne -60-luvun lopulla paikka oli vajonnut jo rappiotilaan. Opettajista moni oli eläkeiässä, he olivat jääneet ajastaan jälkeen."

"Oli kuin Nunnala olisi ollut vankila, jolla ei ollut mitään kosketuspintaa ulkopuoliseen maailmaan. Tuohon aikaan yhteiskunnassa tapahtui uudistuksia ja vapautumista, opiskelijaliike toi kouludemokratiaa, mutta mikään näistä uudistuksista ei koskenut Nunnalaa. Se oli tarkasti kontrolloitu, mennyttä maailmaa elävä ja kovan kurin paikka, jossa oppilaille ei sallittu minkäänlaista päätäntäasemaa. Ruoka oli ala-arvoista: vuosiin emme nähneet mitään tuoretta, ruoka oli pelkkää perunaa ja silakkaa. Korppuja syötettiin turvoksiin asti. Ruoka oli köyhää, vaikka muualla yhteiskunnassa alkoi olla jo hyvinvointia ja voita leivän päällä niin sanotusti. Yhdellä oppilaalla oli jo keripukin oireet, mitä hänen kotipaikkakuntansa lääkäri suuresti ihmetteli. Huonolla ruualla meidät pidettiin passiivisina."

"Opettajat olivat tyranneja, jotka suosivat varakkaista perheistä tulevia tyttöjä tai kauniita ja miellyttäviä. Minä olin kaikkea muuta. Sain koko ajan tuntea olevani vääränlainen. Opettajien kiusaaminen minua kohtaan oli täydellisesti huomiotta jättämistä. Ei myöskään tullut kyseeseen nousta kritisoimaan taloa tai opettajia. Eräs tyttö oli kirjoittanut mehevän kuvauksen opettajista vain itselleen, mutta asuntolanhoitaja löysi paperin tämän huoneesta ja kiikutti sen rehtorille. Tyttö sai saman tien potkut,” Pepi kuvailee.

Pepi vajosi suljetun laitoksen tunkkaisessa ja kuristavassa ilmapiirissä suorastaan masennustilaan. Nuoruus tuntui valuvan hukkaan, kaikki tuntui merkityksettömältä. Opettajat eivät koskaan kysyneet, miten jaksat. Kerran Pepi romahti muiden nähden, mutta silloinkin hänen ilmiselvä pahoinvointinsa jätettiin huomiotta.

”Saimme käydä kotipaikkakunnallamme tietyn määrä vuodessa. Ensimmäisen rehtorin aikaan olin saanut joustoa kotona käymiseen, koska silloinhan lauantaitkin olivat koulupäiviä ja pelkkiin matkoihin Pohjois-Karjalaan meni iso osa viikonlopusta. Nyt meillä oli uusi rehtori ja olin mennyt häneltä erikseen lupaa kysymättä varaamaan itselleni pyhäinmiestenpäiväksi junaliput ja olettanut, että saan vanhaan tapaan joustoa lomalta palaamisen suhteen. Nyt tämä uusi rehtori ilmoittikin, että ei käy, sinun on vaihdettava liput ja palattava aikaisemmin kouluun. Tämä olisi tarkoittanut sitä, että olisin ehtinyt vain kääntymään kotona ja pidin jääräpäistä päätöstä todella epäoikeudenmukaisena. Silloin minussa rysähti. Todellakin romahdin. Menin vanhan opetuskeittiön ikkunalaudalle istumaan ja huusin. Siis huusin täyttä kurkkua koko illan. Kaikki se epäoikeudenmukaisuus ja ahdistus mitä olin ne vuodet pitänyt sisälläni, purkautui. Kaikki näkivät ja kuulivat, että olen romahtanut, mutta yksikään opettajista ei tullut kysymään, mikä on ja että tarvitsenko apua. Ei ollut mitään koulupsykologia, ei kuraattoria, ei mitään apua.”

Koulussa tapahtui myös useita oppilaiden tekemiä itsemurhayrityksiä. Ahdistusta oli monilla. Mutta ainakaan Pepin tiedossa ei ole, että kukaan heistä olisi saanut mitään apua sisäoppilaitoksen opettajilta. Heikkoutta ei ollut heille olemassa.

Hyvä opettaja huomaa

Minna Uitto on kerännyt väitöskirjaansa ihmisten koulumuistoja, joita on enemmän hyviä kuin huonoja. Hyvissä muistoissa ihmiset ovat muistelleet opettajaansa, joka oli tunneilla innostunut ja läsnä oleva ja näin innosti oppilaatkin oppiaineeseen mukaan. Hyvä opettaja huomaa lapsen, osaa ottaa tämän huomioon, pystyy osoittamaan, että lapsi on merkityksellinen ja hyväksytty. Huono opettaja onkin sitten kutakuinkin kaikkea päinvastaista.

”Huonoja muistoja kuvailtiin adjektiiveilla ’tuskallinen, vaikea, traumaattinen, negatiivinen, kamala’. Olin yllättynyt siitä, miten voimallisesti opettajat ovat vaikuttaneet ihmisiin. Vielä vuosikymmeniäkin myöhemmin ihmiset pystyvät tarkasti muistamaan, mitä kukin sanoi, mikä tilanne oli, mitä siinä tapahtui ja miltä se tuntui. Opettajan epäoikeudenmukaisuus tavalla tai toisella oli isoin syy, miksi häneen liittyi huonoja muistoja. Opettaja antoi suosikeilleen erilaisia rangaistuksia kuin toisille tai arvosteli eri säännöillä näiden töitä. Opettaja saattoi myös ivallisesti koko luokan edessä nauraa esimerkiksi jollekin käsityöntekeleelle,” Uitto kertoo.

Se, että opettaja koko luokan edessä ottaa yhden oppilaan silmätikukseen tuo nöyryytykseen ylimääräisen lisän verrattuna siihen, että ivalliset sanat lausuttaisiin vain kahden kesken. Juuri tällaista Mikko sai kokea päivittäin opettajansa taholta.

”On ihan eri asia, jos sellaista kuittailua tapahtuu kavereiden kesken kuin että se tapahtuu opettaja-oppilasuhteessa. Siihen se ei todellakaan kuulu,” Mikko sanoo.

Herkkää aikaa

Miksi sitten opettajalla on niin suuri vaikutus oppilaan mieleen?

”Oppilashan elää herkkää aikaa, jolloin hän muodostaa käsitystä siitä, millainen hän on ja mihin hän kelpaa. Ihmisellä on aina suuri tarve tulla hyväksytyksi, mutta erityisesti nuoruuden herkässä iässä. Silloin nämä lausahdukset todella imetään mieleen, toki myös siinä tapauksessa, että opettaja sanoo jotain myönteistä, nekin sanat, vaikka vähäisetkin, voivat olla oppilaalle todella merkityksellisiä. Mutta kyllä se on aina se vanhempi, jolla on vastuu siitä, mitä vuorovaikutuksessa tapahtuu, ”Pepi sanoo.

Ymmärtävätkö opettajat sitten oman valtansa? Minna Uitto sanoo, että tutkimus osoittaa ainakin sen, että opettaja on monella tavalla merkittävä ihminen. Aina on olemassa vallankäytön mahdollisuus sekä instituution takia että vanhempi - lapsi -suhteen takia - sekä hyvässä ja pahassa. Opettajalla on myös suuri mahdollisuus tehdä hyvää, esimerkiksi silloin kun kotoa ei saa tukea. Hyvä opettaja antaa oppilaalle tunteen siitä, että hän tulee nähdyksi ja kuulluksi. Hyvä opettaja on läsnä tunneilla ja innostunut omasta aineestaan.

”Tämä on hyvin herkkä aihe, toivoisin valon pilkahdusta keskusteluun. Myös voisi pohtia kysymystä, mitä valta-asemalle on tapahtunut, kun aikaisemmin opettaja oli ehdoton vallanpitäjä, nyt vanhemmat ja oppilaat ovat korostuneen tietoisia omista oikeuksistaan”.

Opettaja on myös ihminen, joka ei välttämättä pidä kaikista oppilaistaan yhtä paljon. Ammattitaidon ytimessä pitäisi kuitenkin olla, että pystyy pitämään mahdollisen antipatiansa piilossa ja rakentamaan toimivan suhteen oppilaaseen.

Koulu jättää pitkän jäljen

Mikko Hintikalle jäi koulusta käteen valtava hylkäämiskokemus ja murskaantunut itsetunto. Edelleen hänellä on sellainen olo, että ei kelpaa ja että uuteen tilanteeseen pitää mennä jotenkin altavastaajana.

”Minun on myös ollut vaikeaa löytää paikkaani maailmassa. Ehkä juuri sen takia, että mitä kehtaan, mihin kelpaan. Olen kokeillut useampia koulutuspaikkoja ja tavallaan etsiminen on edelleen kesken.”

Pepille puolestaan Nunnalan vaikutus on ollut toisaalta myös myönteinen huolimatta ”hukkaan menneistä ainutlaatuisista nuoruusvuosista”.

”Pidin silloin päiväkirjaa, johon pohjaan nyt tekeillä olevan käsikirjoituksenikin. Kirjoittamisharrastus piti minut hengissä silloin ja se on kantanut myöhemminkin. Siihen olen perustanut kehittämäni elämänkaarikirjoittamisen mallinkin, joka on elämäntyöni ja ei siis vähäinen asia. Nunnalassa elintärkeäksi osoittautui myös meidän tyttöjen muodostama ryhmä, jossa terapoimme toisiamme. Sieltä voi kummuta päätymiseni psykoterapeutiksi. Kun jotain traumaa oikein joutuu kovasti käsittelemään elämässään, niin sieltä voikin löytyä helmiä, ”Pepi sanoo.

Minna Uitto kertoo, että moni hänen väitöskirjaansa oman muistonsa kertonut ihminen on itse valinnut opettajan ammatin ja on halunnut tulla sellaiseksi opettajaksi, jollaista olisi itse tarvinnut ollessaan koululainen. On voitu myös ottaa opiksi opettajan tekemistä virheistä ja pyritty välttämään niitä.

”Sitten saatettiin sanoa, että en ole koulun jälkeen halunnut harrastaa lainkaan liikuntaa tai että en ole sen koommin virkkuukoukkuun koskenut. Koululla ja opettajalla on siis pitkäkestoisia vaikutuksia.”

Kommentit
  • Keittiömestari Heikki Nikula palasi keskelle kylmintä kaamosta ja loi kotirantaansa yhden Suomen parhaimmista ravintoloista

    Krantusta ruokailijasta kasvoi palkittu keittiömestari.

    Keittiömestari Heikki Nikula palasi keskelle kylmintä kaamosta ja loi kotirantaansa yhden Suomen parhaimmista ravintoloista Keittiömestari Heikki Nikula ei ollut lapsena ruoan perään. Krantusta pojasta kasvoi kuitenkin innokas kalastaja ja keittiömestari, joka tuo paikalliset raaka-aineet keskiöön ravintola Aanarissa Inarissa.

  • Keskustele täällä lobbauksesta!

    Onko Suomi lobbauksen villi Pohjola?

    Lobbaus on sana, jolla ei välttämättä ole positiivista kaikua. Mitä lobbaaminen nyky-Suomessa käytännössä on ja miten se toimii? Millaisia lobbareita meillä on ja mitkä ovat heidän motiivinsa? Millainen on korruption ja lobbauksen suhde? Vieraana lobbaamista väitöskirjassaan tutkinut valtiotieteiden tohtori Anders Blom, joka on itsekin pitkän linjan lobbari.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä