Hyppää pääsisältöön

Ravisteludiagnoosit jakavat Ruotsin lastenlääkärikunnan

Nukkevauva magneettikuvauslaitteessa.
Nukkevauva magneettikuvauslaitteessa. Kuva: Yle, Taisto Lapila vauvat,Vauva,nukke,Magneettikuvaus

Ruotsissa lääkärit ovat jakautuneet kahteen koulukuntaan vauvojen ravistelutapauksia selvitettäessä. Ruotsissa on vapautettu vuosiakin vankilassa olleita vanhempia. Suomessa tutkittuja tapauksia on vain muutamia eikä vastaavaa vastakkaisasettelua vielä ole.

Suomen hovioikeuksissa on viime vuosina käsitelty muutama tapaus, jossa isä on tuomittu oman lapsensa ravistelusta.

Helmikuussa 2014 Rovaniemen hovioikeus vapautti lapsensa ravistelusta epäillyn isän. Lääkäreiden mukaan vauvan vammat sopivat ravistelun aiheuttamiksi. Oikeus puolestaan katsoi, että ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että vammat olisivat syntyneet jossakin muussa tilanteessa. Miehen syyllisyydestä jäi varteenotettava epäily, joten tuomio päätettiin hänen edukseen.

Toukokuussa 2016 Itä-Suomen hovioikeus sen sijaan kovensi vauvaansa ravistelleen isän vankeustuomion ehdollisesta ehdottomaksi. Hovioikeus tuomitsi isän törkeästä pahoinpitelystä ehdottomaan vankeuteen kahdeksi vuodeksi ja yhdeksäksi kuukaudeksi. Lääkäreiden mukaan ravistelu aiheutti lapselle vakavan aivovamman. Lisäksi vauvalla todettiin laajat verenvuodot verkkokalvoissa ja hänen näkökykynsä aleni pysyvästi.

Ruotsissa leviää
varovaisuus

Ruotsissa osa lääkäreistä katsoo, että kun vauvalla on tietyt oireet kuten kovakalvon alainen verenvuoto, verkkokalvon verenvuoto sekä merkkejä aivovauriosta – ja taustalla ei ole ollut sairautta tai onnettomuutta - kyse on ravistelun aiheuttamasta vammasta. Ilmiö tunnetaan myös nimellä shaken baby syndrome. Nykyisin tästä käytetään myös nimitystä abusive head trauma.

”Viisi vuotta sitten kaikki ruotsalaiset lastenlääkärit, silmälääkärit, oikeuslääkärit ja radiologit ajattelivat samalla lailla. Kukaan ei kyseenalaistanut ravisteluteoriaa, ylilääkäri Ingemar Thiblin Ruotsin oikeuslääkintävirastosta sanoo.

Vähitellen osa lääkäreistä, myös Thiblin itse, alkoi suhtautua teoriaan kriittisemmin.

”Ravistelusta ei ole olemassa empiiristä tieteellistä näyttöä. Emme voi todentaa tapauksia, joissa terveelle lapselle olisi ravistelusta tullut kyseiset kolme vammaa. Minusta on tullut varovaisempi lausunnoissani.”, Thiblin sanoo.

Ylilääkäri Ingemar Thiblin, Ruotsin oikeuslääkintävirasto
Ylilääkäri Ingemar Thiblin, Ruotsin oikeuslääkintävirasto Kuva: Yle, Ghadi Boustani ingemar thiblin

Ruotsissa on vapautettu
pahoinpitelystä tuomittuja

Ruotsin korkein oikeus vapautti syksyllä 2014 miehen, joka oli tuomittu vankeuteen lapsensa ravistelusta. Korkein oikeus totesi, että oli jäänyt varteenotettava epäily siitä, että mies ei ollutkaan syyllistynyt lapsensa pahoinpitelyyn.

Vastaavia oikeustapauksia on Ruotsissa ollut useita. Keväällä 2015 Ruotsin hovioikeus vapautti miehen, joka oli tuomittu neljäksi vuodeksi vankeuteen tyttärensä ravistelusta. Uudet lääketieteelliset tutkimukset osoittivat, että pahoinpitelydiagnoosille ei ollut perustetta, vaan vammat olivat muun muassa riskisynnytyksen aiheuttamia.

Kolme oiretta ei
todista ravistelusta

Muun muassa näiden oikeustapausten vuoksi SBU eli Ruotsin valtion lääketieteellisten menetelmien arviointiyksikkö julkisti lokakuun lopussa raportin, jossa tutkittiin vauvojen ravisteludiagnoosin tieteellistä pitävyyttä.

Työryhmä kävi läpi tuhansia raportteja. Näistä vain kaksi osoittautui laadultaan edes keskinkertaiseksi.

SBU:n raportin lopputulos on, että vaikka lapselta löydetään kolme ravistelun oiretta, ei varmuudella voida sanoa, onko lasta ravistelu vai ei.

”Me emme voi sulkea pois vaihtoehtoja. Kysymys voi olla väkivallasta tai tuottamuksellista vammasta, mutta oireisiin on voinut johtaa myös jokin muu tapahtuma. Kolmen oireen esiintyminen ei riitä todisteeksi oikeuteen. Rikosoikeudessa ei voida tuomita rikoksesta, jos henkilön syyllisyyteen jää varteenotettava epäily”, ylilääkäri Ingemar Thiblin Ruotsin oikeuslääkintävirastosta sanoo.

SBU:n raportti on herättänyt kiinnostusta Britanniaa ja Yhdysvaltoja myöten.
Myös näissä maissa lääkärit ovat jakautuneet kahteen leiriin. Osa vannoo ravisteluteorian nimiin, osa kyseenalaistaa sen.

Suomessa ei vastaavaa keskustelua ole lääkäripiireissä ainakaan julkisuudessa käyty.

Maailmalla aihepiiri on herättänyt niin suuria intohimoja, että osa ravisteluteoriaa puoltavista ruotsalais- ja amerikkalaislääkäreistä yritti painostaa SBU:ta ja vaikuttaa etukäteen SBU:n raportin sisältöön.

”Ravistelutapauksia
kyllä on”

Ylilääkäri Ingemar Thiblin uskoo, että SBU:n raportin ansiosta oikeuslääkäreiden lausunnoista tulee yhteneväisempiä ja alueelliset erot pahoinpitelytapausten käsittelyssä vähenevät.

”Lääkäreiden on syytä pitää mielessään kaksi tärkeää seikkaa. Ravistelutapauksia on olemassa. Kukaan ei kyseenalaista sitä. On olemassa aikuisia, jotka pahoinpitelevät, lyövät tai ravistavat pikkulapsia. Toisaalta epätäsmällisten löydösten perustella ei voida rekonstruoida tapahtumien kulkua. Kun nämä kaksi seikkaa pidetään mielessä, tapausten käsittelyssä päästään parempaan lopputulokseen”, Thiblin sanoo.