Hyppää pääsisältöön

Jipun ja Jeesuksen fanittaminen ei ole valtavirrassa coolia – kysyimme Jippu-faneilta Tavastialla, miltä se tuntuu

Jipun tuorein albumi on kokonaan hengellistä musiikkia. Helposti tulee sellainen fiilis, että sille olisi vähän lupa naureskella – mutta miksi?

Jippu Tavastialla. // Kuva: Jussi Latvala.

Aika harva keikka Helsingin Tavastialla alkaa tällaisella spiikillä:

- Jeesus on meidän kanssa täällä tänään!

Mutta Jippu aloittaa, ja yleisö vastaa innokkaalla huudolla.

Jippu todella on harvinainen suomalainen artisti. Suomessa järjestetään toki gospel-musiikkitapahtumia ja kuunnellaan hengellistä musiikkia. Esimerkiksi räppärit Ruudolf ja Musta Barbaari ovat myös puhuneet julkisuudessa uskostaan. Mutta kuka suuren yleisön tuntema artisti voisi avata Tavastian-keikkansa Särkyneellä saviruukulla – ja esittää sen vilpittömästi, vailla ironian häivää? Ainoastaan Jippu.

Silti ironia liittyy Jippuun, ja vahvasti. Tiistai-iltana Tavastialla yleisö vilpittömästi hurraa hänen musiikilleen ja myötäelää välipuheissa, joissa Jippu avautuu elämän koettelemuksista ja Jumalan voimasta.

Monelle muulle Jippu on kuitenkin artisti, jonka avoin kristillisyys ja haavoittuvaisuudessa rypevät sanoitukset ovat enemmän vitsailun kuin fanituksen aihe. Esimerkiksi Nuorgamin levyarviossa Jipun musiikkia kutsuttiin muutama vuosi sitten villasukkahimmailuksi ja Jippua itseään pikemminkin hahmoksi kuin artistiksi.

Monelle Jippu on artisti, jonka avoin kristillisyys ja haavoittuvaiset sanoitukset ovat enemmän vitsailun kuin fanituksen aihe.

Jipun ensimmäisiin singleihin kuuluva Kaksi kauneinta oli aikoinaan sellainen annostus laulajan tavaramerkkeihin kuuluvaa herkistelyä ja teatraalista haurautta, että kaikki eivät ole vieläkään toipuneet – sitä paitsi laulussa mainitaan ne iänikuiset villasukat, jotka tuntuvat olevan yhtä vahva osa Jipun julkisuuskuvaa kuin kristinusko.

Ne jalassa hän esiintyi tiistainakin.

- Osa varmaan tykkää, osa taas ei, sanoo Jani Räty Jipusta ja hänen musiikistaan. Hän tykkää: Räty on tullut Kouvolasta asti Jipun keikalle. Hän arvelee, että Jipun suorapuheisuus ja vahvat mielipiteet voivat varmasti saada osan ihmisistä kiertämään laulajan kaukaa.

Tavastialla kaikki eivät todellakaan halua olla haastateltavana suhteestaan Jipun musiikkiin. Yksi sanoo, että hän tuli oikeastaan ennemminkin kuuntelemaan Made In Heaven -biisillä fiittaavaa Mikaveliä, toinen kertoo, että hänet vähän pakotettiin mukaan. Emilia Surakkaakin naurattaa, kun hän alkaa muistella, miten tykästyi yläasteikäisenä Jipun ensimmäiseen levyyn.

Hänen kaltaiselleen uskovaiselle ihmiselle ei ole tarjolla kovin paljon sellaisia pop-artisteja, jotka toisivat kristinuskoaan samalla tavalla esille kuin Jippu. Myös Surakka on pannut merkille, että jos tuo kristinuskoaan esille Jipun tavoin, saattaa muun maailman reaktio tosiaan olla naureskelu ja vitsailu. Kristinuskolle näyttää olevan kirjoittamaton lupa vähän hekotella – tai ainakin se on yleistä.

- Vaikka puhutaan paljon suvaitsevaisuudesta, se ei tunnu aina ulottuvan uskovaisiin asti, Surakka pohtii.

Hän sanoo pitävänsä Jippua rohkeana, koska tämä on tuonut uskoaan esille julkisuudessa jo pitkään. Tuorein albumi Made In Heaven, jonka julkkareita Tavastiallakin juhlittiin, on kokonaan hengellistä musiikkia.

Myös Anniina Yli-Rajala puhuu siitä, miten Jippu tuntuu nykyaikana hyvin rohkealta ihmiseltä. Kristinusko on laulajan työssä hyvin vahvasti läsnä, vaikka tästä aiheesta voi saada – ja Jippu on saanutkin – osakseen nälvintää.

- Jippu on sellaisessa mielessä minulle ilman muuta esikuva.

Yli-Rajala on saapunut Tavastian-keikalle Taija Hakosen kanssa. Hakosen mielestä Jipun kaltaisia artisteja ei Suomessa juuri ole – nuoria aikuisia, jotka yhdistäisivät musiikissaan valtavirtapopin ja kristillisen sanoman ja täyttäisivät sillä Tavastian.

- Suomessa uskonasiat ovat muutenkin jokaisen henkilökohtaisia asioita, eikä niitä saisi ikinä tuoda kauheasti julki eikä ainakaan tuputtaa kenellekään. Se voi olla osasyy, ei uskalleta ihan kertoa sitä, mitä ajatellaan tai minkälainen on.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa tilanne on aivan toinen, ja kristilliselle popille on isossa maassa isot markkinat. Hakonen sanoo, että Yhdysvalloissa uskonto muutenkin paljon enemmän läsnä arkielämässä kuin Suomessa.

Jipun musiikki ja uskonto eivät tietenkään ole kaikkia varten, ja kaikilla muillakin artisteilla on omat faninsa ja vihaajansa. Yli-Rajala ja Hakonen pitävät kuitenkin harmillisena sitä, jos artistia ei kuunneltaisi sen takia, että tuo esiin sitä, mitä on.

Keskusteluissa saatetaan helposti iskeä pöytään “no sinä ja sun Jeesus-juttus” -kortti.

Yli-Rajala itsekin tunnistaa sen, että kristinusko saa osakseen suhteellisen paljon hekottelua ja naureskelua. Hän uskoo, että naureskelu voi ainakin joskus johtua siitä, että ihmiset eivät ole kunnolla selvittäneet omaa suhdettaan kristinuskoon. Jos ei osaa ottaa kunnolla kantaa, on helpompaa nauraa ja tuomita, hän pohtii.

- Mutta joo, kyllä mun mielestä saisi enemmänkin olla kunnioitusta ihan ihmisinä. Ihan sama, mitä uskot tai mitä teet.

Yli-Rajalaa ja Hakosta harmittaa, jos heihin suhtaudutaan kategorisoivasti uskovaisina; ikään kuin kaikki kristityt olisivat samanlaisia tai ajattelisivat asioista yhdellä ja samalla tavalla. Silti keskusteluissa saatetaan helposti iskeä pöytään “no sinä ja sun Jeesus-juttus” -kortti.

Onneksi se ei ole koko totuus.

- Toisaalta haluan sanoa sen, että monet ihmiset ovat myös hyvin avoimia ja vastaanottavaisia ja haluavat keskustella. Ei tilanne ole pelkästään mustavalkoinen.