Hyppää pääsisältöön

Marja Hintikka: Älä tuijota, lapseni on erityinen!

Marja Hintikka: Pitäisikö hankkia diagnoosi?
Marja Hintikka: Pitäisikö hankkia diagnoosi? Kuva: Jussi Nahkuri / Hans Weckman marja hintikka

“Muista opettaa lapsellesi saksien käyttöä ennen nelivuotisneuvolaa!” totesi tuttavani ja minä nyökyttelin tietäväisenä, vaikken ollut edes hommannut lapselle omia saksia. Ihan siksi, että hänen perässään sellaiset olisi hankittava myös innokkaalle yksivuotiaalle, joka haluaa apinoida kaikkea, mitä isoveikkakin tekee. Olin siis siirtänyt saksien hankkimista, mutta ajatus neuvolantädin punaisista muistiinpanoista ja minun kasvatuksellisten laiminlyöntieni julkisesta ruotimisesta sai suorittajaäidin kipittämään suoraan askartelukaupan tiskille.

Älytöntä, sanot. No niin onkin.

Meistä vanhemmista on tullut ihmeellisiä kasvukäyrien kyttääjiä ja jokaisesta poikkeamasta ahdistujia. Kun tietoa on saatavilla määrättömästi, sitä imetään kuin pesusienet. Jokainen erhe käyrillä kuumottaa - oli kyse sitten pituuskasvusta tai R-kirjaimen oppimisesta. Hallinnan tunne on saatava keinolla millä hyvänsä, vaikka tosiasiassa mitään aitoa ongelmaa ei olisikaan.

Vaan mitäpä sitten, jos onkin syytä huolestua? Jäävätkö oikeasti apua tarvitsevat lapset ja heidän perheensä meidän ammattihuolestujien jalkoihin?

Lapset eivät ole muuttuneet sen erityisemmiksi, mutta heihin suhtautuminen on.

Parinkymmenen viime vuoden aikana erityisoppilaiden määrä on lähes kolminkertaistunut Suomessa. Erityispedagogiikan professori Timo Saloviita onkin sanonut, että Suomella on erityisluokkasiirtojen maailmanennätys. Onko tämä sitten hyvä asia?

Professori Saloviidan mukaan ei: oikeasti lapset eivät ole muuttuneet sen erityisemmiksi, mutta heihin suhtautuminen on muuttunut ja yhä useammat vain luokitellaan poikkeaviksi. Toiset asiantuntijat, kuten OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen, taas uskovat, että erityislasten määrä ja ongelmien vaikeusaste ovat aidosti kasvaneet.

Miten on - onko meillä yhä enemmän erityislapsia vai onko kyse ylidiagnosoinnista? Shoppailevatko vanhemmat diagnooseja hankalille lapsilleen saadakseen helpotusta huoliinsa lasten kehityksestä? Esimerkiksi Jari Sinkkonen on puhunut paljon siitä, että diagnoosi on vanhemmille usein synninpäästö: ei tarvitse enää itse kasvattaa, koska lapsi on “erityinen”. Hänen mukaansa diagnoosit vain salpaavat kasvattajan ajattelua.

Onko erityislapsen status lapselle ja perheelle elinikäinen leima vai helpotus?

Mutta mistä sitten tietää, että oma lapsi ei ole vain huonosti kasvatettu tai vaativa temperamentiltaan, vaan hänellä ei tosiaan ole kaikki kunnossa? Ja onko erityislapsen status lapselle ja perheelle elinikäinen leima vai helpotus?

Elämä erityislapsen kanssa on monin verroin vaativampaa kuin niin sanotun “normaalin” lapsen kanssa. Ennen diagnoosia erityislapsen vanhemmalla on jatkuvasti riittämätön olo. Päiväkodista saattaa tulla kielteistä palautetta levottomuudesta, epäsosiaalisuudesta, itkuisuudesta tai muusta poikkeavasta. Lapseen eivät tunnu tepsivän mitkään kasvatuskeinot, ja arki on yhtä taistelua. Kun silloin saa lapsen käytökselle selityksen - oli se sitten ADHD, autismi, erityisherkkyys tai mikä tahansa - voi vanhemmasta tuntua helpottavalta: vika ei ollutkaan minussa.

Tärkeä kysymys on, mitä tapahtuu asiantuntija-arvion jälkeen: opetteleeko vanhempi toimimaan diagnoosin kanssa vai meneekö hän entistä enemmän solmuun kasvatustehtävän edessä. Joskus vanhemmat haluavat lapselleen diagnoosin, joskus eivät missään tapauksessa.

Jos aina selittää kaikille lapsen olevan erityinen, leimaako se lasta?

Paitsi, että arki erityislasten kanssa on haastavaa, joutuvat lapsi ja vanhemmat myös kohtaamaan jatkuvasti ympäristön tuomitsemista ja ihmettelyä. Aina erityisyys ei näy päällepäin, joten vieraille täytyy aina selittää, miksi lapsi käyttäytyy tietyllä tavalla. Jos aina selittää kaikille lapsen olevan erityinen, leimaako se lasta ja estää normaalit kaverisuhteet? Joskus saattaakin tuntua helpommalta selittää asiat mieluummin kehitysvaiheeseen kuuluvana normaliteettina kuin diagnoosina.

Iso kysymys on myös se, millaista käytöstä ja toimintaa nykymaailmassa arvostetaan. Lasten pitäisi olla kilttejä, kuuliaisia ja tottelevaisia ja jos siihen ei pääse, joutuu helposti ongelmiin. Pelkästään lapsen herkkä tai voimakas temperamentti voidaan nähdä ongelmallisena esimerkiksi koulussa.

Tavallisen lapsen raamit tuntuvat olevan kapeammat kuin neulansilmä. Päiväkodissa ja koulussa pärjää kiltti mutta reipas, oma-aloitteinen mutta joustava, tarpeensa selkeästi ilmaiseva mutta ei liian vaativa, itsenäinen mutta sosiaalinen. Ihan mahdottomat tavoitteet!

Mahtavatko lapsen normaalin rajat olla jo ahtaammat kuin meillä aikuisilla konsanaan?

Marja Hintikka live, Marjan allekirjoitus
Marja Hintikka live, Marjan allekirjoitus marja hintikka live

PS. Luithan jo pakettimme erityisperheiden elämästä? Jos et, lue nyt tästä 12 tarinaa erityisarjesta!

MHL: Älä tuijota, lapseni on erityinen!

Yle TV2 maanantaina 21.11. klo 21 - vieraina juontaja-yrittäjä Sanna Kiiski ja TV-persoona Mikko “Peltsi” Peltola.
Yle Puhe tiistaina 22.11. klo 16 - bipolaarisen äidin kanssa, millaista on olla vanhempi, kun on itse erityinen.
yle.fi/mhl

Liity meihin:

Facebook
Twitter
Instagram
Osallistu keskusteluun: #yleMHL

Lisää ohjelmasta

Ruuhkavuositarinoita: Sydänvikaisesta myttyrästä kasvoi ihan hyvä pikkuveli
Ruuhkavuositarinoita: Sydänvikaisesta myttyrästä kasvoi ihan hyvä pikkuveli Kuva: Shutterstock marja hintikka live
Pariskunta rannalla.
Pariskunta rannalla. Kuva: Freeimages marja hintikka live
Marja Hintikka riemuitsee Kultainen Venla -palkinnosta
Marja Hintikka riemuitsee Kultainen Venla -palkinnosta Kuva: Maria Ainamo kultainen venla
Vapaus johtaa kansaa, kuvamanipulaatio
Vapaus johtaa kansaa, kuvamanipulaatio Kuva: (c) Photograph by Erich Lessing Marja Hintikka Live
Joulukuusi ja koristeineen.
Joulukuusi ja koristeineen. Kuva: Pixabay joulu
Kommentit

Uusimmat sisällöt - Marja Hintikka Live

  • Eineksiä, uhkailua, liikaa töitä – unohda turha syyllisyys vanhempana! MHL:n vieraat näyttävät esimerkkiä

    Syksyn vieraat avautuvat mistä eivät enää ota paineita.

    Vapaus, vanhemmuus, tasa-arvo. Marja Hintikka Live on puolentoista vuoden ajan ravistellut suomalaista perhekeskustelua, romuttanut turhia kulisseja ja nostanut pöydälle vaikeitakin keskustelunaiheita. Kaiken takana on tavoite vapauttaa vanhemmat turhista paineista ja jatkuvasta syyllisyydestä. Kiukuttelevia lapsia? Liikaa töitä? Unettomia öitä? Parisuhde rakoilee? Et ole yksin. Meillä on ihan samanlaista.

  • Lapset repivät parrasta ja nestehukka on lähellä - tällaista on joulupukkien karu todellisuus

    Joulupukit kertovat ammattinsa pahimmat puolet.

    Kuvittele itsesi joulupukiksi tai -muoriksi. Mielessäsi pyörii kuva piparintuoksuisista kodeista, joissa pukki istutetaan pehmeälle nojatuolille glögi kädessä ja suloiset punaposkiset pikku lapsoset laulavat heleällä äänellä sopivan lyhyen kappaleen. Kukaan ei itke, kukaan ei pelkää ja koko hommaan menee noin 10 minuuttia. Ulko-ovella sinulle annetaan sovittu summa rahaa ja poistut tyytyväisenä seuraavaan kohteeseen. No, se ei todellakaan mene ihan niin.

  • Pyjama on paras jouluasu, vinkkaavat MHL-vanhemmat

    Ei kiireelle, kyllä rennolle romantiikalle!

    Idyllisten puitteiden viilaaminen tekee erityisesti perheenäideistä helposti huumorintajuttomia piiskureita. Tonttulakki alkaa kiristää liikaa ja joulunalusviikoista tulee yhtä pitkää to-do -listaa.

  • Kestävyysliikunta lihottaa?!

    Timo Haikarainen ja kestävyysliikuntamyytti.

    Kuinka on - suosiako kovatehoista vai matalatehoista treeniä - ja miten kortisoli liittyy tähän? Personal trainerimme Timo Haikarainen vääntää myytin rautalangasta!

  • Heikki Soini: Kärsitään joulu ja jatketaan elämää!

    Ei joululla ole väliä, yhteinen aika on tärkeintä.

    Joulusuklaat ilmestyivät lähikauppaani lokakuussa. Se käynnisti kahden kuukauden kuumotuksen ja stressin, joka purkautuu monessa perheessä itkuun jo jouluaaton aamuna. Lapset juoksevat hysteerisinä pitkin seiniä ja vanhempien selkäranka katkeaa viimeistään silloin, kun kinkku kuivuu valvomisesta huolimatta. Kuulostaako tutulta, kysyy MHL:n Heikki Soini.

  • Vanessa Kurri: Olen tappavan tylsä joulunviettäjä

    Neljän lapsen äiti tekee joulun perinteiden mukaan.

    Kotiäiti ja juontaja Vanessa Kurri on jouluihminen, mutta valmistelut jäävät häneltäkin usein viime tippaan. Neljän lapsen koulu- ja harrastuskuljetusten välillä Kurri sompailee sitten ympäriinsä hakemassa jouluherkut juuri niistä oikeista ja perinteisestä paikoista. Kurrille on tärkeää tehdä joulu täsmälleen samojen askelmerkkien mukaan kuin hänen äitinsä aikanaan teki. Vanessa Kurri on MHL:n vieraana TV2:ssa maanantaina 19.12. klo 21, kun aiheena on Unelmien joulu.

  • Bloggari Anna-Kaisa Huurinainen: Tänä vuonna otamme joulun rennosti

    Liika suorittaminen on aiemmin pilannut Huurinaisen joulun.

    Viime jouluna 47 palasta -blogin Anna-Kaisa Huurinainen suunnitteli joulun tarkasti: laati menun ennakkoon ja kestitsi koko lähisuvun. Odotukset ja stressi olivat kuitenkin liian kovat, ja joulu meni mönkään. Kokemuksesta viisastuneena Huurinainen aikoo ottaa tämän joulun mahdollisimman rennosti.

  • Muusikko Stig: Henkinen valmistautuminen jouluun kannattaa aloittaa hyvissä ajoin

    Kahden lapsen isä nauttii valmiista joulupöydistä.

    Muusikko Stig tunnetaan hiteistään, mutta arkielämässä Pasi Siitonen ei puumia metsästä. Sen sijaan hän on kahden pienen pojan isä, joka odottaa joulua yhtä paljon kuin lapset. Erityisen tärkeää on nimenomaan jouluun virittäytyminen: jos sitä ei aloita ajoissa, joulu saattaa livahtaa huomaamatta ohi. Stigin jouluvalmisteluihin ei kuitenkaan kuulu stressi tai touhottaminen, vaan tärkeintä on rauhoittuminen.